keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Herkkuiltapalaa


Kokeilin tänään iltapalaksi jotain uutta, nimittäin ChocoChilin linssitäytteisiä avokadoja. Kaapissa oli sopivasti muutama täydellisen kypsä avokado ja lounaskeiton kokkauksesta jääneet paseeratun tomaatin jämät. Paseerattu tomaatti korvasi reseptissä käytetyt tuoreet tomaatit. Mieleni teki myös punaisia linssejä enemmän kuin vihreitä. Mausteita ei mielestäni alkuperäisessä reseptissä ollut tarpeeksi, joten lisäilin reilulla kädellä savupaprikajauhetta ja chiliä ja korianteria. Reseptin näet täältä.

Tosi helppo ja maistuva iltapala! Näitä teen varmasti toistekin!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Lisää kirppishehkutusta!

Oi oi oi oi oi!

Haaveissa on pitkään ollut varrelliset Converset; viime aikoina olen tykästynyt erityisesti luumunvärisiin, mutta punasävyisetkin ovat aina erittäin jees. Meinasin jo pari viikkoa sitten hätäpäissäni ostaa luumunväriset alennuksesta, mutta onneksi jätin ne kuudenkympin hintaiset popot kauppaan. Eilen nimittäin osuin kreivin aikaan eräälle kirppikselle, jonne nuori naishenkilö oli juuri tuomassa lisää tavaraa myyntiin.

Nainen hinnoitteli tavaroitaan kirppiskäytävän lattialla kyykkien. Katseeni nauliintui tavarakasasta pilkottaneisiin punaisiin varsiconsseihin ja kysyin heti naiselta, ovatko ne tulossa myyntiin. Olivathan ne, kuten myös kaksi muutakin kuviollista paria. Nainen kertoi punaisten olevan kokoa 36,5 ja minä jo meinasin heittää pyyhkeen kehään kuvitellessani niiden olevan liian pienet. Halusin kuitenkin kokeilla niitä, ja ne ovat kuin minulle tehdyt! Näistä kerran käytetyistä punaisista Converseista pulitin kymmenen (10) euroa, ja samalla kaupunkireissulla toisia kenkiä suutarilta hakiessani tämä ystävällisesti puhdisti jollain ihmeaineella näistäkin valkoiset kengänkärjet, joissa oli alun perin likaa. Ihan huippua palvelua! Ja huippu löytö!




No juu, tällä(kin) viikolla on tullut ostettua kaikenlaista. Tilannetta kuitenkin tasaa se, että vuokrasin piiiitkästä aikaa tänään myös itse kirppispöydän ja vein omia juttujani myyntiin. Suositulla naapurikirppiksellä viikkovuokra on vain 16 euroa ja sain pöydän heti - toivotaan, että pääsen vanhoista kamoista eroon!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ostoksilla toisten kotona

Kävin eilen naapurikaupungissa moikkaamassa kavereita. Yhden kaverin kotona en ollut aiemmin käynytkään. Ihastelin vanhaa puutaloa ja neljän hengen kommuunin värikästä, retrohtavaa sisustusta. Huokaisin ääneen, että "ai teilläkin on noita ihania raidallisia peltipurkkeja". Kaverini kämppis tokaisi, että oli juuri ajatellut laittaa ne kirppikselle myyntiin. Ja niin minusta tuli ruskearaitaisten purkkien uusi omistaja! Kannattaa avata suunsa!



Olihan noita peltipurkkeja ennestäänkin muutama... ja niille varattu hyllykkökin jo täynnä... mutta ikkunalaudalle ruskeat sopivat passelisti. Ei noita ole koskaan liikaa, eihän? Hyllyllä näkyvistä peltipurkeista osa on kirppikseltä, osa äidiltä ja osa lahjaksi saatuja. Kuosien ja värien hallittu sekamelska; punainen kuitenkin pääosassa.


Purkkeja katsellessani mieleen muistuu jonkun miespuolisen joskus tokaisema miete: Kun makaronit ja kaurahiutaleet ynnä muut ovat jo kaupasta ostettaessa valmiissa paketeissa, miksi naisten pitää tyhjentää ne toisiin säilytyspurkkeihin?

No, mietitäänpä alla olevaan kuvaan pahviset, kaikenkirjavat Pirkka-pahvirasiat ja erinäiset vuotavat jauhopussukat purkkien tilalle.

