keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kesän yksi kohokohta: Frantsilan Kehäkukka


Juhannusreissulta palatessani poikkesin 3-tien varrella Hämeenkyrössä sijaitsevaan Frantsilan luomuyrttitilan ravintola-kahvila-myymälään Kehäkukkaan. Ajoitin visiittini lounasaikaan, koska kyseisen paikan ravintolasta saa lounasta joka päivä - eikä mitä tahansa lounasta, vaan omien yrttien ja lähituottajien tuotteiden ryydittämää kasvisruokaa. Olin pari kertaa aiemmin käynyt kyseisessä paikassa syömässä ja mieleeni oli jäänyt erittäin positiivinen kuva (ja maku) kasvislounaasta. Enkä tälläkään kertaa joutunut pettymään!


10,50 euron hintainen kasvislounasbuffet sisälsi muutaman lämpimän ruokalajin, runsaan ja kekseliään salaattipöydän, leivät, omasta nokkosesta tehdyn nokkos-yrttivoin, sekä juomaksi lähituottajan mehua, kotikaljaa tai yrtein maustettua vettä. Jälkiruoaksi kahvi tai haudutettu tee sekä omena-kanelikiisseliä ja kermavaahtoa. Lounaan olisi voinut syödä kauniisti sisustetuissa sisätiloissa...


...mutta koska oli lämmin päivä, istahdin ulkoterassille nauttimaan ateriastani. Kuva antaa ehkä väärän vaikutelman; juuri tuolla hetkellä pari pöytää sattui olemaan tyhjänä, mutta muuten ruokailijoita vilisi koko ajan, ja piha oli täynnä autoja. Ulkomaalaisiakin asiakkaita bongasin.


Terassilta olikin mainiot näkymät joelle!


Lounas oli mielettömän maukasta; juuri sellaista kasvisruoan kuuluu olla. Osaisinpa itsekin tehdä yhtä hyvää. Erityisesti mieleen jäi ravintolassa itse tehty (tietysti omaa nokkosta käyttäen) kurkuma-nokkospasta ja metsäsienikastike. Olisin voinut syödä sitä loputtomiin. Myös mungpavuista tehty hummus oli tosi hyvää, ja viime kerralta mieleeni jäänyt kasvisrieska oli yrttivoin kanssa jälleen niin herkullista kuin muistinkin. Sitten oli leipäjuusto-perunasalaattia, vihersalaattia papujen kera, kikhernelisuketta... ainoastaan lämpimiä punajuuria väistelin, kun en niiden ylin ystävä ole!

Jälkkäriksi hain omena-kanelikiisselin (kanelilla maustetun kermavaahdon jätin väliin) ja Frantsilan omaa, haudutettua Ystävyyden yrttiteetä. Maukkaan teen mittapuu on minulle se, että sitä voi juoda ilman hunajaa. Ja tämä tee ei todellakaan tarvinnut makeutusta; toisin kuin tavallinen pahvinmakuinen pussitee, se tosiaan maistui aidoilta yrteiltä. Herkkua. Lounaasta täydet pisteet!


Samassa rakennuksessa on myös myymäläpuoli, josta voi ostaa Frantsilan luonnonmukaisia tuotteita joka lähtöön: kauneudenhoitoon, saunomiseen, syötäväksi, tuliaisiksi... Olipa perimmäisessä huoneessa taidenäyttelykin. Ja kahvilasta saa lounaan lisäksi toki myös suolaista ja makeaa pienempään nälkään.


Isosta pihapiiristä löytyy myös toinen mielenkiintoinen rakennus, jossa on Hämeenkyrön matkailuinfo, lahjatavaroita ynnä muuta kivaa tarjoava Puotihuone, vaateputiikki Helmi-Ilona sekä kirpputori. 


Puotihuoneella ihastelin paikallisten käsityöyrittäjien tuotteita. Helminauhan postimerkki- ja pullonkorkkimagneetit olivat upeita, ja tölkkinipsuista tehdyt rintarossitkaan eivät olleet hullumpia! Olen yleensä vähän epäluuloinen tölkkinipsutuotteita kohtaan, mutta tuollaista voisin kyllä vaikka itsekin pitää!


