Epätavallisen harmaa keskiviikko

Vielä ehkä toissaviikolla iloitsin siitä, että aurinko oli paistanut ties kuinka monta viikkoa putkeen - en muistanut, koska olisi viimeksi ollut harmaata. Nyt ilmojen lämmettyä asia onkin kääntynyt päälaelleen. Aurinko ei ole paljon paistellut iloksemme ainakaan täällä kotikaupungissani.

Tänään on ollut epätavallisen harmaa keskiviikko. Töitä aamulla, töitä illalla, kuten normaalisti. Muuten ei mitään erityistä; ei merkintöjä kalenterissa, ei mitään mitä pitäisi tehdä tai missä pitäisi käydä. Tylsää. Vähän väsyttikin. Päätin kuitenkin reipastua ja uhmasin synkeän harmaata sadesäätä: kaivoin punaiset kumpparit ja punavalkoisen sateenvarjon esiin ja lähdin kävelylle Pariisin Kevään soidessa iPodissa. Ihan vain katselin lumen alta heräävää kaupunkia, enkä varonut yhtään vesilätäköitä.






Kumma, miten pienistä asioista ihminen voi loppujen lopuksi tulla iloiseksi: minä iloitsin tänään siitä, että omistan punaiset kumisaappaat. Olen kauan haaveillut Hai-saappaista (ehkä oransseista tai keltaisista), mutta tänään totesin, että nämä 12 eurolla ostetut, lasten kokoa olevat Nokialaiseni kelpaavat paremmin kuin hyvin kuljettamaan minua läpi vesilätäköiden vielä tästäkin eteenpäin!