torstai 24. huhtikuuta 2014

Pinnatuoli pirteäksi

Parin viikon projekti on vihdoin saatu päätökseen. Tai oikeastaan se on ollut jo ainakin viime kesästä ajatuksen tasolla ollut projekti, mutta varsinaiseen toteutusvaiheeseen ryhdyin vasta pari viikkoa sitten. Hallussani on jo pitkään ollut vanha pinnatuoli, joka on peräisin ties miltä vuosikymmeneltä; muistan tuolien olleen omassa lapsuudenkodissani joskus, ja varmaan sitä ennenkin ovat jo olleet äidilläni. Niitä on siis alun perin ollut useampi kappale. Tämä tuoli on pyörinyt minulla vähän niin kuin ylimääräisenä monet vuodet, mutta koska se on niin hienon mallinen, en ole halunnut myöskään luopua siitä. Minun elinaikanani tuoli on maalattu valkoisesta vaalean mintunvihreäksi, ja kyseinen väri ei oikein istu nykyiseen sisustukseeni eikä myöskään vahvoista väreistä pitävään värisilmääni. Niinpä päätin maalata tuolin. (Hups, en tullut kyllä kysyneeksi mamalta lupaa; tuoli on kuitenkin varmaan alun perin hänen...)


Marssin melkein naapurissa olevaan maalikauppaan ja hankin sieltä pelit ja pensselit. Toisin sanoen maalin (värin valinta oli se vaikein osuus), hiekkapaperin ja pensselit. Maalaushommat suoritin aluksi pikku parvekkeellani ja myöhemmin olkkarissani. Sanomalehteä vaan alle niin hyvä tulee.




Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tuoli näytti tältä. Maalikaupan myyjä sanoikin, että täytyy varmaan maalata useampi kerros, jotta vanha väri peittyy kunnolla.


Toinen maalikerros alkoi jo näyttää suht hyvältä.


Kolmas kerros toden sanoi; tuolistani tuli aivan ihana porkkanatuoli, jolla kelpaa nyt istuskella! (Kärsimättömänä ihmisenä jätin kylläkin tuolin alapuolen maalauksen siihen toiseen kerrokseen, mutta kukapa sinne katselee.)


Suunnitelmissa olisi vielä toisenkin huonekalun maalaus luultavasti samalla värillä!


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Jo vihertää!


Keittiöpuutarhani jokaisesta ruukusta pilkistää jo jotain vihreää. Yksi yrtti on oikein villiintynyt ja kasvanut tosi isoksi muihin verrattuna - enkä edes tiedä, mikä kyseinen kasvi on. Istutin siis sellaisiakin, joita en ole aiemmin istuttanut tai joista en edes tiedä, miltä ne näyttävät.


Harmaassa koriruukussa ja oikeanpuoleisessa isossa kattilassa näkyvät pitkät versot ovat varmaankin kirveliä tai pinaattia. Who knows. Viimeisin ilonaiheeni näkyy punaisessa peltiruukussa:


Chili-istutuksistakin alkaa puskea jo pikku taimivauvoja! En tiedä, mahtaako kasvi kasvaa niin isoksi, että se oikeasti tuottaisi syötäviä chilejä, mutta mielenkiinnolla seuraan tilannetta.


Parin viikon takaiset kirppislöytöni odottavat lämpimämpiä ilmoja ja parvekkeelle pääsyä. Lähdin varta vasten lähikirppikselle metsästämään vanhoja, ruuanlaittoon käyttökelvottomia emalikattiloita, ja löysin aivan täydelliset yksilöt. Eivät ne ihan eurolla tai kahdella mukaan lähteneet, mutta toinen oli -50% alennuksessa, niin säästin jo yhden kolmasosan kattiloiden kokonaishinnasta siinä. Kattiloihin istutin kumpaankin neljää eri yrttiä.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Mainio maanantaiburgeri


Sarjassamme "mitä kaapista löytyy" -iltapala: Paahdettua kauraleipää, pehmeää vuohenjuustoa, purjoa, seesamiöljyssä paistettua savutofua, tomaattia ja basilikaa. Tuli muuten oikein bueno purilainen!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kevät!

Mistä tietää, että on kevät? Siitä, että kun illalla tulee töistä kotiin, on valoisaa. Siitä, että iltaisin töiden jälkeen jaksaisi jopa vielä lähteä johonkin. Siitä, että on voinut jo kulkea kuivilla kaduilla kangastennarit jalassa. Ja siitä, että yhtäkkiä minuun iskee pakottava tarve istuttaa yrttejä.

Olin jo suunnitellut, etten tänä vuonna istuttaisi mitään yrttejä, koska kesäkuun ajan en pysty niistä täällä koti-Suomessa huolehtimaan. Viime viikolla huomasin kuitenkin täyttäneeni usean kukkaruukun mullalla ja erinäisillä siemenillä. Eilen sain idean kokeilla myös yhtä uutta juttua: chilin kasvattamista alusta asti.


Viime vuosina olen ostanut kaupasta chilipuun, jossa on ollut muutama chili valmiina, ja joka on tuottanut satoa vielä lisääkin. Ne ovat olleet tosi helppoja ja kivoja. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla kasvattaa chiliä ihan alusta asti itse jääkaapista löytyneen chilinpätkän sisältä kaavituista siemenistä. Annoin siementen kuivua yön yli levällään, ja aamulla istutin ne kukkaruukkuun. En tiedä montako siementä oikeasti pitäisi laittaa, mutta laitoin niitä ihan reilulla kädellä.


Saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään! Chiliruukku pääsi ikkunalaudalle yrttien kaveriksi. Isosta harmaasta ruukusta näköjään kurkistaakin jo useampi pikku yrtinalku (ei mitään hajua mitä ne ovat, koska tuohon ruukkuun laitoin neljää erilaista, joita en ole ennen edes kasvattanut). Ja vasemmanpuolimmainen on kaupasta ostettu basilika, jonka istutin ruukkuun. Ei siis vielä ihan omaa satoa!


Minulla on nyt maailman hienoin kastelukannu, kun mama antoi jo kauan ihailemani punaisen emalipannunsa minun huostaani. Kahvia en juo, ja teekin valmistuu niin kätevästi vedenkeittimellä, että punainen pannu sai uuden käyttötarkoituksen ja toimii siinä aivan mahtavasti!