torstai 20. joulukuuta 2018

Joulun 2017 korttiaskarteluja


Blogi on viettänyt loppusyksyn ajan hiljaiseloa, mutta nyt heräilee taas ainakin hetkeksi joulutohinoiden keskellä. Enää tuskin on ajankohtaista askarrella tai ainakaan postittaa joulukortteja, mutta ehkäpä joku voi saada näistä kuvista vinkkiä viime hetken korttipajaan.


Perinteeni on ollut askarrella joulukortit kaikenlaisista jämämatskuista, joita askartelulaatikostani löytyy - ainoastaan korttipohjia olen useimmiten joutunut ostamaan.


Harmaat kartongit ovat ylimääräisiä välilehtiä jostain kalenterista tai albumista. Leikkasin niistä sopivan kokoisia korttipohjia.


Ostin useita vuosia sitten vanhan karttakirjan, jota olen käyttänyt askartelumateriaalina mm. magneetteihin, pieniin tauluihin ja kortteihin. Nyt tein kortteihin "kartta-joulupalloja" kortin saajien kotiseudun kartasta.


Erityisesti nämä kirjassa olleet kaupunkikartat viehättivät minua suuresti.



Korteissa ei ehkä ole kaikista jouluisin tunnelma, mutta ainakin ovat virkistävän erilaiset!



Ihan kaikille, joille kortteja lähetimme, ei löytynyt karttakirjasta omaa karttaplänttiä - useampi tuttu asui samalla seudulla tai olin jo aiemmin leikannut kyseisen alueen kartan muuhun askarteluun. Niinpä tein myös söpöjä lumiukkokortteja, joiden valkoiset osat ovat tapetin mallipalasta ja mustat ja oranssit kartonkien jämäpaloista. Näiden korttien asetteluun löysin vinkkiä muistaakseni googlaamalla.



Sitten on vielä huonosti kopioidut nuotit tai ylimääräiset kopiot, joita olen säästellyt askarteluihin. Niistä tuli tällä kertaa tällaisia yksinkertaisia kortteja.


Tänä vuonna emme lähettäneet erikseen joulukortteja, mutta lahjoihin askartelin muutaman. Kauniin väristen kuusien materiaaleina on lahjapaperien ja tapettien jämäpaloja. Tähänkin asetteluun sain idean netin ihmeellisestä maailmasta. Kuuset on liimattu kimalteiselle korttipohjalle. Näistä tuli ehkä omat lempparikorttini!



Näiden myötä oikein ihanaa joulua juuri sinulle!

lauantai 22. syyskuuta 2018

Yöhousuista kestovanulapuiksi


Zero waste -huumassani ompelin kesällä kestohedelmäpussien lisäksi kestovanulappuja. Kangas on vanhojen flanellisten yöhousujeni lahjetta, ihanan pehmeää siis. Leikkasin kankaasta pyöreitä lappusia ja ompelin yhteen kestolappuun kaksi kerrosta päällekkäin. Saumuria minulla ei ole, vaan reunat ompelin tavallisella ompelukoneella siksakilla. Kokeilin myös paksua huovantapaista kangasta kestovanulappuihin; niiden reunoja ei tarvinnut ommella, ja yksi kerros kangasta riittää jo tukevaksi vanulapuksi. Ne ovat alemmassa kuvassa pinon alimmaisina. Olen todennut ne muuten hyviksi, mutta niissä on aavistuksen liian karkea pinta silmänympärysten herkälle iholle silmämeikkiä poistaessa. Muutoin kasvoille ne taas sopivat ihan hyvin, kun kangas tavallaan kuorii samalla.


