maanantai 25. maaliskuuta 2019

Itse tehty kasvisliemi


Pitkästä, pitkästä aikaa taas kirjoittelen! Paljon on ekoilua mahtunut menneisiinkin kuukausiin, mutta vuodenvaihteessa perustamani yritys ja päätöiden kevätkiireet ovat vieneet melkein kaiken ajan ja jaksamisen. Nyt sairastuvalla pötkötellessäni ja koneelta kuvia siivoillessani ajattelin kuitenkin jakaa tämän jo puoli vuotta sitten toteutuneen kokeilun.


Syksyllä kerroin ahmineeni Otso Sillanaukeen Zero Waste -kirjan muutamassa päivässä kannesta kanteen. Kyseisestä kirjasta sain myös silloin inspiraation kokeilla tehdä itse kasvislientä. Homma oli hyvin yksinkertainen: keräsin pakastimeen isoon rasiaan kasvisten kannat ja kuoret, jotka olisivat muuten menneet saman tien biojätteeseen. Rasian täytyttyä keittelin niistä vedessä hiljalleen kasvislientä, jonka sitten taas pakastin muutamaan MÖ-kaurajogurasiaan odottamaan käyttöä.


Minusta kasvisliemen teko ei ollut sinänsä kovin vaivalloinen juttu. Pari kertaa kyseisen operaation toteutettuani totesin kuitenkin, että meillä tulee niin paljon tällaista kasvisliemeen kelpaavaa biojätettä, etten millään ehdi keitellä niistä kaikista lientä - eikä sitä meillä kulukaan niin paljon. Silloin tällöin olen tehnyt käyttänyt sitä keitossa, ja olen huomannut, että omatekemäni kasvisliemi on jäänyt maultaan aika valjuksi, joten muu maustaminen on ollut avainasemassa siitä ruokaa laittaessani. 400 gramman MÖ-kaurajogupurkit ovat ideaalin kokoiset liemen pakastamiseen ainakin meidän tarpeisiimme nähden. Yhdestä kattilallisesta tuli useampi tällainen hyvänkokoinen satsi.


Oletko sinä kokeillut tehdä itse kasvislientä, tai vaihtoehtoisesti kala-, kana- tai lihalientä alusta asti?

torstai 3. tammikuuta 2019

Post-joulu


Pikkuisen jälkijunassa muutama pieni jouluidea reilun vuoden takaa - jospa joku googlatessaan löytää nämä ensi joulua suunnitellessaan ja saa jotain inspiraatiota!


Uutta lahjapaperia ei tarvitse ostaa, kun käyttää vanhoja - ja mielikuvitustaan. Ylimmän kuvan mustavalkopaperi on jostain lukioajoiltani, en edes tiedä mistä se on tullut, mutta se on ollut mulla joskus julisteena seinällä ja sittemmin odottanut sopivaa paketointikohdetta.

Keskimmäisen kuvan lahjaan käytin itse joskus lahjan mukana saamaani lahjapaperia. Siistin vähän reunoja, ja jäljelle jäänyt paperi peitti hyvin pienen lahjan. "Karkkimuotoinen" paketointi on helppo ja kivan näköinen!

Alimmaisen pakettikuvan paperi on Marimekon mainoslehdestä, ihan siis sanomalehden sivu. Sen kanssa täytyy olla vähän varovainen, ettei paperi repeä, ja paketoitavan lahjan on myös hyvä olla suht tasainen reunoiltaan.


Kokeilin viime vuonna myös ensimmäistä kertaa tehdä itse jalkakylpypommeja. Löysin netistä ohjeen, jota hieman muokkailin, ja lopputulos oli oikein hyvä. Purkit ovat kierrätettyjä vauvanruokapurkkeja, kankaat jämäpaloista leikattuja ja kortit myös askartelujämistä tehtyjä. Näitä olen tehnyt sittemmin uusiakin satseja ja antanut pieniksi lahjoiksi erilaisissa tilanteissa.



torstai 20. joulukuuta 2018

Joulun 2017 korttiaskarteluja


Blogi on viettänyt loppusyksyn ajan hiljaiseloa, mutta nyt heräilee taas ainakin hetkeksi joulutohinoiden keskellä. Enää tuskin on ajankohtaista askarrella tai ainakaan postittaa joulukortteja, mutta ehkäpä joku voi saada näistä kuvista vinkkiä viime hetken korttipajaan.


