Pääsiäisyrtit

En jostain syystä ole taaskaan ehtinyt/jaksanut/tajunnut kasvattaa kotona rairuohoa. Yleensäkin monet juhlapyhiin liittyvät kodin koristelut ja sisustusjutut jäävät tässä kodissa hyvin minimaalisiksi - ehkä ei itseään varten viitsi. Jotain vihreää ikkunalaudalta kuitenkin löytyy:

Tämä on monille varmasti tuttu vinkki, mutta kerrataanpa vielä: Kaupasta ostetun yrttiruukun voi käytön jälkeen varsin hyvin istuttaa kotona muoviruukkuineen uuteen multaan. Ajatuksen Ikean lasimaljakosta kukkaruukkuna sain tuttavaperheen äidiltä. Kaikki yrtit eivät tosin ole lähteneet tällä tavalla jatkoistutettuina kasvuun; joskus istutin korianterin, mutta se kuoli saman tien. Korianteri on herkkä. Mutta basilika, se se vasta taistelija on! Tämäkin kaupan yksilö oli jo istutuspäivän jälkeen todella nuutunut, mutta pienen trimmauksen ja kastelun jälkeen se heräsi jälleen henkiin. Olen ennenkin onnistunut saamaan basilikat TOSI surkeaan kuntoon, ja niin ne vain ovat heränneet kuolleista! Basilika on siis tosi sitkeä kaveri! Voisin kuvitella, että myös esimerkiksi kaupasta ostettu persilja tai vaikkapa rucola voisi tuottaa näin vielä uutta satoa.

Jotain ihan itse kasvatettuakin on kuitenkin tulossa: pikkuisia basilikavauvoja :) Niiden lisäksi myös sitruunamelissa on jo parissa viikossa ehtinyt nousta mullasta. Ruohosipulia vielä odotellaan. Se on kyllä ollut joka vuosi yksi murheenkryyni.

Tässä olkoon minun pääsiäisruohoni. Iloitkaamme kevätauringosta ja juhlapyhistä sekä rakkaista ihmisistä! Ja ehkä myös vähän suklaasta!

Ne kaikista jämimmät

Neulomispuuhista jää usein suht pitkiäkin langanpätkiä, kun työ on päätelty. Monesti ne päätyvät roskiin, mutta minä näpertelin niistä lettejä.

=

Ja mihin näitä lankalettejä sitten käyttäisi?

Vetskarin vetimiksi...

Omaan urheilukassiin tunnistusmerkiksi, jos koko joukkueella on samanlaiset...

Kylppäriin kertomaan kumpi pyyhe on sinun ja kumpi minun...

Muita ideoita?

Hernesoppa

Vaatekaapistani löytyy urheilukassillinen kankaita. Tai oikeastaan suurin osa niistä ei edes ole varsinaisia kankaita, vaan erilaisia vanhoja vaatteita, jotka ovat viimeisen pesunsa jälkeen päätyneet kangaskassiin odottamaan uutta elämää. Tällä kertaa uuden elämän saivat vanhat hempeänsiniset yöhousut, tarkemmin ottaen niiden lahkeet: hernepusseina!

Leikkelin lahkeet ronskisti viipaleiksi. Sitten hiukan tasoittelin reunoja ja taittelin ne kaksinkerroin suurpiirteisiksi neliöiksi.

Kaupasta kuusi pussia kuivia herneitä. Kassamyyjä varmaan ajatteli, että tyttö tekee vähän isomman satsin hernekeittoa.

Ompelin kangasneliöt lähes umpeen, jätin vain pienet aukot joista pussit sai käännettyä. Sitten alkoi pussien täyttö. Siitä syntyikin varsinainen soppa! Aluksi koitin ujuttaa pusseihin käsin pieniä kourallisia herneitä kerrallaan, mutta nehän tietysti levisivät ympäriinsä. Varmaan seuraavan siivouksen yhteydessäkin löydän vielä herneitä sohvien ja pöytien alta. Otin avuksi keittiösuppilon, mutta kuinka ollakaan suppilon pää oli hiukan liian kapea ja herneet juuttuivat siihen koko ajan. Ei siis hyödyttänyt sekään. Tässä vaiheessa meni jo hermo. Vedin herneen nenään. Ehhehe. Lopulta parhaimmaksi täyttötavaksi osoittautui pienellä soppakauhalla kippaaminen.

Täytin pussit yksi kerrallaan ja täytön jälkeen ompelin täyttöreiän umpeen. En ole todellakaan mikään sormillanäpertäjä, ja kun yritin pitää pienenpienet taitokset nakkisormillani kasassa ompelua varten, meinasi kyllä taas mennä hermo. Hernepusseista tuli kuitenkin loppujen lopuksi aika siistejä ja huolitellun näköisiä - tulipahan käyttöä vaaleansiniselle ompelulangallekin!