Ompelin kesällä pienen testierän, ja tänään parikymmentä flanellilappua lisää. Itse en niitä kaikkia tietenkään tarvitse, vaan annan niitä ehkä tutuille joskus. Tänään ommellessani vedin flanellilappujen reunat varmuuden vuoksi kaksi kertaa ympäri siksakilla, niin reunat pysyvät ehkä vieläkin paremmassa kunnossa. Olen käyttänyt kesällä ommeltuja lappuja nyt jo useita kertoja, ja hyvin ne ovat käyttöä ja pesua kestäneet. Minulla roikkuu kylppärin naulakossa pieni pesupussi, johon laitan kestolaput käytön jälkeen odottamaan pyykkiä, ja sopivan hetken tullen viskaan pesupussin pyykin sekaan peseytymään. Tosi kätevää, enpä enää kaipaa kertakäyttöisiä vanulappuja!

Tavallista irtovanua minulla on vielä aika pitkäksi aikaa jäljellä; sitä olen käyttänyt oikeastaan vain kynsilakan poistamiseen. Kesällä ompelin vielä kolmannestakin kankaasta (vanhan mustan Marimekko-huivin reunoista) muutaman kestolapun, joita aion vanun loputtua kokeilla kynsilakan poistoon - niitä kun ei viitsi samoilla lapuilla poistaa millä putsaa silmistä meikit.


maanantai 20. elokuuta 2018

Teetaulu


Clipperin teepaketit ovat mielestäni erittäin kauniita. Olen leikannut paketeista parhaita paloja talteen ja suunnitellut jo pitkään tekeväni niistä taulun. Nyt sain vihdoin aikaiseksi.

Olin alun perin ajatellut isompaa taulua mustilla kehyksillä, mutta koska kaapista löytyi sopivasti A4-kokoiset valkoiset kehykset, toteutin visioni niihin. Asettelin teepaketinpaloja samankokoiselle alustalle ja kiinnitin ne kevyesti sinitarralla, jotta ne eivät karkailisi kehystä laittaessa paikoilleen. Lopputuloksena tällainen söötti taulu!


sunnuntai 5. elokuuta 2018

Miten onnistuu zero waste -ateria pikaruokapaikassa?

Yövyin torstaina maman luona Järvenpäässä, kun olin menossa perjantaiksi Helsinkiin. Mama itse oli useamman päivän reissulla, enkä itsekään ollut kuin tuon illan siellä, niinpä päätin vetää mutkat suoraksi iltapalan suhteen ja hakea naapurin Hesestä ruokaa. Päätin samalla testata, kuinka roskattomasti saan ateriani sieltä tilattua mukaan. Varasin mukaani viikko sitten ostamani lasisen eväsrasian, lasisen juomapullon sekä repun, jossa pystyn ruoat kuljettamaan.


Oli hassua, että vähän jopa jännitti, kun odotin omaa tilausvuoroani - mitenkähän asiakaspalvelija mahtaa suhtautua siihen, että pyydän ruuat omiin astioihin? Tämä kun oli minulle ensimmäinen kerta. Halusin tietysti lempparini, soijatortilla-aterian, ja ajattelin, että jos juoman ja ranut saisi omiin astioihin, niin tortillan hyväksyisin pahvikotelossaan. Omassa astiassa se saattaisi levitä. Vuoroni tullessa esitin toiveeni asiakaspalvelijalle, jolle pyyntö saattoi ehkä myös olla ensimmäinen laatuaan, koska hän vähän hämmentyneen näköisenä pyysi toistamaan toiveeni. Toistin, ja sanoin, että pyrin välttämään roskaa mahdollisuuksien mukaan. Hän kysäisi vielä joltakulta toiselta, voiko ruuat laittaa omiin astioihin, ja tuli sitten sanomaan sen onnistuvan. Jee!

Ensin ojensin eväsrasiani hänelle. Hän mittasi ranskalaiset ensin paperiseen annospussiin ja kaatoi ne siitä rasiaan. Luulin jo, että hän heittäisi pussin pois, mutta se sujahtikin takaisin pinoon ja näin ollen pääsee käyttöön jonkun muun ateriassa. Hyvä! Limsan kanssa olikin vähän ongelmia, kun pitkulainen juomapulloni ei mahtunut limsakoneen hanan alle. Asiakaspalvelija mittaili siinä hyvän tovin ja kysyi toiseltakin vinkkiä limsan saamiseksi pulloon, mutta totesin että ei taida onnistua ja huikkasin, että laita vaan siihen pahvimukiin. Mutta ei kantta tai pilliä, kiitos. Olin menossa ihan naapuriin, joten pystyin hyvin kävellessäni kantamaan juoman ilman kanttakin. Asiakaspalvelija halusi selkeästi saada homman onnistumaan ja yritti tehdä kaikkensa, mistä olin oikein ilahtunut.