Perinteeni on ollut askarrella joulukortit kaikenlaisista jämämatskuista, joita askartelulaatikostani löytyy - ainoastaan korttipohjia olen useimmiten joutunut ostamaan.


Harmaat kartongit ovat ylimääräisiä välilehtiä jostain kalenterista tai albumista. Leikkasin niistä sopivan kokoisia korttipohjia.


Ostin useita vuosia sitten vanhan karttakirjan, jota olen käyttänyt askartelumateriaalina mm. magneetteihin, pieniin tauluihin ja kortteihin. Nyt tein kortteihin "kartta-joulupalloja" kortin saajien kotiseudun kartasta.


Erityisesti nämä kirjassa olleet kaupunkikartat viehättivät minua suuresti.



Korteissa ei ehkä ole kaikista jouluisin tunnelma, mutta ainakin ovat virkistävän erilaiset!



Ihan kaikille, joille kortteja lähetimme, ei löytynyt karttakirjasta omaa karttaplänttiä - useampi tuttu asui samalla seudulla tai olin jo aiemmin leikannut kyseisen alueen kartan muuhun askarteluun. Niinpä tein myös söpöjä lumiukkokortteja, joiden valkoiset osat ovat tapetin mallipalasta ja mustat ja oranssit kartonkien jämäpaloista. Näiden korttien asetteluun löysin vinkkiä muistaakseni googlaamalla.



Sitten on vielä huonosti kopioidut nuotit tai ylimääräiset kopiot, joita olen säästellyt askarteluihin. Niistä tuli tällä kertaa tällaisia yksinkertaisia kortteja.


Tänä vuonna emme lähettäneet erikseen joulukortteja, mutta lahjoihin askartelin muutaman. Kauniin väristen kuusien materiaaleina on lahjapaperien ja tapettien jämäpaloja. Tähänkin asetteluun sain idean netin ihmeellisestä maailmasta. Kuuset on liimattu kimalteiselle korttipohjalle. Näistä tuli ehkä omat lempparikorttini!



Näiden myötä oikein ihanaa joulua juuri sinulle!

lauantai 22. syyskuuta 2018

Yöhousuista kestovanulapuiksi


Zero waste -huumassani ompelin kesällä kestohedelmäpussien lisäksi kestovanulappuja. Kangas on vanhojen flanellisten yöhousujeni lahjetta, ihanan pehmeää siis. Leikkasin kankaasta pyöreitä lappusia ja ompelin yhteen kestolappuun kaksi kerrosta päällekkäin. Saumuria minulla ei ole, vaan reunat ompelin tavallisella ompelukoneella siksakilla. Kokeilin myös paksua huovantapaista kangasta kestovanulappuihin; niiden reunoja ei tarvinnut ommella, ja yksi kerros kangasta riittää jo tukevaksi vanulapuksi. Ne ovat alemmassa kuvassa pinon alimmaisina. Olen todennut ne muuten hyviksi, mutta niissä on aavistuksen liian karkea pinta silmänympärysten herkälle iholle silmämeikkiä poistaessa. Muutoin kasvoille ne taas sopivat ihan hyvin, kun kangas tavallaan kuorii samalla.


Ompelin kesällä pienen testierän, ja tänään parikymmentä flanellilappua lisää. Itse en niitä kaikkia tietenkään tarvitse, vaan annan niitä ehkä tutuille joskus. Tänään ommellessani vedin flanellilappujen reunat varmuuden vuoksi kaksi kertaa ympäri siksakilla, niin reunat pysyvät ehkä vieläkin paremmassa kunnossa. Olen käyttänyt kesällä ommeltuja lappuja nyt jo useita kertoja, ja hyvin ne ovat käyttöä ja pesua kestäneet. Minulla roikkuu kylppärin naulakossa pieni pesupussi, johon laitan kestolaput käytön jälkeen odottamaan pyykkiä, ja sopivan hetken tullen viskaan pesupussin pyykin sekaan peseytymään. Tosi kätevää, enpä enää kaipaa kertakäyttöisiä vanulappuja!

