maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kokeilevaa kokkailua

Viime päivinä on tullut kokeiltua jälleen uusia juttuja keittiössä. Yleensä junnaan vaan niissä samoissa vanhoissa ruokalajeissa, vaikka maailma on pullollaan reseptejä ja kiinnostavia ruokia. Virkistävää saada vähän vaihtelua - vaikka aina kokeilut eivät kyllä mene "kuin Strömsössä".


Yksi kokeiluistani on vajaan viikon mittainen maidoton jakso. Syksyllä kokeilin gluteenitonta, ja nyt halusin huvikseen kokeilla, miltä tovi ilman maitotuotteita tuntuu. Soijajugurtti ja soijamaito ovat positiivisia yllätyksiä, ja myös riisi- ja kauramaitoa olen kokeillut. Noita maitoja en kylläkään juo tavallisen maidon tapaan, vaan käytän niitä smoothieisiin, puuron kanssa jne.


Tähän mennessä olen maistanut ainoastaan tavallista, maustamatonta soijajugurttia; innolla odotan myös pääseväni kokeilemaan noita kookoksella ja mantelilla maustettuja!


Lauantaina tein thaimaalaista Tom Yam -keittoa. Minulla on kaappientyhjennysprojekti meneillään myös keittiössä, eli pyrin käyttämään loppuun kaiken mitä voin, ettei ole niin paljon kannettavaa väliaikaiskotiin remontin alkaessa. Keittoon liotin loput kuivatut aasialaiset sienet, joita olin jostain kauan sitten ostanut. Marketista löytyi Tom Yam -maustetahna, jota piti ohjeen mukaan laittaa koko purkillinen - aluksi sitä kummastelin, mutta vähitellen huomasin, että se ei maistu juuri miltään, ja kippasin huoletta koko purkillisen soppaan. Sienien lisäksi siihen tuli sipulia, paprikaa, pinaattia, tofua ja riisinuudelia sekä tietysti kaikenlaisia mausteita. Täytyy kyllä myöntää, ettei ollut mikään maailman paras keitto. Siitä syytän suurilta osin mautonta (tai oikeastaan ei-sen-makuista-mitä-sen-pitäisi-olla) maustetahnaa.


Life-lehdestä bongaamani resepti kookos-tyrni-chiapuurosta muokkautui kotikeittiössä epäilyttävän näköiseksi kookos-appelsiini-vanukkaaksi. Chiasiemeniä turvotettiin siis kookosmaidossa sekä appelsiinimehussa ja tehtiin niistä kerroksia. Tai siis yritettiin tehdä. Nuo nyt ovat epämääräiset kuin mitkä, koska kookosmaito oli liian paksua, vaikka yritinkin sitä vielä vedellä notkistaa. Mutta ihan hyvää oli!


Uskokaa tai älkää, tänään tein elämäni ensimmäistä kertaa kotonani paistettua lohta. Muita kaloja on joskus tullut paisteltua, ja lohta olen ihan pari kertaa tehnyt uunissa, mutta nyt pakkasesta sulattamani lohenpalanen pääsi pannulle kookosrasvan kanssa. Tuli muuten keittiössä leijailleesta savusta päätellen paistetun lisäksi myös savustettua lohta. Minulla on outo suhde kalaan: tykkään siitä, mutta todella harvoin teen sitä kotona. 2-3 kertaa viikossahan sitä pitäisi syödä... Tämä lohenpaistokokeilu tuotti kuitenkin hyvänmakuisen tuloksen, joten ehkä innostun vielä toistekin ostamaan lohta paistettavaksi! Tässä sillä kaverina kantarelli-sipulihöystöä, paprikaa, kananmunaa ja parsakaalia. Hah, varsinainen urheilijan annos! Hyvä minä!


Olin täysin unohtanut teekaappiin viime vuonna ystäviltäni saamani pakurin. Iso ruskea möhkäle pääsi nyt lillumaan veteen inkiväärin kanssa, ja näin valmistui ensimmäinen itse tehty pakuritee. Ei hullumpaa! Tuosta kimpaleesta riittää ties kuinka moneksi kerraksi, joten voin kokeilla maustaa sitä jatkossa muillakin aineksilla.


Viimeisen kuvan annos näyttää jälleen epäilyttävästi sammakonkudulta. Selailen melkein joka päivä Fitfashion-blogeja, ja sitä kautta vastaani tuli myös tämä ohje Nina Ioannan blogista. Sekoitin desin soijamaitoa, 3 rkl chiasiemeniä sekä 2 rkl mansikanmakuista proteiinijauhetta ja turvotin muutaman tunnin jääkaapissa. Tämä on todella hyvä pikkuherkku, jos kaipaa jotain makeaa ja silti terveellistä! Maistuu ihan mansikkajätskiltä proteiinijauheen ansiosta.

Kyllä ruoka on kiva asia!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Let it rain

...vai let it snow? Ulkona tulee pieniä lumihiutaleita. Ei tarttis.