Hesen ranujen kaveriksi on aina ihan pakko ottaa superherkullinen paprikamajoneesi. Siitä jää väistämättä jätettä pikkuruisen muovipussin verran, sille ei nyt vaan voinut mitään. Toki jos hakisi tällaisista paikoista usein ruokaa, voisi vaikka ostaa kotiin kaupasta majoneesipönikän, ettei aina tarvitsisi noita pikkupussukoita tilata. Mutta aika harvoin tulee kuitenkin käytyä.

Menin pöytään odottelemaan tortillaani, jota vielä valmistettiin. Pian se tuotiin ja olin valmis lähtemään. Tortillan pahvikotelon ympärille oli vielä kiedottu servetti, jota en ollut pyytänyt, mutta tulihan sille sitten kuitenkin lopulta käyttöä. Ei kun herkuttelemaan!


Alemmassa kuvassa on kaikki ateriastani syntyneet roskat. Kun aloin muistella, mitä kaikkea normaalisti mukaanotettavan aterian pussiin pakataan, olin lopulta tyytyväinen, että roskan määrä oli näinkin pieni. Laskeskelin, että näiltä vältyin:

- ranskispussi
- pilli
- juoman muovikansi
- pahvinen juoman pidike
- majoneesikuppi
- ketsuppipussi
- 1-2 paperipussia aterian kantamiseen
- muutama servetti
 
Tortillaa Hesen pöydässä odotellessani huomasin myös, että salaattiannos, joka aiemmin muistaakseni on pakattu muovipakkaukseen, tarjoiltiin naapuripöytään nyt pahvisesta rasiasta. Ketju on siis tehnyt ainakin pieniä muutoksia ilmaston hyväksi. Toivoisin, että tulevaisuudessa esimerkiksi take away -tilauksessa ei olisi itsestäänselvyys, että kaikki kertakäyttöiset härpäkkeet laitetaan automaattisesti mukaan, vaan asiakkaalta kysyttäisiin, tarvitseeko hän esimerkiksi pilliä, majoneesikuppia tai useaa servettiä. Jos vaikka joku ei itse hoksaa sanoa, mutta kysyttäessä tajuaa pärjäävänsä ilman.

Parhaitenhan roskalta välttyy, kun ei mene pikaruokapaikkaan ollenkaan, mutta jos menee, voi hyvin pyytää vähentämään roskan määrää jo tilatessa!

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kestopussiompelijaiset


Eilen otin ompelukoneen esiin selvittääkseni mikä sitä vaivaa. Edellisillä kerroilla ompelusta ei siis ole tullut mitään, kun kone on vaan jumittanut. Noh, otinpa ohjekirjan käteen ja lähdin tsekkaamaan perusasiat... ei siitä sen enempää. Vika oli käyttäjän huolimattomuudessa ja kone toimii jälleen.

Kaivelin kangasvarastostani (joka on siis lähinnä vanhojen käyttökelvottomien vaatteiden varasto) sopivia kankaita ja ompelin niistä kestopusseja hedelmille ja vihanneksille. Minulla oli ennestään vain yksi kestopussi; aikanaan kaupasta ostettu liukaspintainen SPR:n pussi, johon ei punnitustarra oikein meinaa edes tarttua. Laitan monesti eri tuotteita samaan pussiin punnituksen jälkeen, mutta joskus on tuntunut, ettei yksi pussi riitä. Niinpä hurautin muutaman pussin, joista osan ajattelin antaa mamalle.

