perjantai 31. toukokuuta 2013

Siirtolapuutarhassa

Kävin tiistaina viettämässä kesäistä päivää Helsingissä. Ydinkeskusta on jo niin nähty, että tällä kertaa halusin tutustua muihin seutuihin. En myöskään tarvitse yhtään mitään tavaraa, joten päätin kerätä materian sijaan kokemuksia ja elämyksiä tältä reissulta. Kävin mm. Arabiassa - ensimmäinen matkustusyritys tosin meni pieleen, kun kutosen ratikkakuski ajoi ajatuksissaan harhaan reitiltä ja piti ajaa Pasilaan asti kääntymään. Ilmeisesti aika harvinainen tapaus! Minusta se oli lähinnä huvittavaa, kun ei ollut mihinkään kiire, mutta varmaan joku kiireisempi ihminen olisi vetänyt aikamoiset herneet nokkaansa.

Arabiasta takaisin Pasilaan junalle käppäillessäni huomasin matkan varrella siirtolapuutarhan. Ne ovat aina kiehtoneet minua, mutta jostain syystä en ole koskaan käynyt sellaisessa. Ensin bongasin pienen portin alueen tienpuoleiselta reunalta, mutta se oli lukossa. Ajattelin, että ehkä siirtolapuutarhaan pitää olla avain, ettei kuka tahansa pääse sinne sotkemaan toisten suloisia puutarhoja.


Lähdin kiertämään aluetta ja löysin toisen portin. Sekin oli lukollinen, mutta jostain syystä jäänyt aavistuksen raolleen. Livahdin siitä muina miehinä sisään.


Niin lähellä pääkaupungin vilkasta keskustaa, mutta kuitenkin niin rauhaisaa ja uskomattoman kaunista. Mieli lepäsi, kun käveli pitkin Omenapolkuja ja Kirsikkapolkuja ja Päärynäpolkuja. Puutarhat olivat vehreimmillään ja kukat loistivat värikkäinä. Helteisenä päivänä moni siirtolapuutarhapalstan omistaja olikin paikalla kuopsuttelemassa kukkapenkkiä tai maalailemassa mökkiä.








Aivan ihanaa. Minäkin haluan tuollaisen pikku mökin ja söpön pienen kasvimaan. Omia perunoita ja porkkanoita ja mansikoita ja yrttejä. Oma pieni piilopaikka, mutta kuitenkin ihmisiä ympärillä.

Alueen toiselta reunalta paljastui avonainen portti ja autotie, joka vie palstanomistajat puutarha-alueen parkkipaikalle. Tietysti. Hetken ehdin jo luulla, että olin päässyt "vahingossa" asiattomilta kielletylle alueelle ihastelemaan ja kuvailemaan. Se siitä pikku jännityksestä. Anyway, tutustumisen arvoinen paikka!

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kaunista syntymäpäivää!

Jo maaliskuussa kirjoitin saaneeni tädiltäni remppahommista ylimääräisiksi jääneitä tapetinpaloja, mutta vasta nyt ensimmäinen niistä sai uuden käyttötarkoituksen.


Tämä tapettinäytepala oli tavallaan samettipintaisen tuntuinen. Kukkakuvio on aika hallitseva, mutta sitten kuitenkin jokseenkin hillitty.


Leikkasin pienen kaistaleen toisesta reunasta pois...


...ja tapetinpala oli valmis kietomaan sisäänsä synttärilahjan! Tapetti oli kylläkin sen verran paksua, että paketoinnin jälkeen ohut teippi ei meinannut pysyä kiinni, vaan taitokset poksahtelivat koko ajan auki. Onneksi leveä punainen lahjanauha pelasti asian.


Yksinkertaisen kaunis lahja, vaikka itse sanonkin!

perjantai 24. toukokuuta 2013

Kahvipussijoutsenen ohje

Minulta on kyselty kahvipussijoutsenen ohjetta, ja tässä se tulee! Mummin kanssa tehtiin eilen yhteisvoimin yksi joutsen. Yritin kuvailla joutsenen valmistusta työvaihe kerrallaan - toivottavasti ohjeesta on apua teille kahvipussiväkertäjille siellä linjojen toisessa päässä!

Tarvitset: kahvipusseja, mattoveitsen tai sakset, styroksialustan, leikkuulaudan, nuppineuloja, viivoittimen, EriKeeper- tms. liimaa, askartelusilmät sekä 9 x 4,5 cm mittapalan, jotta palasten leikkaaminen on nopeampaa.

Laskujeni mukaan tähän joutseneen meni 169 palaa, ja yhdestä kahvipussista saa n. 15-18 palaa kun oikein asettelee ja leikkaa. Tämä on suht pieni joutsen, joten jos tekee isomman, tarvitsee luonnollisesti enemmän.