Nämä saattavat päästä koekäyttöön töissä jo tulevina viikkoina! Tässä työpaikassani kun ei olekaan talon puolesta ollut hernepusseja. 

Tiskipäivä

Tarvittiin muovisia kirjainmuotteja...

...Joku raja -t-paidan rippeet ja sakset...

...sekä ikivanhat kangastussit...

...ja niiden avulla valmistui tiskirättejä! Tämä oli yksi hulluista kokeiluistani; halusin testata, onko puuvillaisesta t-paitakankaasta tiskirätiksi. Leikkelin neliöitä ilman mitään kummempia kaavoja, ja reunat saivat tarkoituksella jäädä rosoisiksi.

Kirjainmuottien avulla tuli hauskannäköisiä kirjaimia, mutta muottien peseminen tussiväritysten jälkeen ei ollutkaan niin hauskaa... Taitavat olla siis muovailuvahaa tai jotain sellaista varten alun perin nuo muotit. 

Kangastussit pääsivät käyttöön varmaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen! Pari niistä oli hiukan kuivahtaneita, mutta muut toimivat ihan mallikkaasti. Kangastussikirjoitukset kestävät konepesunkin, kun tekstit silittää silitysraudalla kirjoittamisen jälkeen.

Nähtäväksi jää, miten rätit toimivat varsinaisessa tarkoituksessaan; eiköhän tiskipöydän pyyhkiminen onnistu niillä ihan hyvin! Kestävät konepesun (tosin viimeistelemättömistä reunoista en tiedä), ja vaikka eivät kestäisikään, niin kangas on ainakin saanut vielä yhden elämän ennen kaatopaikalle joutumista. :)

Treenismoothie

Eräänä iltapäivänä kaipasin treenin jälkeen jotain pientä välipalaa. Kaapista löytyi seuraavanlaisia aineksia:

Puolikas banaani, puolikas lime, hunajameloninkannikka, kookosmaitoa ja pakkasesta tyrnejä. Päätin valmistaa niistä smoothien. Kookosmaitoa en laittanut tuota rasiassa näkyvää koko määrää, vaan ehkä reilun desin verran. Limen mehua myös maltillisesti.

Hedelmät palasiksi ja muutama tyrni perään. Tiesittekö, että yhdessä pienessä tyrnimarjassa on enemmän C-vitamiinia kuin kokonaisessa appelsiinissa?

Sauvasekoittimella kaikki tasaiseksi - ja niin oli herkullinen välipala valmiina. Kookosmaito teki siitä ihanan pehmeän makuisen, ja myös kohtalaisen paksun koostumukseltaan. Pilli on kyllä jokseenkin huvittavan näköinen noin pienessä lasissa!

Kaikenlaiset smoothiet ja pirtelöt ovat oiva tapa käyttää ruuanjämät hyväksi: sekaan voi laittaa melkein mitä tahansa. Jugurttia, rahkaa, maitoa, kookosmaitoa, hedelmiä, marjoja, jopa vihanneksia (avokado sopii ainakin kivasti esim. ananaksen ja kookosmaidon kanssa.... vaikka avokado taidetaankin kyllä virallisesti luokitella hedelmäksi), pähkinöitä, siemeniä, jäätelöä. Ja aina tulee hyvää!

Inspiraatiota muualta: Karkkipaperivihko

Jotkut karkkipaperit ovat tosi kauniita. Minun silmääni miellyttävät erityisesti retrohenkiset karkkipaperit. Ja mikäs sen retrompaa kuin Pihlaja-karkki! Olin nähnyt aamukahvilla-blogissa kivan vinkin päällystää vihko karkkipapereilla, ja kun joskus sukulaiset söivät kettukarkkeja, haalin paperit itselleni ja vihdoin päätin kokeilla vihon päällystämistä itsekin! Tai no päällystettävänä oli oikeastaan pieni kovakantinen muistikirja, jos tarkkoja ollaan. Mutta kuitenkin.