Pussin ompelu on juuri sopivan haastavaa tällaiselle tumpelo-ompelijalle; vain suoraa ja siksakkia, nauhalle kuja ja sivut kiinni ja siisteiksi. Jos haluat kurkata ohjetta, esimerkiksi täältä löytyy sellainen. Itse ompelin vähän miten sattuu, kun olen liian kärsimätön seuraamaan ohjetta.

Valkoiset pussit ovat vanhasta lakanakankaasta, Unikko-kuvioiset jämäpaloista ja mustavalkoiset revenneestä huivistani. Naruiksi käytin käyttämättömiä kengännauhoja ja muita nyörejä, mitä nyt sattui laatikosta löytymään. Isoihin pusseihin voi ostaa vaikka kilokaupalla tavaraa, pienempiä taas ajattelin esimerkiksi irtochilille, limelle tai muille pienemmille tuotteille.


Yksi pussi pääsi käyttöön jo tänään, kun kävin torilla ostamassa herneitä siihen. Torimyyjäkin ihasteli tekemääni kestopussia ja kysyi, voisiko hänkin ostaa yhden sellaisen. Laitetaanpa massatuotanto harkintaan.

Ostin torilta myös nahistuneita paprikoita ja munakoisoja alehintaan. Nyt reseptikirjat esiin ja miettimään, mitä niistä kokkaisin!

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Pieniä nollahukka-askelia

Olen viime aikoina lueskellut ja selaillut todella paljon erilaisia blogeja ja Instagram-tilejä, joissa annetaan vinkkejä jätteettömämpään elämään. Termit zero waste ja nollahukka ovat siis olleet kovassa käytössä hakusanoina. Kierrätys, roskan vähentäminen, tavaroiden tuunaaminen ja muut ekoilut ovat olleet jo vuosia osa omaa elämääni, mutta vasta nyt olen havahtunut todella siihen, että sen sijaan että käytän jotain uudelleen, voin ehkäpä jättää sen kokonaan hankkimatta tai ottamatta vastaan.

Muovipussista kieltäytyminen on minulle jo arkipäivää, mutta nyt opettelen katsomaan kaupassa tuotteiden pakkausmateriaaleja, kieltäytymään ravintoloissa ja kahviloissa ylimääräisistä kertakäyttöjutuista kuten muovipilleistä ja -aterimista, käyttämään vaihtoehtoisia keinoja esimerkiksi ruoan säilytyksessä muovikelmujen ja folion sijaan, ja niin edelleen.



Esimerkiksi viime perjantaina ilahduin kovasti, kun Helsingissä Rullassa lounastaessani huomasin ravintolan ottavan nollahukka-ajattelun hienosti huomioon. Jälkeeni ei jäänyt ruokailusta muuta jätettä kuin yksi servetti (sitäkään en olisi muuten tarvinnut, mutta oli niin tuhottoman kuuma, että sillä piti pyyhkiä hikeä otsalta!). Riisipaperirullien ympärillä ei ollut mitään ylimääräisiä kääreitä, keiton sai annostella itse ja näin ollen ottaa juuri sen verran mitä aikoo syödä, ja annoksen dippikastikkeet tarjoiltiin nekin pienissä keraamisissa astioissa. Ravintolan take away -astiat ovat kierrätettäviä, eikä asiakkaille tarjota automaattisesti paperipussia mukaanotettavaksi, vaan heiltä kysytään haluavatko he annoksilleen sellaisen. Tulee tuplasti parempi mieli, kun syö herkullista ruokaa paikassa, jossa tällaisiin asioihin on panostettu!




Myös muovisten vesipullojen aikakausi on osaltani nyt ohi. Löysin pari viikkoa sitten Uumajan Stadiumista tukevan lasisen juomapullon, josta olen ollut tosi iloinen. En toki ole aiemmin ostanut vettä muovipulloissa - paitsi reissussa sellaisissa maissa, joissa vesijohtovettä ei voi juoda - vaan käyttänyt muutaman kuukauden välein ostamani puolen litran hyvinvointijuoman pulloa uudelleen ja uudelleen. Voin sanoa, että lasisesta pullosta hanavesi maistuu noin miljoona kertaa raikkaammalta kuin muovipullosta!



