Pari valittua sanaa joulusta

Joulu on varmaan kaikista juhlapäivistä pahin tuottamaan ROSKAA. Ja vielä pahemmaksi sen tekee ihmisten välinpitämättömyys siitä ROSKASTA, kun ei vaivauduta lajittelemaan. Varsinkin lapsiperheissä lahjojen määrä on usein ihan älytön, ja lahjapaperilla ei edes ole muuta merkitystä kuin kätkeä sisäänsä lahja - lapsi repii paperit lahjan ympäriltä sekunnissa eikä varmasti edes katso, mitä kivoja kuvia lahjapaperissa on. Lahjapaperia ja -narua, pakettikortteja ja muovisia lelupakkauksia kertyy mieletön määrä ja ne sullotaan kaikki samaan joulupukin mukanaan tuomaan jättikokoiseen Gigantin muovipussiin. Pussi viedään iltahämärällä sellaisenaan pihan perälle sekajäteastiaan.

Hyvät ihmiset, kierrättäkää. Tämän joulun hyväkuntoiset lahjapaperit voi ottaa talteen (reunoista jaksaa kyllä leikata sen pienen kaistaleen pois, jotta teipit saa poistettua) ja käyttää ensi vuonna uudelleen. Lahjapapereista saa myös kaunista materiaalia askarteluun - vaikka seuraavan vuoden joulukortteihin. Naruistakin voi leikata solmut pois ja kerätä pidemmät pätkät pikku keriksi, joista riittää moniin uusiin pikkulahjoihin.

Lahjojen paketoinnissa voi olla luova - kääreeksi voi käyttää muutakin kuin Tiimarin sekavia ja pliisuja joulupukkipapereita. Minä en ostanut tänä jouluna yhtäkään uutta joulupaperirullaa, vaan käytin mm. edellisiltä vuosilta säästämiäni lahjapapereita, vanhanaikaisen sanomalehden sivuja, huonosti kopioituja nuotteja, villalankaa ynnä muuta. Pakettikortteja tein esimerkiksi tapetinpalasista. Kauniit kankaatkin ovat hyviä lahjan paketointiin. Lapsena muistan kyllä, etten osannut arvostaa tällaisia erilaisia, persoonallisia paketteja, vaan parhaita olivat juuri ne marketin paketointipalvelun joulupapereihin käärityt lahjat. Nyt mieli on kuitenkin muuttunut, ja toivottavasti minunkin antamieni lahjojen saajat arvostavat kierrätysajatusta. Mielestäni ei ole mitään järkeä tuhlata rahaa kymmeniin uusiin lahjapaperirulliin, joista tulee joka vuosi hullu määrä jätettä.

Joulusta on muutenkin nykyään tullut ylitsevuotavan materialistista. Tai ehkä se on minun lapsuudessanikin ollut jokseenkin sellaista, mutta nyt aikuisena sen vasta tajuaa. Lahjojen antamisen ja saamisen perinne on minusta ihana, mutta minusta lahjassa tärkeintä on ajatus - ei koko tai määrä. Se, että lahjan antaja on ihan oikeasti miettinyt, mikä voisi olla sellainen juttu, josta lahjan saaja tykkää. Nykyään lapset kilpailevat siitä, kuka sai suurimman lahjamäärän, kenellä on isoin paketti ja kenen lahjapapereista paljastuu kallein lahja. Joulunajan lelukuvastojen tuotteiden hinnat hipovat pilviä. Alkaa mennä jo vähän yli. Eikö osata olla kiitollisia pienestä?

Olipa kärjistettyä.

Joka tapauksessa minusta joulu on kuitenkin ihana perinnejuhla ja rauhoittumisen aikaa läheisten kanssa - ollaan iloisia siitä, mitä meillä on. Nautitaan elämyksistä ja myös sopivassa määrin niistä materialistisista asioista, eli lahjoista ja hyvästä ruuasta. Ei stressata siitä, että pitäisi olla sitä ja tätä ja tota. Elämässä ehtii muutenkin stressata tarpeeksi.


(ja kyllä minä hei olen ihan yhtä iloinen ja kiitollinen Tiimarin joulupukkipaperiin pakatusta lahjasta kuin kierrätettyyn sanomalehteen kääritystäkin :) )