Rakas monia vuosia sitten Saksasta ostettu sateenvarjoni hajosi syksyllä. Säästin kuitenkin raadon tuunauskäyttöä varten, sillä ajattelin, että sateenvarjokankaasta voisi koittaa ommella jotain.


Tänään tartuin toimeen. Tavoitteena oli ommella pyörän satulaan sateensuoja.


Irrotin kankaan kehikosta.


Taitoin pyöreän kankaan kaksin kerroin ja leikkasin sellaisena puoliksi.


Ompelin kolmionmallisen kankaan avonaiset reunat kiinni.


Ompelin kuminauhakujan ja jätin kärkeen reiän, josta kuminauhan voi pujottaa. Ompelukset vedin tosi ronskilla kädellä, jälki ei siis todellakaan ole mitään siistiä. Mutta kuten tapanani on, ompeluasioissa mennään yleensä siitä, missä aita on matalin.


Etsin nauharasiasta sopivan kuminauhan.


Pujotin hakaneulan avulla kuminauhan paikoilleen.


Ompelin kuminauhan päät tiukasti yhteen ja piilotin ne kankaan alle.

Sitten menin ulos kokeilemaan suojaa pyörän satulaan.

FAIL.

Ensinnäkin sateensuojasta tuli sitten kuitenkin niin pieni, että se nippa nappa mahtuu edes satulan ympärille. Mutta isompi fail tapahtui kameran kanssa: se ei vaan suostunut ottamaan ulkona kuvaa. Kamerani sekoilee joskus ihan ihmeellisellä tavalla, koneesta kuuluu vaan pieni raksutusääni kun kuvaa yrittää ottaa, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Eikä se ole asetuksista kiinni. Tätä on tapahtunut ennenkin, enkä ymmärrä mistä se voi johtua. Noh, joka tapauksessa tässä pitäisi olla kuva pyörästä iloisen värisen sateensuojan kanssa tuolla harmaassa kelissä, mutta eipä ole.

Toivottavasti tätä ei kukaan ryövää satulasta!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Retrotyyny


Jokunen vuosi sitten ompelin kahdesta virkatusta pikkuliinasta ja vanhasta ruskeasta kankaasta tyynynpäällisen. Kivat retrovärit siinä. Sopii hyvin kotini väreihin - mutta nyt tämä yksittäinen tyyny saa valitettavasti lähteä kirppikselle etsimään uutta kotia. Täällä on käynnissä kaappien siivous ja kirppispöytä on varattuna huomisesta lähtien. Putkiremontti lähestyy uhkaavasti, ja muuton yhteydessä on aina hyvä käydä tavaroita läpi. Mitä vähemmän kannettavaa, sen parempi.



keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Keltaista

Kevätaurinko on saanut pääni sekaisin. Ostin tänään kukkia. Leikkokukkia. Itselleni.

Tuhannet kerrat todettu asia pitää kyllä paikkansa: auringonpaiste kohottaa mielialaa ja vireystilaa mielettömästi. Maanantaina kävin kevään ekalla juoksulenkillä aurinkoisessa säässä, tänään olen siivoillut ja laittanut pikkuisen keväistä ilmettä kotiin.



Elämäni on tällä hetkellä aika liikuntapainotteista kevään kuntoprojektin takia. Pyrin käymään salilla, jumpassa tai lenkillä 5 kertaa viikossa, mutta joskus kertoja tulee enemmänkin. Tämän viikon suunnitelmissa on melkein joka päivälle jotain, joten tänään päätin perua jokakeskiviikkoisen aamujumppani ja nukkua ilman herätyskelloa (heräsin silti kahdeksalta). Aamutoimien jälkeen vedin mamalta saadut ihanat keltaiset nilkkurit jalkaan ja suuntasin kaupungille asioille. Näitä kenkiä en pääse kovinkaan usein tässä kaupungissa käyttämään loskaisen ja sateisen sään takia, mutta tänään ei ollut pelkoa sateesta ja kadutkin olivat puhtaat; vihdoin sain ne jalkaani!



Kaupungilta tarttui tosiaan tulppaaneja mukaan kotiinviemisiksi. Aikamoista, sanon minä. Olen tosi huono kukkien kanssa, erityisesti leikkokukkien. Näistä tulppaaneista koitan kyllä pitää parhaani mukaan huolta!

Keltainen sävymaailma jatkui lounaani jälkkärissä, kun kuullotin omenalohkoja kookosöljyssä ja herkuttelin ne luonnonjugurtin ja kurpitsansiemenien kanssa. Voisin elää jugurtilla, nam. Muutakin pitää kuitenkin syödä; taas on löytynyt lehdistä monia mielenkiintoisia reseptejä kokeiltavaksi.



Kaivoin kaapista myös keltaisen imurini, joka ei valitettavasti kovin usein näe päivänvaloa... nyt aurinko toi armottomasti esiin hiuskasat ja pölyt, joten ne oli hoidettava pois näkyvistä.


Nyt vielä pohdin, kummalla keväisellä sävyllä lakkaisin kynteni tänään!