Meillä on kotona iso määrä erilaisia lahjaksi saatuja suihkusaippuoita, jotka eivät kyllä kaikki mene CosmEthicsin tutkan läpi, mutta ne aiotaan kuitenkin käyttää. Sama pätee shampoisiin. Kun ne saadaan kulutettua loppuun, aion ottaa kokeiluun viikonloppuna Ruohonjuuresta hankkimani suomalaisen Flow-kosmetiikkamerkin palashampoon ja -sheivaussaippuan. Ne ovat kuulemma tosi riittoisia, ja myös käteviä matkoilla, sillä ne voi ottaa mukaan käsimatkatavaroihin. Ja mikä parasta, ne on pakattu pahviin. Toivottavasti tulevaisuudessa kylppäristämme jää mahdollisimman vähän tyhjiä muovipakkauksia jälkeen!

Esimerkiksi tällaisin pienin askelin taivallan kohti toivottavasti jätteettömämpää ja yksinkertaisempaa elämää. Paljon on opeteltavaa ja muistettavaa, mutta pienetkin valinnat silloin tällöin ovat paljon parempi vaihtoehto kuin olla välittämättä ollenkaan.

Lisäsin eniten lukemieni Nollahukka- ja Kemikaalicocktail-blogien linkit tuonne oikealle linkkilistaan. Toivottavasti joku teistäkin innostuu ja inspiroituu niistä!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Maailmanmatkaajalle


Mama vietti syntymäpäiväänsä tuossa vajaa pari kuukautta sitten. Olin keväällä löytänyt hänelle Berliinistä lahjaksi raaputettavan maailmankartan; sellaisen, josta voi raaputtaa esiin jokaisen maan, jossa on käynyt. Matkustavainen mama tuntui tykkäävän lahjasta; aika monta maata hän sieltä saakin raaputtaa jo näkyviin! Kartta oli jo valmiiksi kauniissa putkilossa (josta ei tullut sellaisenaan otettua kuvaa), mutta kietaisin lahjapaperiksi kuitenkin vielä vähän osviittaa lahjan sisällöstä. New Yorkin matkalta jäänyt kartta oli mainion kokoinen karttaputkilon kääreeksi.



Leikkasin kartan reunoilta mainokset pois ja käärin putkilon siihen. Teippasin sen päistä kiinni ja laitoin yksinkertaisen narun ympärille. Kartat ovat minusta ihania - siksi halusinkin käyttää karttaa lahjapaperina, vaikka sellaista ei välttämättä olisi tarvittukaan.



sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Selvää säästöä - sekä omalle lompakolle että luonnolle!

Tällä viikolla satuin lukemaan erään blogikirjoituksen naisten retkeilystä ja menkoista - tarkemmin sanottuna retkeilyn helppoudesta menkkojen aikana, kun varustautuu oikein. Vaikka itse en superpaljon luonnossa retkeilekään, oli mielenkiintoista lukea teksti, ja senpä innoittamana kirjoitan itsekin tämän seuraavan ylistyspuheeni: naiset, jos teillä ei vielä ole kuukautiskuppia, hankkikaa sellainen!


Menkoista ei aiemmin ole taidettu juurikaan puhua julkisesti, paitsi koulussa maksimaalisen vaivaannuttavilla terveystiedon tunneilla. Viime aikoina olen huomannut, että sekä netissä erilaisissa yhteyksissä että tv- ja lehtimainoksissa on otettu asiakseen tuoda tätä jokaisen naarasihmisen kuukausittaista kokemusta rohkeasti esiin ja jakaa avoimesti vertaistukea ja vinkkejä siihen liittyen - niin, miksipä vaieta jostain niin luonnollisesta? Itselläni ei ole tarvetta paasata sen kummempia menkoista, kuin että haluan kannustaa naisia käyttämään kuppia. Jaa mikä se on? No lue täältä.