Aluksi karkkipaperit piti kiinnittää liimalla kansiin, ja sitten kontaktimuovia päälle. Jostain syystä kontaktimuovilla päällystäminen ei ole koskaan ollut mun juttu - tämä tuntui aika hankalalta. Sain kuitenkin muovit taisteltua kansiin, ja lopputulos oli söpö. Pieni kettukarkkimuistikirja lähti lahjaksi Thaimaahan asti. :)

Tämä on selkeästi hienompi tapa säilyttää kivat karkkipaperit, kuin oma säilytystapani lapsuudessa: samoin kuin sarjakuvia, muistan liimanneeni ihan kaikenlaisia karkkipapereita (siis myös suklaapatukoiden jne kääreet) tavalliseen ruutuvihkoon. Ei kansiin, vaan vihkoon sisällöksi. Niitä on sitten tooooosi kiva selailla vanhempana. (?!?) Taisivat lentää keräykseen ne vihot jo kauan sitten. Hah.

Kaksi ihanaa satakuntalaista

Hiihtolomareissuni suuntautui laskettelukeskuksien sijaan Länsi-Suomeen. Haluan esitellä kaikille luomu- ja lähiruokaa arvostaville herkkusuille kaksi vierailemisen arvoista paikkaa. Ensimmäinen niistä sijaitsee Raumalla ja on nimeltään kahvila Soppi. Se löytyy Vanhasta Raumasta, kauniista vanhasta puutalosta. Muutama vuosi sitten perustettu ja jokin aika sitten laajentunut Soppi tarjoaa asiakkailleen monenmoista kivaa: ruoka-annoksia, kahvia ja teetä, leivonnaisia, musavisoja, lautapeli-iltoja, brunsseja, taidetta, erilaisten artistien keikkoja...

Sopissa on aivan uskomattoman lämminhenkinen tunnelma. Täällä saisi helposti useammankin tunnin vierähtämään ystävien kanssa istuskellessa, hörppiessä kuumaa luomuteetä ja pelaillessa lautapelejä.

Minusta hienointa on se, että kahvilan sisustus on suurimmalta osin kirpputoreilta hankittua tai muuten kierrätettyä. Se, että huonekalut ja astiat ovat kaikki erilaisia, tekee Sopista kodikkaan, ja sisustuksesta omannäköisensä. Aina kaiken ei tarvitse olla tietyn väristä tai muotoista tai näköistä, keskenään samanlaista. Tosi kekseliäitä sisustusideoita!

Tällä kerralla valitsin iltapäiväherkuiksi suklaa-chili-teen ja appelsiinisen tyrnihyytelökakun. Nam kuinka hyvää! Sopissa valmistetaan ruokaa osittain luomuraaka-aineista ja käytetään paljon lähituottajien tuotteita.

Toinen ihanista löytyykin sitten Rauman viholliskaupungista, Porista. Ravintola Makun herkullisen lounaan jälkeen maistui jäätelö. Jätskibaari Vohveli on Isokarhu-kauppakeskuksessa avaralla ja valoisalla paikalla, ihmisvilinän kupeessa mutta kuitenkin jokseenkin rauhaisasti suojassa.

Jätskibaari Vohveli saapui ilostuttamaan jäätelönystäviä vuonna 2011. Yritys valmistaa itse jäätelöt, tietysti mahdollisuuksien mukaan luomuna ja lähialueilla tuotetuista raaka-aineista. Jätskit eivät sisällä lisä- tai väriaineita, ja niissä kyllä selkeästi maistaa raaka-aineiden aidot maut.

Valikoimasta löytyy runsaasti vaihtoehtoja moneen makuun ja myös moneen erityisruokavalioon; on laktoositonta, maidotonta, gluteenitonta, munatonta... Jäätelöä saa myös kotipakkauksissa mukaan. Vohvelitkin tehdään itse, ja ne ovat maidottomia ja munattomia. Huomasin nuo ihanat vohvelikupit vasta oman jätskini tilattuani, harmi!

Minun valintani oli mandariinisorbetti, josta 95% oli luomuraaka-aineita. Seuralaiseni otti valkosuklaajäätelöä. Näissä kyllä tosiaankin maistaa ne aidot maut, eikä mitään esansseja. Hyvääää!

Jätskibaarin motto on mainio:

"We are not perfect,
  we are handmade."

Länsi-Suomessa kaikki (paitsi bensa) tuntui olevan halvempaa. Nämä ihanat jätskipallot esimerkiksi maksoivat 2,60 euroa kappale. Ei todellakaan paha! Lisäksi tein hyviä kirppislöytöjä kankaanpääläisellä kirppiksellä: Riihimäen Lasin isoista, hyväkuntoisista lasipurkeista pyydetään lähempänä pääkaupunkiseutua hyvinkin kymmentä euroa - minä sain niitä kaksi hintaan 2,50e/kpl. Huippua. Myös askartelumateriaalivarastoni kasvoi tällä reissulla, kun sain tädiltäni ylijääneitä tapetinpaloja. Katsotaan, mitä niistä keksin!