Myös Minttumaan kierrätyskankaista tehdyt värikkäät pussukat herättivät huomioni.


Think Today -merkin kekseliäistä laukuista ei valitettavasti ole kuvaa, mutta niissäkin oli käytetty kierrätysmateriaaleja: rakennusalan hukkamateriaalit laminaatti, muovimatto ja erilaiset kankaat olivat taipuneet laukkujen muotoon.

Kurkkasin kirppishuoneeseenkin, mutta sieltä en tällä kertaa löytänyt mitään mielenkiintoista. 


Tämän kaiken jälkeen oli pakko vielä pikaisesti tutustua pihalla olevaan yrttinäytepuutarhaan. Noin 300 yrtin puutarhassa oli kiva kierrellä ja yrittää tunnistaa kasveja - ja sitten tarkistaa oikeat vastaukset kylteistä. 


Oli ruohosipulia, timjamia, mustikkaa, tyrniä, raparperia, kissanminttua, porkkanaa, maarianverijuurta, ukontulikukkaa, nukkapähkämöä... ainakin kolme viimeistä olivat minulle ihan uusia tuttavuuksia.


Reilun tunnin visiitti todisti taas sen, että Kehäkukka on todellakin tutustumisen arvoinen paikka. Voi, kunpa kulkisin 3-tietä useammin!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kesäkokille


Vuosia käyttämättömänä majaillut kangas muuntui essuksi ja sai nauhoikseen vanhoista bikineistä leikatut punaiset nauhat sekä leveämmän, punavalkoraitaisen. Väriä keittiöön!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Trikootuubi

Tämä oli TOSI random kokeilu. Olin värjännyt tummanvioletin, kainaloista kuluneen trikoopaidan pesukonevärillä mustaksi, mutta värjäyksestä huolimatta paita ei ollut enää sellaisenaan käyttökelpoinen. Päätin kokeilla, toimisiko paitakangas tuubihuivina. Siis sellaisena päähän laitettavana, ei kaulaan.


Otin toisen tuubin mitaksi ja leikkasin sen mukaan paidan keskeltä palan. Tai siis kätevästi kaksi palaa samalla kerralla, paidan etu- ja takapuolet.


Toisessa päässä oli jo valmiina paidan helmasauma, joten ompelin ainoastaan toiseen päähän taitokset, sekä tietysti pitkät sivut kiinni toisiinsa ja huolittelut siksakilla. Siinä tämänkertaiset huimat käsityösuoritukset.


Onhan tuo paitakangas ehkä hitusen turhan paksua huivi-/pipomateriaaliksi, mutta kelpaa. Pipoksi se taitellaan siis niin, että ensin laitetaan tuubin toinen pää saumat päällepäin päähän, kieputellaan vähän, ja vedetään tuubin toinen pää päälle. Yksinkertaista.


Tuubipipon kuvaaminen ylhäältä ja takaa päin olikin haasteellisempi juttu. Tässä kuitenkin jonkinlaiset otokset, jotta tuubin olemus selviää sellaisellekin, joka ei tällaisia tuubeja ole aiemmin käyttänyt. Ylemmässä kuvassa pipon kohdalla on joku tyhmä läiskä; kankaassa se ei onneksi ole.

Tuubipipo ylhäältäpäin

Nyt vaan hyödyntämään kaikki vanhat trikoopaidat ja muut kangaskaistaleet!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Operaatio Lakana

Liinavaatekaappiin tehdyn inventaarioiskun jälkeen makuuhuoneen lipaston päällä on makoillut haaleanliila, keskeltä melkein valkoiseksi kulunut vanha yhden hengen lakana. Meinasin jo heittää sillä vesilintua, mutta päädyin kuitenkin repimään sen kuteeksi. Mielessä kävi myös lakanan värjääminen pesukonevärillä ennen repimisoperaatiota, mutta en sitten kuitenkaan halunnut tuhlata rahojani väriin, kun en tiedä tuleeko koko projektista mitään. Tarkoituksena olisi siis virkata kuteesta jotain; ostin paksun virkkuukoukun pari päivää sitten, ja olen ihastellut virkattuja säilytyskoreja ja mattoja. Itse vaan satun olemaan surkea virkkaaja. Osaan vain yhdenlaista silmukkaa, ja senkään nimeä en tiedä. Lähtökohdat eivät siis ole kovin huikeat.