Jos haluat vähentää jätteen määrää arjessasi, tässä oiva tapa. Itse olen käyttänyt kuppia nyt 8,5 vuotta, ja sinä aikana käytössä on ollut kaksi yksilöä. Yksi kuppi maksaa nykyään reilun 30 euroa, olisiko ollut aiemmin lähempänä 35 euroa. Kuitenkin. Jos olisin nämä vuodet käyttänyt kertakäyttöisiä vaihtoehtoja, nopean laskutoimituksen mukaan rahaa olisi tänä aikana kulunut 408 euroa (arviolta 4 euroa/kuukausi). Kahdesta kupista olen maksanut varmaan noin 65 euroa, eli 8,5 vuoden aikana olen säästänyt noin 343 euroa. Lisäksi olen säästynyt alituiselta roskien viemiseltä, ja näin ollen säästänyt luontoakin jonkin verran! Olen ollut todella tyytyväinen tähän valintaan, ja suosittelen sitä kaikille muillekin, mikäli ei ole vielä tuttua. Kuvissa näkyvän, kolmannen ja tulevaisuutta odottavan kuppini, ostin maaliskuussa Helsingistä Joogafestareilta kampanjahintaan 25 eurolla. Energisen värinen!


Nyt taitaa kaiken lisäksi olla meneillään Plastic Free July -haaste, joka kannustaa vähentämään kertakäyttömuovin määrää. Tässä siihen sopiva jätteenvähennysvinkkini kaikille naisille, ja mahdollisesti blogia lukeville ekotietoisille miehille, jotka voivat vinkata asiasta läheisilleen!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Mansikointia


Pikavinkki: Monista elintarvikkeista, kuten jugurteista, raejuustoista, mifurakeista, kermaviileistä, iduista ynnä muista kertyvät rasiat sopivat mainiosti säilöntään! Laitoin tänään viisi kiloa mansikoita pakkaseen, ja käytin rasioina muun muassa näitä kauniita MÖ Kaurajogu -purkkeja.


Ai mikä MÖ? Lue täältä! MÖ Kaurajogu on ystäväni yrityksen tuote; täysin vegaaninen, kotimainen ja herkullinen! Oma suosikkini kolmesta mausta on mustikka-kardemumma. Suosittelen testaamaan!

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Mökkihävikki minimiin


Pidin juhannusviikonloppuna ystävilleni yhdistetyt 30-vuotis- ja valmistujaisjuhlat kotiseudullani. Oli ihana viettää rentoa juhannusta tärkeiden ihmisten kanssa hengaillen, saunoen, juoden ja syöden. Syötävää olinkin varannut aika reilusti yli tarpeiden; olen tosi huono arvioimaan ruokamääriä isommalle joukolle. Niinpä ruokatarpeita jäikin mökiltä kotiin kuskattavaksi aikamoinen määrä.


Kotiin kulkeutui mitä erilaisempia aineksia, joille kaikille keksin pienen pähkäilyn jälkeen käyttötarkoituksen. Ainoastaan siivutetut palsternakat olivat ehtineet mennä sen verran huonoiksi, että ne jouduin laittamaan biojätteeseen. Kaiken muun olen tässä parin päivän aikana saanut upoteltua johonkin. Jäi hyvä mieli, kun ei tarvinnut melkein mitään heittää pois! Tässä muutamia ideoita, mihin ylijääneitä ruokia voi esimerkiksi käyttää.


Herkkusienet viipaloin ja paistoin käyttämättömäksi jääneessä, itse tehdyssä valkosipuli-mausteöljyssä. Poikaystäväni tuunasi sunnuntai-iltana hakemansa pizzan paistetuilla sienillä. Minä en halunnut pizzaa, vaan mieleni teki ihan kamalasti Hese-ruokaa - ensin haettu pizza oli jo huvennut parempiin suihin kun itse vasta kurvasin hampurilaisenhakumatkaltani kotiin, joten kuvaa en lopputuloksesta saanut!


