Pinnatuoli pirteäksi

Parin viikon projekti on vihdoin saatu päätökseen. Tai oikeastaan se on ollut jo ainakin viime kesästä ajatuksen tasolla ollut projekti, mutta varsinaiseen toteutusvaiheeseen ryhdyin vasta pari viikkoa sitten. Hallussani on jo pitkään ollut vanha pinnatuoli, joka on peräisin ties miltä vuosikymmeneltä; muistan tuolien olleen omassa lapsuudenkodissani joskus, ja varmaan sitä ennenkin ovat jo olleet äidilläni. Niitä on siis alun perin ollut useampi kappale. Tämä tuoli on pyörinyt minulla vähän niin kuin ylimääräisenä monet vuodet, mutta koska se on niin hienon mallinen, en ole halunnut myöskään luopua siitä. Minun elinaikanani tuoli on maalattu valkoisesta vaalean mintunvihreäksi, ja kyseinen väri ei oikein istu nykyiseen sisustukseeni eikä myöskään vahvoista väreistä pitävään värisilmääni. Niinpä päätin maalata tuolin. (Hups, en tullut kyllä kysyneeksi mamalta lupaa; tuoli on kuitenkin varmaan alun perin hänen...)

Marssin melkein naapurissa olevaan maalikauppaan ja hankin sieltä pelit ja pensselit. Toisin sanoen maalin (värin valinta oli se vaikein osuus), hiekkapaperin ja pensselit. Maalaushommat suoritin aluksi pikku parvekkeellani ja myöhemmin olkkarissani. Sanomalehteä vaan alle niin hyvä tulee.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tuoli näytti tältä. Maalikaupan myyjä sanoikin, että täytyy varmaan maalata useampi kerros, jotta vanha väri peittyy kunnolla.

Toinen maalikerros alkoi jo näyttää suht hyvältä.

Kolmas kerros toden sanoi; tuolistani tuli aivan ihana porkkanatuoli, jolla kelpaa nyt istuskella! (Kärsimättömänä ihmisenä jätin kylläkin tuolin alapuolen maalauksen siihen toiseen kerrokseen, mutta kukapa sinne katselee.)

Suunnitelmissa olisi vielä toisenkin huonekalun maalaus luultavasti samalla värillä!

Jo vihertää!

Keittiöpuutarhani jokaisesta ruukusta pilkistää jo jotain vihreää. Yksi yrtti on oikein villiintynyt ja kasvanut tosi isoksi muihin verrattuna - enkä edes tiedä, mikä kyseinen kasvi on. Istutin siis sellaisiakin, joita en ole aiemmin istuttanut tai joista en edes tiedä, miltä ne näyttävät.

Harmaassa koriruukussa ja oikeanpuoleisessa isossa kattilassa näkyvät pitkät versot ovat varmaankin kirveliä tai pinaattia. Who knows. Viimeisin ilonaiheeni näkyy punaisessa peltiruukussa:

Chili-istutuksistakin alkaa puskea jo pikku taimivauvoja! En tiedä, mahtaako kasvi kasvaa niin isoksi, että se oikeasti tuottaisi syötäviä chilejä, mutta mielenkiinnolla seuraan tilannetta.

Parin viikon takaiset kirppislöytöni odottavat lämpimämpiä ilmoja ja parvekkeelle pääsyä. Lähdin varta vasten lähikirppikselle metsästämään vanhoja, ruuanlaittoon käyttökelvottomia emalikattiloita, ja löysin aivan täydelliset yksilöt. Eivät ne ihan eurolla tai kahdella mukaan lähteneet, mutta toinen oli -50% alennuksessa, niin säästin jo yhden kolmasosan kattiloiden kokonaishinnasta siinä. Kattiloihin istutin kumpaankin neljää eri yrttiä.

Mainio maanantaiburgeri

Sarjassamme "mitä kaapista löytyy" -iltapala: Paahdettua kauraleipää, pehmeää vuohenjuustoa, purjoa, seesamiöljyssä paistettua savutofua, tomaattia ja basilikaa. Tuli muuten oikein bueno purilainen!

Kevät!

Mistä tietää, että on kevät? Siitä, että kun illalla tulee töistä kotiin, on valoisaa. Siitä, että iltaisin töiden jälkeen jaksaisi jopa vielä lähteä johonkin. Siitä, että on voinut jo kulkea kuivilla kaduilla kangastennarit jalassa. Ja siitä, että yhtäkkiä minuun iskee pakottava tarve istuttaa yrttejä.