En ole ennen repinyt mitään vaate- tai kangaskappaletta kuteiksi, joten katsoin netistä vähän ohjeita. Ensin piti leikata päistä taitokset pois, ja sitten repiä sentin-parin levyistä suikaletta poikittain aina melkein loppuun asti, ja lopussa sitten leikattiin saksilla taas pieni lovi uuteen repäisykohtaan.


Kun repimisurakka oli ohi, aloin kierittää kudetta kerälle. Pyöristin saksilla käännöskohtien kulmia, jotta lopputuloksesta tulisi siistimpi.


Aikamoinen urakka oli siinä kieputtamisessakin...


Reilusti yli pari tuntia koko hommassa meni, mutta nyt kude on sievästi kerällä ja valmiina virkattavaksi!


Nyt kaipaisinkin ideoita: virkkaanko pikkuruisen maton vai säilytyskorin vai kenties jotain muuta?

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Let the sun shine

Omistan kolmet aurinkolasit, mutta en yksillekään koteloa tai minkäänlaista pussukkaa. Toki joskus kuljetan silmälasikotelossa aurinkolaseja, mutta yleensä se on varattu niille varsinaisille silmälaseille. Aurinkolasit ovat siis useimmiten kulkeneet käsilaukussa sellaisinaan muiden tavaroiden joukossa, ja tottahan toki ne siinä menevät likaiseksi ja saattavat naarmuuntua ja vaikka hajota (ovat siis ihan vain muutaman euron laseja; siksi olen ollut näin huoleton niiden kanssa).

Nyt kuitenkin päätin ommella aurinkolaseille pikku pussukan, jossa ne säilyvät ainakin ilman naarmuja. Pitkänmallisen Unikko-jämäpalan häntäpäästä sain juuri sopivasti kangasta pussukkaa varten.


Pussukan nauhaksi valikoitui yksinäinen vanha kengännauha.


Aluksi ompelin nauhakujat ja pujotin hakaneulan avulla nauhan paikalleen. Sitten ompelin sivut kiinni; toisen sivun kokonaan niin, että nauhakin jäi ompeleen alle ja pysyy toisesta reunasta paikallaan, ja toisen reunan yläosan jätin tietysti nauhojen takia hiukan avoimeksi.


Reunat viimeistelin vielä siksakilla siistimmiksi.


Sitten vain kääntämään pussi oikein päin ja arskat sisään! Siitä tuli nätti!


Tästedes oranssit, valkoiset ja ruskeat yksilöt kilpailevat kirkuen siitä, kuka saa majailla tässä söpössä pussukassa. Vaikka mieluumminhan niitä pitää päässä kuin pussissa!


torstai 6. kesäkuuta 2013

Inspiraatio on palannut!

Meni tovi jos toinenkin, kun odottelin käsityöinspiraatiota. Viimeksi olen tehnyt jotain käsityöjuttuja varmaan silloin, kun oli vielä lunta maassa. Ja tässä 30 asteen helteessä siitä tuntuu olevan aika pitkä aika!

Kuinka ollakaan, tänään se tapahtui. Jaksoin nostaa huollossa käyneen ompelukoneen ulos kaapista ja kokeilla, toimiiko se. Toimiihan se. Siitä innostuneena sain tänään valmiiksi kolme eri projektia. Tässä niistä yksi, joka on tosiaan junnannut projektiasteella jo parisen kuukautta.

Taustatiedoksi pitää kertoa, että käsityöurani alkua vauhditti aikanaan eräs muistaakseni 7- tai 8-vuotissynttäreillä saamani lahja. Tuttavaperheen äiti oli koonnut kenkälaatikkoon mahtavan käsityöpakkauksen: pieniä kankaita, lankoja, nauhoja, kaiken maailman käsityötarvikkeita. Kyseinen laatikko on edelleen tallella, ja myös jokunen siinä alun perin ollut kangaspala. Ainakin raidallinen flanelli ja vanhan roosan värinen puuvillakangas ovat osa tuota lahjaa, ja nyt ne pääsivät käyttöön. Olin nähnyt muissa blogeissa itse tehtyjä viirinauhoja, joten päätin kokeilla sellaista itsekin.


