tiistai 30. huhtikuuta 2013

Villapeitto nukelle

Vuosia lankakorin pohjalla pyörineet jämäkerät muodostivat pitkien puikkojen vauhdittamana värikkäitä raitoja pikku peittoon. Pieni se on - harmi, ettei ihan sovi lämmittämään juuri eilen ystävälleni syntyneen vauvan varpaita - täytyypä kysäistä kummitytöltä, onko hänen nukeillaan tarvetta iloisen väriselle peitolle.


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Mökkiavaimenperä

Tämä on taas näitä tuunauksia, joita olen niin innolla alkanut väkertää, etten ole tajunnut ottaa "ennen"-kuvaa. Olin jostain syystä säästänyt kankaisen lärpäkkeen, joka oli tullut jonkun vaatteen mukana, roikkui siis samassa nipussa hintalapun kanssa. Periaatteessa aikamoinen turhake. Silti näköjään sellainen on pitänyt säästää! Siinä oli söpön hempeät värit; vaaleansinisiä ruutuja, värikkäitä omenoita punaoranssilla pohjalla. Keskellä luki Blend. Halusin tekstin piiloon.


Kangasvarastoistani löytyi tilkku kangaslärpäkkeen värimaailmaan sopivaa puuvillakangasta - jotain marjapuuronpunaisehkoa tuo kai on... Leikkasin sopivan palasen ja kirjoitin siihen tekstin punaisella kangastussilla. Ompelin sen ensin suoralla kiinni. Sitten olisin halunnut vielä siksakata reunat, mutta ompelukone hajosi ensimmäisen reunan jälkeen. Siksak ei jostain syystä enää toiminut. Siksakkia löytyy siis vain tuolta yläreunasta, kuten näkyy. Ja ompelukone lähti huoltoon.


Pujotin kangaslärpäkkeessä jo valmiina olleeseen metallirenkaaseen avainrenkaan - ja niin oli avaimenperä valmis. Ihan söpö!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Älä tule paha ruoka, tule hyvä ruoka

Ruoka on minulle parhaimmillaan suuri nautinto - se on varmaan jo tullut ruoka-aiheisista postauksista selväksi. Kokeilen kotona innokkaasti uusia reseptejä ja etsin uusia herkkuruokalajeja. Reseptisilmäni on kehittynyt jo aika hyväksi, niin etten kokeile mitä tahansa, vaan sellaisia ruokia mistä oikeasti uskon pitäväni. Joskus kuitenkin käy niin, että valmistamani ruoka ei olekaan hyvää. Nyt kävi niin.



Tein chili sin carnea, eli chili con carnen kasvisversiota. Jauhelihan tilalla on soijarouhetta. Lisukkeeksi pyöräytin riisikoneessa jasmiiniriisiä. Mausteisen ruuan ystävänä laitoin kastikkeeseen reilusti mausteita ja chiliä sekä Tabascoa tulisuutta tuomaan, mutta jostain syystä lopputulos ei silti säväyttänyt. Ei se pahaakaan ollut, mutta ei kovin maukastakaan. Söin sitä pari päivää (reseptistä tuli tosi iso annos), mutta kolmantena päivänä ei maistunut enää. En halunnut kuitenkaan heittää ruokaa poiskaan. Niinpä kaivoin maustekaapista tacomausteen ja ripottelin sitä soijarouhekastikkeeseen reilulla kädellä. Kaupasta hain tortilloja, ja muut täytteet löytyivätkin omista kaapeista; tavallisen ja sinihomejuuston jämiä, kasviksia, limenmehulla höystettyä majoneesia, savuchilikastiketta...


Tällä tavalla sain tuunattua ei-niin-hyvästä ruuasta kelpo täytteen tortillaan! Tortilla on kyllä outo asia. Yhden ohuen lätyn sisään kääritään vaikka sun mitä, ja se on tosi hyvää. Jos tuota lättyä ei olisi, en voisi kuvitellakaan sekoittavani lautasellani erilaisia kasviksia ja lämmintä täytettä ja juustoja ja kastikkeita ja syöväni sellaisenaan! Hyh!


Jäljelle jääneet riisit laitoin pakkaseen - niillekin on tiedossa mainio jämäresepti. Ehkä ensi viikolla palataan siihen.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Oi ihana Porvoo!

Perjantaina teimme ystävän kanssa pikavisiitin Porvooseen. Tuo vanhojen puutalojen ja viehättävien pikku putiikkien kaupunki on aina yhtä ihana - pilvisestä päivästä ja jäätävästä tuulesta huolimatta.

Olin etukäteen kurkannut Porvoon kaupungin matkailusivuja netistä, sekä lähimatkailupalvelu Nopsan Porvoo-reitin kohteita. Yhden must-kohteen bongasin: Fredrikan Lähde oli nähtävä.