Olin jo suunnitellut, etten tänä vuonna istuttaisi mitään yrttejä, koska kesäkuun ajan en pysty niistä täällä koti-Suomessa huolehtimaan. Viime viikolla huomasin kuitenkin täyttäneeni usean kukkaruukun mullalla ja erinäisillä siemenillä. Eilen sain idean kokeilla myös yhtä uutta juttua: chilin kasvattamista alusta asti.

Viime vuosina olen ostanut kaupasta chilipuun, jossa on ollut muutama chili valmiina, ja joka on tuottanut satoa vielä lisääkin. Ne ovat olleet tosi helppoja ja kivoja. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla kasvattaa chiliä ihan alusta asti itse jääkaapista löytyneen chilinpätkän sisältä kaavituista siemenistä. Annoin siementen kuivua yön yli levällään, ja aamulla istutin ne kukkaruukkuun. En tiedä montako siementä oikeasti pitäisi laittaa, mutta laitoin niitä ihan reilulla kädellä.

Saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään! Chiliruukku pääsi ikkunalaudalle yrttien kaveriksi. Isosta harmaasta ruukusta näköjään kurkistaakin jo useampi pikku yrtinalku (ei mitään hajua mitä ne ovat, koska tuohon ruukkuun laitoin neljää erilaista, joita en ole ennen edes kasvattanut). Ja vasemmanpuolimmainen on kaupasta ostettu basilika, jonka istutin ruukkuun. Ei siis vielä ihan omaa satoa!

Minulla on nyt maailman hienoin kastelukannu, kun mama antoi jo kauan ihailemani punaisen emalipannunsa minun huostaani. Kahvia en juo, ja teekin valmistuu niin kätevästi vedenkeittimellä, että punainen pannu sai uuden käyttötarkoituksen ja toimii siinä aivan mahtavasti!

Kaikkien aikojen salaatinkastike

Blogirintamalta ei mitään uutta. Kevätkiireet jatkuvat ja kotona ei ehdi paljoa puuhastella. Päätin kuitenkin hehkuttaa tämäniltaista iltapalaani, kun muuta täällä hehkutettavaa ei tällä erää ole.

Kävin pitkästä aikaa tänään töiden jälkeen juoksulenkillä - lyhyellä, mutta kuitenkin. En ole mikään juoksija. Lenkistä jäi hyvä olo ja kroppa kaipasi terveellistä iltapalaa sen jälkeen. Eiliseltä oli jäljellä Pirkan salaattireseptin mukaan tehtyjä marinoituja linssejä, ja niiden kaveriksi halusin thaityylistä porkkanasalaattia. Jamie Oliverin ruokaohjelmasta jäi kerran haaviin aivan älyttömän hyvä resepti, ja se tulee tässä:

Jamien thaityylinen kastike salaatille (reilu annos)

3 limen mehu
1/2 tuore chili
1 valkosipulinkynsi
2 rkl seesamiöljyä
3 rkl kalakastiketta
ripaus sokeria
reilu kourallinen tuoretta basilikaa tai korianteria
6-7 kirsikkatomaattia

Aja ainekset silppurilla tasaiseksi. Raasta salaatiksi porkkanaa ja kaalia, niiden lisäksi mukaan voi laittaa pähkinöitä, keitettyjä nuudeleita, katkarapuja jne. Sekoita kastike salaatin joukkoon ja anna maustua tovi ennen tarjoilua. Vinkkinä tuohon määrään, että minä tein kastiketta puolikkaan annoksen, raastoin kaksi isoa porkkanaa ja syön siitä varmaan vielä kaksi kertaa. Kokonaisesta annoksesta tulee siis tosiaankin suuri määrä.

Minun lautasellani tosin oli tänään salaattina vain porkkanaraastetta. Toimii niin yksinkertaisena versionakin. Ja on NIIIIIIN hyvää. Ah.

Palapelimagneetit

Ostin kirppikseltä alle eurolla ison läjän sekalaisia palapelinpaloja ja maalasin niitä askartelumaaleilla. Taas kerran tein magneetteja - leikkasin magneettilevystä pikkuruisia paloja, jotka liimasin palojen taakse maalin kuivuttua (oikeastaan maalatut palat ovat lojuneet olkkarin lattialla kuivumassa varmaan kolme viikkoa, kun en ole ehtinyt tai jaksanut jatkaa projektia... ainakin hyvin ovat kuivuneet).