Leikkasin viidestä eri kankaanpalasta samankokoisia kolmioita. Olen käsitöissä yleensä sellainen "mennään siitä, mistä aita on matalin" -tyyppi, joten en jaksanut sen kummemmin huolitella kolmioiden reunoja vaan tein niihin ainoastaan ompelukoneella siksakit. Tämän takia käsityötekeleeni ja niiden huolittelut eivät ainakaan omasta mielestäni kestä lähempää tarkastelua, mutta kunhan kasassa pysyy, niin se on pääasia. :D


Nauhaksi laitoin pesukonevärillä värjäämääni mustaa kangasnarua. Se oli entisessä elämässään vaaleansinistä, mutta siinä oli vähän jotain likaa, niin päätin heittää narut värjäykseen muiden värjättävien kanssa. Löysin nämä narut keväällä tehdessäni käsityövarastoinventaariota - enkä todellakaan tiedä, mistä ne ovat peräisin!


Käytin punaista ompelulankaa tarkoituksella piristämään. Kaiken ei aina tarvitse olla pohjavärin kanssa sävy sävyyn. Taitoin kolmion kerrallaan narun päältä ja ompelin taitoksen yksinkertaisesti suoralla kiinni. Näin kolmioita pystyy tarvittaessa liikuttelemaan, jos haluaa isommat tai pienemmät välit niihin. Tosin yhden kolmion kohdalla ompelin vahingossa narunkin päältä, ja sehän ei sitten tietenkään liiku mihinkään... mutta olkoon. Ei ole niin justiinsa.


Nyt vaan järjestämään kesäjuhlat ja ripustamaan viirinauha esille!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Muistoja lahjaksi


Sain joskus päähänpiston, että haluan vanhoja karttoja askartelukäyttöön. Suuntasin Fidaan etsintäretkelle, ja hyvin kävi: löysin ihanan vanhan karttakirjan monen kymmenen vuoden takaa. Hintaa sillä oli muistaakseni "huimat" neljä euroa. Tavallisten karttojen lisäksi paksusta kirjasta löytyy paljon muutakin hauskaa:


Liikennemerkkejä,


vanhoja autoja,


kaloja...


Erityisesti pidän kirjasta löytyvistä kaupunkikartoista; kaikkien Suomen suurimpien pitäjien profiilit on ikuistettu harmaasävyisiksi kartoiksi.


Tavallisetkin karttaosuudet ovat toki hienoja. Olen aina rakastanut karttojen tutkiskelua ja halunnut tietää, mitä missäkin on. Voisin vaikka tapetoida kotini seinät kartoilla!

Leikkasin kirjasta yhden tutun tienoon kartan ja kehystin sen lahjaksi sieltä kotoisin olevalle rakkaalle ihmiselle.


Kehystetty kartta sai kaverikseen samaisen ihmisen tekemästä pitsilakanasta muiston. Lakana on vuosikymmenten saatossa mennyt keskeltä niin huonoksi, ettei sitä kehtaa enää käyttää. Itse tehty reunapitsi oli kuitenkin vielä hyväkuntoinen, ja pitsin viereen oli vanhan tavan mukaan kirjailtu tekijän nimikirjaimet.


Sovittelin kehyksen lasin sopivaan kohtaan ja leikkasin sen kokoisen palan lakanasta. Nimikirjaimet ja pala pitsiä sopivat juuri hyvin kehyksiin. Mielestäni puiset kehykset ovat kauniit tässä yhteydessä; olin ajatellut, että lahjan saaja voisi haluta laittaa taulut mökille, joten siihenkin ympäristöön puu passaa mainiosti.


Karttakirjasta toki riittää tämän jälkeen materiaalia vielä vaikka mihin - siitä lisää joskus toiste!