Tavallista irtovanua minulla on vielä aika pitkäksi aikaa jäljellä; sitä olen käyttänyt oikeastaan vain kynsilakan poistamiseen. Kesällä ompelin vielä kolmannestakin kankaasta (vanhan mustan Marimekko-huivin reunoista) muutaman kestolapun, joita aion vanun loputtua kokeilla kynsilakan poistoon - niitä kun ei viitsi samoilla lapuilla poistaa millä putsaa silmistä meikit.


maanantai 20. elokuuta 2018

Teetaulu


Clipperin teepaketit ovat mielestäni erittäin kauniita. Olen leikannut paketeista parhaita paloja talteen ja suunnitellut jo pitkään tekeväni niistä taulun. Nyt sain vihdoin aikaiseksi.

Olin alun perin ajatellut isompaa taulua mustilla kehyksillä, mutta koska kaapista löytyi sopivasti A4-kokoiset valkoiset kehykset, toteutin visioni niihin. Asettelin teepaketinpaloja samankokoiselle alustalle ja kiinnitin ne kevyesti sinitarralla, jotta ne eivät karkailisi kehystä laittaessa paikoilleen. Lopputuloksena tällainen söötti taulu!


sunnuntai 5. elokuuta 2018

Miten onnistuu zero waste -ateria pikaruokapaikassa?

Yövyin torstaina maman luona Järvenpäässä, kun olin menossa perjantaiksi Helsinkiin. Mama itse oli useamman päivän reissulla, enkä itsekään ollut kuin tuon illan siellä, niinpä päätin vetää mutkat suoraksi iltapalan suhteen ja hakea naapurin Hesestä ruokaa. Päätin samalla testata, kuinka roskattomasti saan ateriani sieltä tilattua mukaan. Varasin mukaani viikko sitten ostamani lasisen eväsrasian, lasisen juomapullon sekä repun, jossa pystyn ruoat kuljettamaan.


Oli hassua, että vähän jopa jännitti, kun odotin omaa tilausvuoroani - mitenkähän asiakaspalvelija mahtaa suhtautua siihen, että pyydän ruuat omiin astioihin? Tämä kun oli minulle ensimmäinen kerta. Halusin tietysti lempparini, soijatortilla-aterian, ja ajattelin, että jos juoman ja ranut saisi omiin astioihin, niin tortillan hyväksyisin pahvikotelossaan. Omassa astiassa se saattaisi levitä. Vuoroni tullessa esitin toiveeni asiakaspalvelijalle, jolle pyyntö saattoi ehkä myös olla ensimmäinen laatuaan, koska hän vähän hämmentyneen näköisenä pyysi toistamaan toiveeni. Toistin, ja sanoin, että pyrin välttämään roskaa mahdollisuuksien mukaan. Hän kysäisi vielä joltakulta toiselta, voiko ruuat laittaa omiin astioihin, ja tuli sitten sanomaan sen onnistuvan. Jee!

Ensin ojensin eväsrasiani hänelle. Hän mittasi ranskalaiset ensin paperiseen annospussiin ja kaatoi ne siitä rasiaan. Luulin jo, että hän heittäisi pussin pois, mutta se sujahtikin takaisin pinoon ja näin ollen pääsee käyttöön jonkun muun ateriassa. Hyvä! Limsan kanssa olikin vähän ongelmia, kun pitkulainen juomapulloni ei mahtunut limsakoneen hanan alle. Asiakaspalvelija mittaili siinä hyvän tovin ja kysyi toiseltakin vinkkiä limsan saamiseksi pulloon, mutta totesin että ei taida onnistua ja huikkasin, että laita vaan siihen pahvimukiin. Mutta ei kantta tai pilliä, kiitos. Olin menossa ihan naapuriin, joten pystyin hyvin kävellessäni kantamaan juoman ilman kanttakin. Asiakaspalvelija halusi selkeästi saada homman onnistumaan ja yritti tehdä kaikkensa, mistä olin oikein ilahtunut.

Hesen ranujen kaveriksi on aina ihan pakko ottaa superherkullinen paprikamajoneesi. Siitä jää väistämättä jätettä pikkuruisen muovipussin verran, sille ei nyt vaan voinut mitään. Toki jos hakisi tällaisista paikoista usein ruokaa, voisi vaikka ostaa kotiin kaupasta majoneesipönikän, ettei aina tarvitsisi noita pikkupussukoita tilata. Mutta aika harvoin tulee kuitenkin käytyä.