Maalipinnasta ei tullut kovin tasainen, ja joissakin paloissa alkuperäisen kuvan tummat osatkin kuultavat vähän läpi. Saavat kuitenkin minun puolestani olla tuollaisia huolettoman näköisiä pinnaltaan.

Vegaanisella brunssilla Turussa

Pitkästä aikaa ravintolaesittelyä! (Pitkästä aikaa ylipäätään mitään.)

Tänä aamuna avasin silmäni Turussa. Kahden ystävän kanssa oltiin kouluttautumassa ja naistenpäivää juhlimassa. Suuntasimme aamupäivällä hyvin nukutun yön jälkeen brunssille ihanan sympaattiseen paikkaan, Kirjakahvilaan, joka sijaitsee tuomiokirkon lähellä Vanhalla Suurtorilla, Brinkkalan talon sisäpihalla.

Järkkärikamera ei ollut mukana, joten kuvat ovat puhelinkuvia ja siksi vähän epätarkkoja.

Vaikka kukaan meistä ei ole vegaani, vegaaninen kahvila kiinnosti silti. Miljöö itsessään oli jo todella houkutteleva, ja kahvilassa oli intiimi, kotoisa tunnelma. Pienen ja sokkeloisen, monesta pikkuhuoneesta koostuvan kahvilan sisustus oli hyvin sekalainen, mutta se olikin iso osa sitä fiilistä. Myös astiasto koostui eriparikupeista ja muista sekalaisista astioista.

Kirjakahvila on osuuskuntamuotoinen yritys, eikä sen tavoitteena ole tuottaa voittoa vaan tarjota monenlaista kulttuuria ja toimintaa. Työntekijät ovat vapaaehtoisia kahvilapäivystäjiä. Jännää oli se, että brunssin hinnan sai määritellä itse; hintahaarukkana aikuisen brunssille oli 6-10 euroa ja lapsen brunssille 3-6 euroa. Siitä sitten sai omantunnon mukaan maksaa sen verran kuin tahtoi. Kahvi tai tee ei kuulunut hintaan, mutta vettä ja mehua sai juomaksi.

Brunssin ruokavalikoima oli ehkä hieman suppeampi kuin mitä olisin odottanut brunssilta, mutta hyviä makuelämyksiä kuitenkin sai ja vatsa täyttyi. Tuore leipä oli aivan ihanaa eri levitteiden kanssa; oli paprikalevitettä, basilika-sitruunalevitettä ja kidneypapulevitettä. Kreikkalainen tofusalaatti ja parsakaali-quinoasalaatti olisivat ehkä kaivanneet kaverikseen jonkun vähän maukkaamman kastikkeen kuin pelkän oliiviöljyn. Hyvin jännän näköiset vaaleanruskeat "pihvit" olivat ilmeisesti jostain vehnäproteiinista tehtyjä, tavallaan varmaan leikkeleen korvikkeita. Tosi suolaista ja jännän kumimaista pureskella, en ihan päässyt niiden makuun tällä kertaa. Pikku kahvikupista nautittu appelsiiniriisi oli tosi hyvää - jäin miettimään, mitähän maitotuotteen korviketta siihen oli käytetty, kun se oli kuitenkin tosi kermaista. Ehkä jotain soija- tai kauratuotetta? Joka tapauksessa tosi maukasta ja herkullinen päätös aterialle!

Kirjakahvilan boheemi tunnelma jätti paikasta hyvän muiston mieleen - varmasti joskus palaan sinne uudestaan. Moni muukin oli löytänyt tiensä vegaaniselle brunssille, sillä kahvilaan virtasi koko ajan lisää väkeä ja istumapaikoista oli pulaa. Oli hauskaa, että syömään tuli boheemien nuorten aikuisten lisäksi myös lapsia vanhempiensa kanssa, ja kuuluipa lähipöydistä vieraita kieliäkin. Kirjakahvilan nimestäkin voi päätellä, että kirjoja oli kahvilassa sekä luettavana että ostettavana, ja lautapelejäkin löytyi. Olisi varmasti kiva viettää iltaakin kyseisessä paikassa hyvällä kaveriporukalla!

Kokonaisuudessaan ihanan erilainen, kokemisen arvoinen brunssi! Raavasta lihansyöjää en lähtisi tuonne viemään, mutta kokeilunhaluisten, kasvisruuasta pitävien ystävien kanssa suosittelen testaamaan paikan.