"Fredrikan Lähde on ekologinen hyvän olon talo keskellä Porvoota. Arkisin voit nauttia luomukasvisruokaa ja suussasulavia herkkuja kahvin tai teen kera." (Kuvaus talon omilta nettisivuilta)

Olin myyty.


Tämä kaunis puutalo ei ollut ihan vanhan kaupungin ytimessä, mutta helposti se kuitenkin löytyi. Marssimme nälkäisinä sisään lounaalle, ja hintaan 10,50e (ei paha!) saimme seuraavanlaiset annokset:


Lounaspöydästä sai valita joko ison salaattilautasen ja pienen keiton, tai toisin päin. Raikkaita salaatteja, falafelpyöryköitä, tuoretta leipää, hummusta, tomaatti-kikhernekeittoa... Oli todella herkullista! Ruoka on pääosin luomua, ja mahdollisuuksien mukaan lähituottajien raaka-aineista valmistettua. Lopuksi jouduimme vielä vaikean valinnan eteen, kun runsaasta teepöydästä piti valita jälkiruokatee. Ystäväni otti rooibosta, ja minä teesiivilöillä sählättyäni luomu-sitruunainkivääriteetä.


Meitä palveltiin alusta asti todella ystävällisesti; kerrottiin, mitä lounaspöytä sisältää ja niin edelleen. Hyvä palvelu vaikuttaa kyllä tosi paljon ruokapaikan imagoon. Tänne tulen mielelläni uudelleen!

Pelkkää lounasta talo ei kuitenkaan tarjoa, vaan sieltä voi myös ostaa erilaisia ekologisia elintarvikkeita, kirjoja, näkyipä jopa tuttuja lastenmusiikkilevyjäkin, ja ostosten lomassa voi rauhoittua ja rentoutua erilaisissa hoidoissa tai vaikkapa joogatunnilla. Ihanaa!



Mahat pömpöllään suuntasimme sitten kierrokselle vanhan kaupungin putiikkeihin. Yksi mainitsemisen arvoinen kauppa oli Mormors herkkukauppa, jossa myytiin lähituottajien herkkuja. Oli suklaata ja hilloja ja lihoja ja juustoja ja etikoita ja vaikka mitä! Sai maistiaisia Porvoon lakritsin suklaapäällysteisistä nameista, ja sai tuoksutella Porvoon paahtimon erilaisia kahveja. Kahvit jauhetaan paikan päällä.


Herkkujen lisäksi ihastelimme putiikeissa vanhoja astioita, käsitöitä, leluja, postikortteja, vintagevaatteita... Ja Pienestä Suklaapuodista nappasimme paluumatkalle herkuiksi muutaman ihanan konvehdin. Puoti oli tosiaan nimensä mukaisesti pieni! Hyvä kun mahtui kääntymään, kun sisällä oli meidän lisäksi muutama muu. Ihanan intiimi tunnelma.

Jännä kuitenkin, etteivät ostoksemme olleet loppujen lopuksi kovin mittavat. Paluumatkalla juttelimme siitä, kuinka nykyään kerää mieluummin kokemuksia ja elämyksiä kuin tavaraa. Nuorempana tällaisen päiväretken jälkeen olisi varmasti tuntunut turhalta reissulta, jos mukaan olisi tarttunut vain pari pientä ostosta. Nyt kuitenkin tärkeämpää on kauniiden paikkojen näkeminen, inspiraation ja uusien ideoiden saaminen, hyvästä ruuasta nauttiminen, ja tietysti hyvän ystävän seura.

Tässä vielä muutama otos:






keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Epätavallisen harmaa keskiviikko

Vielä ehkä toissaviikolla iloitsin siitä, että aurinko oli paistanut ties kuinka monta viikkoa putkeen - en muistanut, koska olisi viimeksi ollut harmaata. Nyt ilmojen lämmettyä asia onkin kääntynyt päälaelleen. Aurinko ei ole paljon paistellut iloksemme ainakaan täällä kotikaupungissani.

Tänään on ollut epätavallisen harmaa keskiviikko. Töitä aamulla, töitä illalla, kuten normaalisti. Muuten ei mitään erityistä; ei merkintöjä kalenterissa, ei mitään mitä pitäisi tehdä tai missä pitäisi käydä. Tylsää. Vähän väsyttikin. Päätin kuitenkin reipastua ja uhmasin synkeän harmaata sadesäätä: kaivoin punaiset kumpparit ja punavalkoisen sateenvarjon esiin ja lähdin kävelylle Pariisin Kevään soidessa iPodissa. Ihan vain katselin lumen alta heräävää kaupunkia, enkä varonut yhtään vesilätäköitä.