Menin pöytään odottelemaan tortillaani, jota vielä valmistettiin. Pian se tuotiin ja olin valmis lähtemään. Tortillan pahvikotelon ympärille oli vielä kiedottu servetti, jota en ollut pyytänyt, mutta tulihan sille sitten kuitenkin lopulta käyttöä. Ei kun herkuttelemaan!


Alemmassa kuvassa on kaikki ateriastani syntyneet roskat. Kun aloin muistella, mitä kaikkea normaalisti mukaanotettavan aterian pussiin pakataan, olin lopulta tyytyväinen, että roskan määrä oli näinkin pieni. Laskeskelin, että näiltä vältyin:

- ranskispussi
- pilli
- juoman muovikansi
- pahvinen juoman pidike
- majoneesikuppi
- ketsuppipussi
- 1-2 paperipussia aterian kantamiseen
- muutama servetti
 
Tortillaa Hesen pöydässä odotellessani huomasin myös, että salaattiannos, joka aiemmin muistaakseni on pakattu muovipakkaukseen, tarjoiltiin naapuripöytään nyt pahvisesta rasiasta. Ketju on siis tehnyt ainakin pieniä muutoksia ilmaston hyväksi. Toivoisin, että tulevaisuudessa esimerkiksi take away -tilauksessa ei olisi itsestäänselvyys, että kaikki kertakäyttöiset härpäkkeet laitetaan automaattisesti mukaan, vaan asiakkaalta kysyttäisiin, tarvitseeko hän esimerkiksi pilliä, majoneesikuppia tai useaa servettiä. Jos vaikka joku ei itse hoksaa sanoa, mutta kysyttäessä tajuaa pärjäävänsä ilman.

Parhaitenhan roskalta välttyy, kun ei mene pikaruokapaikkaan ollenkaan, mutta jos menee, voi hyvin pyytää vähentämään roskan määrää jo tilatessa!

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kestopussiompelijaiset


Eilen otin ompelukoneen esiin selvittääkseni mikä sitä vaivaa. Edellisillä kerroilla ompelusta ei siis ole tullut mitään, kun kone on vaan jumittanut. Noh, otinpa ohjekirjan käteen ja lähdin tsekkaamaan perusasiat... ei siitä sen enempää. Vika oli käyttäjän huolimattomuudessa ja kone toimii jälleen.

Kaivelin kangasvarastostani (joka on siis lähinnä vanhojen käyttökelvottomien vaatteiden varasto) sopivia kankaita ja ompelin niistä kestopusseja hedelmille ja vihanneksille. Minulla oli ennestään vain yksi kestopussi; aikanaan kaupasta ostettu liukaspintainen SPR:n pussi, johon ei punnitustarra oikein meinaa edes tarttua. Laitan monesti eri tuotteita samaan pussiin punnituksen jälkeen, mutta joskus on tuntunut, ettei yksi pussi riitä. Niinpä hurautin muutaman pussin, joista osan ajattelin antaa mamalle.

Pussin ompelu on juuri sopivan haastavaa tällaiselle tumpelo-ompelijalle; vain suoraa ja siksakkia, nauhalle kuja ja sivut kiinni ja siisteiksi. Jos haluat kurkata ohjetta, esimerkiksi täältä löytyy sellainen. Itse ompelin vähän miten sattuu, kun olen liian kärsimätön seuraamaan ohjetta.

Valkoiset pussit ovat vanhasta lakanakankaasta, Unikko-kuvioiset jämäpaloista ja mustavalkoiset revenneestä huivistani. Naruiksi käytin käyttämättömiä kengännauhoja ja muita nyörejä, mitä nyt sattui laatikosta löytymään. Isoihin pusseihin voi ostaa vaikka kilokaupalla tavaraa, pienempiä taas ajattelin esimerkiksi irtochilille, limelle tai muille pienemmille tuotteille.


Yksi pussi pääsi käyttöön jo tänään, kun kävin torilla ostamassa herneitä siihen. Torimyyjäkin ihasteli tekemääni kestopussia ja kysyi, voisiko hänkin ostaa yhden sellaisen. Laitetaanpa massatuotanto harkintaan.

Ostin torilta myös nahistuneita paprikoita ja munakoisoja alehintaan. Nyt reseptikirjat esiin ja miettimään, mitä niistä kokkaisin!