Ensin avataan puhdistetut kahvipussit ja leikataan ne suorakaiteen muotoisiksi 4,5 cm x 9 cm paloiksi. Mummilla oli kätevä puupala mittana, ja mattoveitsellä leikkaaminen sujui leikkuulaudan päällä kätevästi. Pienet rypyt ja saumakohdat kahvipussissa eivät haittaa. Joidenkin pussien sisus on kiiltävämpi ja joidenkin matta, joten kannattaa valita samanlaisia pusseja, jotta joutsenesta tulee jomman kumman värinen.


Palan taittelu: Taita suorakaiteen muotoinen pala ensin pitkittäin puoliksi, hopeinen puoli jää tietysti päälle.


Taita sitten toiseen suuntaan kahtia; tämä vain jotta saadaan taitosviiva keskelle. Pala aukaistaan kuitenkin takaisin.


Pitkät sivut taitetaan lennokkimaisesti keskiviivan viereen. Saumasivu jää siis tuohon kärkipäähän.

Tässä toinen pää taitettu keskelle

Taitettuasi molemmat päät lennokin näköisesti keskelle käännä pala ylösalaisin, eli äskeinen pohja tulee nyt päälle.


Toinen pää on nyt kolmionmuotoinen ja toisessa vielä kaksi suoraa päätyä. Taita nämä suorat päädyt myös kolmioiksi sisäänpäin.


Nyt pala on neliönmuotoinen. Taita se keskeltä kahtia ja käännä sivut kiinni toisiinsa niin, että palasta muodostuu pieni kolmio, jolla on kaksi "siipeä" ja pohjassa aukko.


Tällainen aukko pitäisi siis jäädä palan pohjaan. 


Kun palat on taiteltu, alkaa joutsenen kokoaminen. Mummi oli piirtänyt styroksilevyyn kaksi ympyrää, joista pienemmän halkaisija oli 4cm. Sen ympärille tulevat siis kolmiopalojen kärjet. Yhteen kerrokseen tarvitaan 21 palaa. Kiinnitä palat kärjistään nuppineuloilla styroksilevyyn ympyrän ympärille kiinni niin, että pohjakerroksessa palojen aukot jäävät alapuolelle. Nuppineulat pitävät työn tässä vaiheessa paikallaan; myöhemmin ne otetaan pois. Liimaa ei vielä tarvita.


Kun ensimmäinen kerros on aseteltu paikoilleen, aloitetaan toinen kerros, myös 21 palalla. Yhdessä palassa on kaksi "siipeä", ja uuden kerroksen pala asetellaankin kahden vierekkäisen palan siipiin eri päin kuin miten pohjakerros on. Pursota hiukan liimaa uuden palan pohja-aukkoon ja paina se varovasti kahden vierekkäisen palan siipiin niin, että siivet painuvat uuden palan sisään. Ei siis suoraan yhden palan päälle, vaan niin, että yhden palan yksi siipi ja vierekkäisen palan yksi siipi menevät uuden kerroksen palan sisään. Vähän niin kuin limittäin. Jatka koko kerros näin.


Toinen kerros valmiina; tältä näyttää sisäpuolelta
Jatka kolmas, neljäs ja viides kerros samalla tavalla. Ei siis uutta palaa suoraan vanhan päälle, vaan kahden vierekkäisen siipiin. Joka kerrokseen tulee 21 palaa; työ levenee itsestään, ja sitä voi halutessaan muotoilla kun liima ei ole vielä kuivunut, jos haluaa pulleamman tai kapeamman joutsenen. Kannattaa vähän varoa etteivät palaset pompsahtele pois paikoiltaan, ennen kuin liima on kuivunut.

Muutaman kerroksen jälkeen voi ottaa varovasti nuppineulat pois. Muutaman voi halutessaan jättää vielä pitämään työtä paikallaan. Ottaessasi nuppineuloja pois varo, ettei pohjakerros hajoa!

Tässä pohjakerros + 4 muuta kerrosta valmiina

Tältä kerrokset näyttävät ulkoapäin

Kun pohjakerros ja neljä muuta kerrosta on valmiina, on aika aloittaa joutsenen rinnan, siipien ja pyrstön kokoaminen. Teimme ensin etuosan; ensin viisi palaa normaalisti uuteen kerrokseen, sitten jatketaan siihen päälle neljä, sitten kolme, kaksi ja yksi. Näin rintaosa kaventuu. Kaikkien sivuosien välille jätimme yhden välin, johon ei tullut uutta palaa. Muut osat tehdään samalla tavalla, mutta niihin tuli aluksi vain neljä palaa, ja sitten kolme, kaksi ja yksi. Viimeisen kokonaisen kerroksen jälkeen ensimmäinen kierros oli siis tällainen: 5 (etuosa) - 1 tyhjä - 4 (siipi) - 1 tyhjä - 4 (pyrstö) - 1 tyhjä - 4 (siipi) - 1 tyhjä. Ja sitten jokaista sivuosaa vaan kokoamaan ylöspäin kerroksittain, aina yksi pala vähemmän kuin edellisessä kerroksessa.