Kumma, miten pienistä asioista ihminen voi loppujen lopuksi tulla iloiseksi: minä iloitsin tänään siitä, että omistan punaiset kumisaappaat. Olen kauan haaveillut Hai-saappaista (ehkä oransseista tai keltaisista), mutta tänään totesin, että nämä 12 eurolla ostetut, lasten kokoa olevat Nokialaiseni kelpaavat paremmin kuin hyvin kuljettamaan minua läpi vesilätäköiden vielä tästäkin eteenpäin!


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Inspiraatiota muualta: Pussinsulkijataidetta

Joitakin kuukausia sitten selailin Lavian Anna -blogia ja bongasin sieltä tosi hauskan idean: Leipäpussien pussinsulkijoista (kyllä, niistä pienistä valkoisista roskista), oli sommiteltu "kalenteri". Kerätty siis vuoden jokaiselta päivältä pussinsulkija ja koottu ne yhteen tauluksi. Enpä olisi itse keksinyt! Valkoiset pikku kaistaleet näyttävät tyylikkäiltä mustaa pohjaa vasten. Tässäpä myös vaihtoehtoinen harrastus niille, jotka ovat "keräilleet" autoista rekisterinumeroita, eli aloittaneet ykkösen bongauksella ja siitä sitten järjestyksessä eteenpäin... koitapa bongata vuoden jokaiselle päivälle pussinsulkija! Siinä riittää hommaa, ja leipää kuluu ;)


Tässä on piskuinen kokoelmani. Nämä eivät tosin tule itselleni, vaan ystävälle, joka aikoo niistä jotain samantyyppistä tehdä.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Nopea sienipasta

Yhtenä päivänä tällä viikolla piti keksiä joku nopea ja helppo lounas, johon saisi upotettua viikonlopun ruuanlaitoista jääneen puolikkaan ruokakerman, ettei se menisi pahaksi. Ruokakaapit eivät todellakaan olleet pullollaan, mutta silti sain koottua vain muutamista ainesosista maittavan ruuan: sienipastan!

Nopea sienipasta (n. 3 annosta)

muutama desi täysjyväpastaa
puolikas kasvisliemikuutio

1 pss suppilovahveroita pakastimesta (ehkä 1-1,5 desiä)
puolikas sipuli
tilkka öljyä
pätkä porkkanaa
n. 1 dl ruokakermaa (/kasvirasvasekoitetta)
yrttisuolaa
sitruunapippuria

Keitä pasta kasvisliemessä. Kaada lävikköön valumaan ja kuumenna öljy samassa kattilassa. Kuullota hienonnettu sipuli, lisää joukkoon suppilovahverot. Kuullota hetki. Kaada pasta takaisin kattilaan sipuli-sieniseoksen joukkoon, lisää ruokakerma ja raasta porkkana karkeaksi raasteeksi suoraan kattilaan. Kuumenna hetki. Mausta yrttisuolalla ja sitruunapippurilla.

Aiemmin olen tehnyt tätä pastaa myös kuivatuista mustatorvisienistä. Niitä pitää liottaa vedessä vähän aikaa ennen kuin lisää ne pastaan.


Kuva on jo kyllä vuoden vanha; vanhalla kameralla otettu, ja siksi vähän epätarkka. Kyseisessä pastaversiossa on mukana sekä suppiksia että mustatorvisieniä.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Sukanvarsimato

Tämännäköinen kasa lojui pari kuukautta lipaston päällä. Oli olemassa visio.


Kasa sukkia (pestyjä, tottakai!), joiden kantapäihin tai kärkiin oli tullut reikiä, eikä niitä enää kehdannut käyttää. Leikkasin niistä jalkaosat nilkan kohdalta pois.


Sitten sovittelin putkilomaisia sukanvarsipaloja päistään yhteen ja ompelin niihin saumat. Sukkaa piti venyttää tosi paljon, että ompelu onnistui.

Aloitin pötkön täyttämisen kaupasta ostetulla vanulla, mutta sitten tajusin, että voin käyttää täytteeksi myös ne rikkinäiset sukan jalkaosat. Myös muut epämääräiset leggingsinpalat ja kangaskappaleet pääsivät mukaan. Näillä täytteillä ei tullut ehkä maailman pehmein ja kevyin lopputulos, mutta who cares.

Pötkö täyteen ja päähän ompelukoneella vahva sauma. Ja kas näin, siitä syntyi mato! :D


Piirsin madolle kangastussilla silmät. Suuta en halunnut tehdä, jotta madolla voisi leikkiä tavallaan molemmin päin; pystyssä kuten alemmassa kuvassa, ja normaalisti maassa luikertelevana. Päiden saumat eivät todellakaan ole mitkään hirmu nätit, mutta again, who cares. Kukin tehköön taitojensa mukaan!