Siksi!


perjantai 14. helmikuuta 2014

Vaaleanpunainen päivä




Se ainoa päivä vuodesta, jolloin minunkin kodissani näkyy jonkin verran vaaleanpunaisia asioita. Ystävänpäivä. Muutoin en kyseisestä väristä liiemmin pidä, mutta ystävänpäivä saa aina värisilmänkin herkistymään.

Leivoin illalla tulevia vieraita varten vaaleanpunaisen kakun, toisin sanoen suklaisen karpalomoussekakun. Vähän kyllä pelottaa, tuliko siitä ollenkaan hyvä - ainakin pohja tehtiin eri tavalla kuin miten olen aiemmin juustokakun pohjan tehnyt, ja se vaikutti tosi tymäkältä... saa nähdä. Reunakaan ei ole kyllä yhtään kaunis, kuten kuvasta näkee. Noh, ei ihmisetkään ole täydellisiä - miksi kakun siis pitäisi olla?


Ystävyys on kyllä sellainen juttu, josta saa olla iloinen. Minä ainakin tykkään ystävistäni kovasti - jokainen ystävyys on erilainen, mutta omalla tavallaan arvokas. Harmittaa, että jotkut ystävyyssuhteet ovat vuosien varrella hiipuneet ja yhteydenpito vähentynyt radikaalisti tai jopa kokonaan; sellaisillakin ystävyyssuhteilla on kuitenkin paikka sydämessä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ystävyyteen tarvitaan kaksi - ja molempien osapuolten tulee pitää huolta ystävyydestä. Toisaalta olen tosi iloinen, että nyt uudella (vaikkakin tutulla) paikkakunnalla asumisen aikana moni hiljaiseksi hiipunut ystävyys ja kaveruus on herännyt uudestaan. Kurjaa, että ne ystävät, joiden kanssa olen viime vuosien aikana ollut eniten tekemisissä, asuvat kauempana ja näen heitä aika harvoin, mutta toisaalta ei tämä välimatka tunnu ystävyyteen kuitenkaan vaikuttavan. Ja hyvä niin.



Ihanaa ystävänpäivää ihan jokaiselle!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Rapu-papu-pastaa

Otsikosta tulee mieleen lähinnä rati-riti-ralla. Hah.

Elämäni tuntuu tällä hetkellä olevan todella kiireistä, niin ettei ole paljon pakollisia juttuja enempää ehtinyt päivisin tehdä. Yksi askarteluprojekti on odottanut aloitusta jo kohta pari viikkoa. Muita projekteja en ole kerennyt edes miettiä. Ruokaa on kuitenkin ihmisen tehtävä - ja siihen liittyen tulin nyt pitkästä aikaa tänne blogin puolellekin tarinoimaan.

Olen lähdössä huomenna taas viikonlopuksi reissuun, eikä ollut järkeä ruveta tänään tekemään mitään isompaa ruokasatsia. Parina edellisenä päivänä söin herkullista jokiravunpyrstöpastaa, mutta ravut loppuivat ja tilalle piti tänään keksiä jotain muuta.


Noh, jääkaapista löytyi purjoa, kirsikkatomaatteja, mustapapuja ja ravunmakuista tuorejuustoa. Niistäpä se pastakastike sitten syntyi.


Pastaakin oli juuri sopivasti yhteen annokseen jäljellä. Teen nykyään harvoin pastaa kotona, ja vielä harvemmin valkoista höttöpastaa, mutta en löytänyt kaupasta täysjyvätagliatellea. Mahtaakohan missään olla sellaista myytävänä? Spagettia ja muita makaroneja löytyy kyllä täysjyvänä, hassua ettei sitten tagliatellea.


Hiukan raastettua parmesaania päälle ja avot! Ei ollenkaan hassumpaa.

Ravunmakuinen papupasta (yhdelle)

Muutama kerä tagliatellepastaa
Tilkka öljyä
Parin sentin pätkä purjoa
N. 6 kirsikkatomaattia
N. 1 dl keitettyjä mustapapuja
Reilu lusikallinen ravunmakuista tuorejuustoa
Parmesaania

Keitä pasta reilussa vedessä ja lorauta mukaan tilkka öljyä, etteivät pastanauhat jää toisiinsa kiinni. Valuta pasta. Kuullota hienonnetut purjot öljyssä, lisää mukaan halkaistut kirsikkatomaatit ja mustapavut hetkeksi. Lopuksi lisää tuorejuusto ja anna sen sulaa kattilassa ja sekoita, mutta älä kuumenna yhtään sen kauempaa. Sekoita pasta ja kastike heti lautasella ja raasta parmesaania päälle.