Rintaosa; alun viiden palan kerroksesta kavennettu yhteen

Nyt puuttuu enää kaula ja pää! Kiinnitä paloja pötköksi ja mittaa haluamasi kaulan pituus. Meillä oli 18 palaa + yksi ylimääräinen tuohon kavennusosan kärkeen, ennen kuin toisin päin aseteltava kaula laitettiin paikalleen. Eli yksi pala rintaosan ylimmän palan päälle (ei välttämätön) ja sitten kaula päälle eri päin kuin miten aiemmat palat olivat. Voit muotoilla kaulan millaiseksi haluat.


Liimaa vielä joutsenelle silmät. Ja vihdoin se on valmis! Anna toki liiman kuivua rauhassa.


Meillä meni tämän joutsenen tekoon aikaa noin 1 h 20 min. Palat oli tosin jo taiteltu valmiiksi, joten taitellessa menee varmaan toinen samanlainen tovi. 

Kuvia valmiista joutsenista näet täältä.

Toivottavasti ohjeesta saa selvää :)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ravintolapäivä Kouvolan seudulla


Kouvolan keskustassa kävelykadun tuntumassa pääsin nauttimaan kotitekoisen lounaan jälkkäriksi raikkaan smoothien. Smoothie 4 you –ravintolasta, tai ehkä paremminkin katukioskista, sai nimensä mukaisesti tietysti smoothieita, sekä isoja amerikkalaistyylisiä cookieita. Paikkaa pyöritti muutama nuori tyttö, joilla oli jo aiempaakin kokemusta ravintolapäivästä. Aluksi en meinannut erottaa kioskia katukuvasta; ainoastaan cookiet olivat pienellä pöydällä kadulla, ja smoothiet tehtiin pari kerrosta ylempänä kerrostaloasunnossa, jonka ikkunasta tilaukset hoidettiin. Tilauslaput nostettiin narun päässä olevassa korissa ylös, ja valmis smoothie tuli muutaman minuutin päästä alas. Nuo korikuljetukset ovat aina niin herttainen idea! 


Tytöt olivat tulostaneet ihanat värikkäät tilauslaput, joihin asiakas sai merkitä valintansa: perusainesosaksi maito, appelsiinimehu tai jugurtti, lisämakua mm. mansikasta, banaanista, mustikasta, papaijasta, mangosta, päärynästä... ja mausteeksi sai vielä sokeria, vaniljasokeria tai hunajaa.


Minä valitsin omaan smoothieeni appelsiinimehun kaveriksi mansikkaa, banaania, papaijaa ja mangoa. Mitään lisämakeutusta sokereilla tai hunajalla en kaivannut. Smoothie oli raikas ja maistuva, todellakin kolmen euron hintansa väärti. Toivottavasti ihmiset ovat löytäneet tiensä näiden herkkujen pariin; ainakin Kouvolan Sanomien nettisivuilla oli juttua kyseisestä paikasta, ja kävelykadullakin kuhisi ihmisiä.

Smoothieni väri oli sävy sävyyn myyjän neuletakin kanssa!

Illaksi suuntasin Kausalaan kavereiden avokadoravintolaan. Olin odottanut jo pari kuukautta vesi kielellä, että pääsen maistamaan näitä ihania avokadoherkkuja, eikä ravintola tuottanut pettymystä; ihan huippuhyviä ja kekseliäitä annoksia! AVOTcadossa oli ollut päivän aikana kolme kattausta: lounaskattaus, päivällä kahvin kanssa makeita herkkuja ja illalla suolaista pikkupurtavaa sekä päiväkattauksesta jääneitä leivoksia. Minun ateriani koostui avokadotoastista, avokadochipseistä (nachomuruilla kuorrutetut ja rasvakeittimessä friteeratut avokadoviipaleet sweet chili -kastikkeen kanssa) sekä suklaisesta avokadoleivoksesta. Nam. Nam. Nam.




Muissa kattauksissa oli tarjolla myös mm. avokadosmoothieita ja cake popseja, ja vähän kyllä jäi harmittamaan etten ehtinyt maistaa jälkimmäistä. Tytöt saavat kyllä joskus kokkailla näitä herkkuja uudelleen. Pihapöydistä bongasin hauskan yksityiskohdan: kuivatettuja avokadonkuoria koristeena!