Siitä sitten matoleikkejä leikkimään! Tai ehkä tuo kokonsa puolesta on enemmänkin käärme...

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Taskuvarkaissa


Ratkoin rikki menneistä farkuista takataskut irti. Käytän farkkuja niin paljon, varsinkin töissä, että ne kuluvat tosi nopeasti reikäisiksi tai muuten vaan huonoiksi. Harmittaa sen takia luopua hyvistä housuista, mutta onneksi niitä saa uusia. Loput farkunjämät jäivät vielä odottamaan tuunausinspiraatiota, mutta taskut pääsivät uuteen ympäristöön.


Ompelin ne mustaan kangaskassiin kiinni. Kivannäköinen, persoonallinen kassi! Ja jälleen kerran helppo tehdä. Ensisijaisesti taskut ovat lähinnä koriste, mutta jätin yläreunat ompelematta eli voihan niihin jotain pientä laittaa jos haluaa.


Kassin olisi tietysti voinut silittää - näyttääpä aika ryppyiseltä kuvassa. No ei haittaa!

torstai 4. huhtikuuta 2013

Raidallinen kevätfiilis

On aivan ihanaa, että on jo kevät ja aurinko on paistanut ties kuinka monta päivää putkeen ja iltaisin töistä lähtiessä on vielä valoisaa! Niin paljon kuin talvesta pidänkin, saa kevät jo tulla. Onhan sentään huhtikuu. Kevätfiilis on saanut minut myös hiukan uudistamaan vaatekaapin sisältöä ja inspiroinut kaikenlaisiin käsitöihin. Selkeä, klassinen, navy-henkinen raitakuosi tuntuu olevan minulle yksi kevään jutuista; katse osuu vaatekaupassa raidallisiin vaatteisiin - kulkeutuipa yksi sellainen viime viikolla kotiinkin asti. Hyvä niin, sillä edellinen valko-mustaraidallinen lempparipaitani joutui ikävästi pesukoneen raatelemaksi jo varmaan yli vuosi sitten. Paita repeytyi yläosasta riekaleiksi, mutta leikkasin pesukoneen hampailta säästyneen alaosan talteen. Vasta nyt siitä syntyi jotain:


Paidankappale sai elämälleen jatkoaikaa merihenkisenä pussina. Yksinkertaista kuin mikä: ompelin tuubimallisen kangaspalan alareunan umpeen, ja yläreunassa olikin jo valmiina sopiva nauhakuja (paidan alahelma). Tein siihen saksilla pienet reiät ja pujotin hakaneulan avulla valkoisen nyörin kiristysnaruksi.


Tämä pussukka pääsee mökille toimittamaan virkaansa esimerkiksi keittiössä muovipussien säilytyspussina, tai mikä tehtävä sille sitten keksitäänkin. Sen voi ripustaa narusta naulaan roikkumaan ja muovipussit ovat joustavalle kangaspussille sopivan kevyttä kannettavaa.


Viime päivinä olen saanut hurjan villityksen käydä kangasvaraston ( = kangaskassin = urheilukassin, jossa säilytän kankaita) vanhoja tilkkuja ja vaatteenkappaleita läpi ja tehdä niistä vihdoin jotain hyödyllistä. Toisin sanoen haluan päästä siitä isosta urheilukassillisesta eroon. Työn alla on ollut useampi projekti kerrallaan ja välillä on ompelukone surrannut ihan yötä myöten. Lisää inspiraatiopäivien tuotoksia luvassa myöhemmin!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Hopeiset joutsenet

Ehdin pääsiäispyhinä vierailla pitkästä aikaa rakkaan mummini luona. Hän on käsityöihminen, ja juttelemmekin monesti kaiken maailman neulomisista ja muista käsityöjutuista. Tällä kertaa hän esitteli minulle idean, jollaista en ole aiemmin nähnyt: tyhjistä kahvipusseista tehdyt joutsenet! Alun perin idea on kuulemma peräisin lähistöllä asuvilta thaimaalaisnaisilta, ja kylän käsityöväki on laittanut idean kiertoon ja nyt monen kotia koristaa yksi tai useampi hopeinen joutsen.


Tarkempaa ohjetta en mummilta pyytänyt, koska oma kärsivällisyyteni ei riitä näin yksityiskohtaiseen taiteiluun. Homma menee kuitenkin jokseenkin niin, että putsatusta kahvipussista leikataan palasia (yhdestä tulee 12-15) ja ne taitellaan tietyn muotoisiksi ja sitten liimataan yksi kerrallaan paikalleen. 


Aika taidokasta, eikö!


Juhla Mokka -paketeista tehdyt kauppakassit on jo nähty, mutta tässäpä jotain uutta kahvipussiväkertelijöille!