Maissintähkistä leikkelin jyvät irti ja laitoin pienissä rasioissa pakastimeen.



Mökkijuhlissa oli DIY-mojitobaari, josta jäi aikamoinen määrä limejä yli. Valmiit viipaleet sekoittelin Lidlin sitruunanmakuisen Soda pop -limsan kaveriksi, ja lisäsin myös tuoretta minttua kaveriksi. Kokeilin samaa maustesettiä myös vadelmalimsan kanssa. Kivoja kesäjuomia!


Limeistä yritin tänään myös keitellä lime curdia, eli kuuluisan sitruunatahnan limeversiota. Se ei kuitenkaan näyttänyt jostain syystä onnistuvan, vaan jäi ihan löysäksi; täytyy miettiä, voisiko siitä litkusta tehdä sitten vaikka sorbettia tai jotain. Harmi, olisi ollut kiva maistaa lime curdia!



Ylijääneet bataatit keitin kasvisliemessä ja tein niistä ChocoChilin ohjeella bataattifalafeleja. Kastikkeeksi käytin myös mökiltä tuodun soijajugurtin lopun, joka sai - yllätys yllätys - limeä ja minttua sekä suolaa ja pippuria mausteikseen. Tosi hyvää!


Näiden lisäksi upottelin erilaisia kasviksia thairuokaan: punainen currytahna ja kookosmaito maustoivat kesäkurpitsan, minitomaatit, kiinankaalin, lehtikaalin ym. tofun kanssa. Siitä en hoksannut ottaa kuvaa, mutta tuli tosi kauniin värikästä ruokaa, kun oli niin paljon eri värisiä kasviksia.

Löysin tuossa viime viikolla Instagramista Nollahukka-nimisen tilin, joka osoittautui hurjan kiinnostavaksi. Sen ylläpitäjät pyrkivät elämään mahdollisimman jätteetöntä elämää, ja päivityksistä sai tosi paljon uusia hyviä ideoita jätteen määrän vähentämiseen omassa elämässä. Heiltä on tullut myös ZeroWaste-kirja, jonka haluan lainata kirjastosta heti kun vain ehdin! Oletko sinä jo tutustunut siihen?

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

You CAN be different


Tässäpä yksi jo ennen joulua tekemäni tuunaus, jonka olen yksinkertaisesti unohtanut postata blogiin! Meillä tehtiin marraskuun lopulla iso inventaario, josta taisin joskus aiemmin jo mainitakin. Yhteensä noin 15 kiloa meidän molempien vanhoja vaatteita lähti kierrätykseen. Erityisesti poikaystäväni laittoi omiaan aika rankalla kädellä pois. Yksi poistokasaan lentäneistä hänen vaatteistaan oli tämä paita, jossa on mielestäni hieno sanoma, ja paita on tosi kiva muutenkin. Harmi vaan, se oli jo sen verran vanha ja kulunut, että päälle sitä ei oikein viitsinyt enää laittaa.


Kävin salaa pelastamassa paidan poistokasasta ja nappasin sen talteen - halusin säästää paidan kuvan ja tehdä siitä taulun.


Mittailin kuvan reunamittoja ja löysin Clas Ohlsonilta juuri sopivan kokoiset kehykset kuvalle. Olen aiemminkin tehnyt t-paidasta taulun; Thaimaasta ostamani, aika nopeasti huonoksi mennyt Converse-paita päätyi kehyksiin ja koristi meidän eteistä vielä eiliseen asti. Nyt kun meillä on kaksi kissaa, joiden meno yltyy välillä aika vauhdikkaaksi, totesimme taulun pysyvän paremmin turvassa jossain muualla.



Leikkasin kuvan irti paidasta ja sovittelin sen kehyksiin. Annoin taulun poikaystävälle joulun aikaan. Hän oli iloisen yllättynyt, kun olin keksinyt säästää hänelle tärkeän paidan kuvan tällä tavalla!