Ilta sisälsi syömisen lisäksi tietysti kavereiden kanssa jutustelua pitkästä aikaa ja terassilla hengailua - onneksi oli aurinkoista ja lämmintä! Loistava päivä!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Paistettu tofuriisi

Tämä on taas näitä kiireisen arkipäivän pelastaja -ruokia; tosin omat päiväni harvoin ovat kovin kiireisiä. Riisiä oli jäänyt chili sin carne -kokeilusta runsaasti jäljelle, ja se odotti pari viikkoa pakastimessa.



Paistettu tofuriisi (ainesosien määrät voi itse suunnitella keitetyn riisin määrän mukaan)

Keitettyä ja jäähdytettyä jasmiini- tai basmatiriisiä
Tofua
Valkosipulia
Sipulia
Herne-maissi-paprikaa
Kalakastiketta
Soijakastiketta
Thai mix -mausteseosta
Cayennepippuria
Korianteria
Tuoretta basilikaa ja ruohosipulia


Hienonna sipulit ja kuullota wokkipannussa öljytilkassa. Kuutioi tofu ja lisää mukaan pannulle ruskistumaan. Tofun saatua vähän väriä pintaan lisää riisit ja herne-maissi-paprikat. Mausta lopuilla aineksilla; ainakin omasta mielestäni mausteita saa olla runsaasti. Wokkaa pikaisesti ja lisää vielä viimeiseksi tuoreet yrtit. Tarjoa sweet chili -kastikkeen kanssa.


lauantai 11. toukokuuta 2013

Sydämiä isoäideille

Uskallan julkaista tämän jo, koska isoäidit ovat varmastikin saaneet korttinsa postitse jo eilen. Ja toinen isoäiti ei kyllä tietokonetta käytäkään, mutta toisen koneelle tallensin blogini osoitteen suosikkeihin - saattaapa siis joskus vilkaista :) Yksinkertaiset, mutta kauniit sydänaiheiset kortit tein liimaamalla vanhasta lahjapaperista leikatut palaset korttipohjiin. Lahjapaperi on tosi kaunis, mutta hyvin kärsinyt, eikä siitä kovin monesta kohtaa enää löytynyt noinkaan suurta palasta, jossa ei olisi mitään ryppyjä tai muuta. Onneksi kuitenkin kahteen korttiin riitti tarpeeksi ehjiä sydämiä.


Äiti saa oman korttinsa varsinaisena äitienpäivänä ihan livenä. :)

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappu-gourmet

Kun lähden viikonlopuksi reissuun, en tykkää jättää jääkaappiin juurikaan mitään, mikä saattaisi mennä viikonlopun aikana pahaksi. Usein tuleekin pähkäiltyä mitä kummallisempien jämien kanssa, että mitähän näistä oikein kokkaisi. Tänään jääkaapista löytyi miniannos viikonlopulta jäänyttä suppilovahveropastaa, kaksi porkkanaa ja kikhernepussillisen jämät. Hurraa. (Olen potenut flunssaa viikonlopusta asti, siksi en siis harmikseni ole vappukinkereissä syömässä parempia herkkuja)


Kokeilin, miltä porkkanat ja kikherneet maistuvat yhdessä. Tein niistä lämpimän kasvislisukkeen sienipastan kaveriksi. Tässä ohje:

Rosmariininen porkkana-kikhernelisuke (1 annos)

n. 1dl valmiiksi keitettyjä kikherneitä
2 ohutta porkkanaa
1 valkosipulinkynsi
tilkka öljyä
rosmariinia
suolaa
tuoretta basilikaa

Pilko porkkanat haluamasi muotoisiksi. Hienonna valkosipulinkynsi. Lämmitä öljytilkka kattilassa tai pannulla ja kuullota hienonnettua valkosipulia hetki. Lisää sitten porkkanat mukaan kuullottumaan. Tarkista aina välillä, miten paljon porkkanat ovat pehmenneet - minä jätin niihin hiukan pureskeltavaa, eli en kuullottanut niitä aivan pehmeiksi. Sitten kikherneet mukaan, kuumennus, ja rosmariinia ja suolaa perään. Ikkunalaudalta hain vielä pari lehteä basilikaa.


Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Näillä maustemäärillä ruuasta ei tullut kovin mausteista, mutta porkkanan ja kikherneen maut pääsivät toki hyvin oikeuksiinsa. Tilkan sitruunanmehua olisi voinut vielä lorauttaa joukkoon. Ihan kelpo ruoka!


Aurinkoista vappua, ihmiset :)