keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kaikkien aikojen salaatinkastike

Blogirintamalta ei mitään uutta. Kevätkiireet jatkuvat ja kotona ei ehdi paljoa puuhastella. Päätin kuitenkin hehkuttaa tämäniltaista iltapalaani, kun muuta täällä hehkutettavaa ei tällä erää ole.


Kävin pitkästä aikaa tänään töiden jälkeen juoksulenkillä - lyhyellä, mutta kuitenkin. En ole mikään juoksija. Lenkistä jäi hyvä olo ja kroppa kaipasi terveellistä iltapalaa sen jälkeen. Eiliseltä oli jäljellä Pirkan salaattireseptin mukaan tehtyjä marinoituja linssejä, ja niiden kaveriksi halusin thaityylistä porkkanasalaattia. Jamie Oliverin ruokaohjelmasta jäi kerran haaviin aivan älyttömän hyvä resepti, ja se tulee tässä:

Jamien thaityylinen kastike salaatille (reilu annos)

3 limen mehu
1/2 tuore chili
1 valkosipulinkynsi
2 rkl seesamiöljyä
3 rkl kalakastiketta
ripaus sokeria
reilu kourallinen tuoretta basilikaa tai korianteria
6-7 kirsikkatomaattia

Aja ainekset silppurilla tasaiseksi. Raasta salaatiksi porkkanaa ja kaalia, niiden lisäksi mukaan voi laittaa pähkinöitä, keitettyjä nuudeleita, katkarapuja jne. Sekoita kastike salaatin joukkoon ja anna maustua tovi ennen tarjoilua. Vinkkinä tuohon määrään, että minä tein kastiketta puolikkaan annoksen, raastoin kaksi isoa porkkanaa ja syön siitä varmaan vielä kaksi kertaa. Kokonaisesta annoksesta tulee siis tosiaankin suuri määrä.

Minun lautasellani tosin oli tänään salaattina vain porkkanaraastetta. Toimii niin yksinkertaisena versionakin. Ja on NIIIIIIN hyvää. Ah.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Palapelimagneetit




Ostin kirppikseltä alle eurolla ison läjän sekalaisia palapelinpaloja ja maalasin niitä askartelumaaleilla. Taas kerran tein magneetteja - leikkasin magneettilevystä pikkuruisia paloja, jotka liimasin palojen taakse maalin kuivuttua (oikeastaan maalatut palat ovat lojuneet olkkarin lattialla kuivumassa varmaan kolme viikkoa, kun en ole ehtinyt tai jaksanut jatkaa projektia... ainakin hyvin ovat kuivuneet).



Maalipinnasta ei tullut kovin tasainen, ja joissakin paloissa alkuperäisen kuvan tummat osatkin kuultavat vähän läpi. Saavat kuitenkin minun puolestani olla tuollaisia huolettoman näköisiä pinnaltaan.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Vegaanisella brunssilla Turussa

Pitkästä aikaa ravintolaesittelyä! (Pitkästä aikaa ylipäätään mitään.)

Tänä aamuna avasin silmäni Turussa. Kahden ystävän kanssa oltiin kouluttautumassa ja naistenpäivää juhlimassa. Suuntasimme aamupäivällä hyvin nukutun yön jälkeen brunssille ihanan sympaattiseen paikkaan, Kirjakahvilaan, joka sijaitsee tuomiokirkon lähellä Vanhalla Suurtorilla, Brinkkalan talon sisäpihalla.


Järkkärikamera ei ollut mukana, joten kuvat ovat puhelinkuvia ja siksi vähän epätarkkoja.


Vaikka kukaan meistä ei ole vegaani, vegaaninen kahvila kiinnosti silti. Miljöö itsessään oli jo todella houkutteleva, ja kahvilassa oli intiimi, kotoisa tunnelma. Pienen ja sokkeloisen, monesta pikkuhuoneesta koostuvan kahvilan sisustus oli hyvin sekalainen, mutta se olikin iso osa sitä fiilistä. Myös astiasto koostui eriparikupeista ja muista sekalaisista astioista.


Kirjakahvila on osuuskuntamuotoinen yritys, eikä sen tavoitteena ole tuottaa voittoa vaan tarjota monenlaista kulttuuria ja toimintaa. Työntekijät ovat vapaaehtoisia kahvilapäivystäjiä. Jännää oli se, että brunssin hinnan sai määritellä itse; hintahaarukkana aikuisen brunssille oli 6-10 euroa ja lapsen brunssille 3-6 euroa. Siitä sitten sai omantunnon mukaan maksaa sen verran kuin tahtoi. Kahvi tai tee ei kuulunut hintaan, mutta vettä ja mehua sai juomaksi.



Brunssin ruokavalikoima oli ehkä hieman suppeampi kuin mitä olisin odottanut brunssilta, mutta hyviä makuelämyksiä kuitenkin sai ja vatsa täyttyi. Tuore leipä oli aivan ihanaa eri levitteiden kanssa; oli paprikalevitettä, basilika-sitruunalevitettä ja kidneypapulevitettä. Kreikkalainen tofusalaatti ja parsakaali-quinoasalaatti olisivat ehkä kaivanneet kaverikseen jonkun vähän maukkaamman kastikkeen kuin pelkän oliiviöljyn. Hyvin jännän näköiset vaaleanruskeat "pihvit" olivat ilmeisesti jostain vehnäproteiinista tehtyjä, tavallaan varmaan leikkeleen korvikkeita. Tosi suolaista ja jännän kumimaista pureskella, en ihan päässyt niiden makuun tällä kertaa. Pikku kahvikupista nautittu appelsiiniriisi oli tosi hyvää - jäin miettimään, mitähän maitotuotteen korviketta siihen oli käytetty, kun se oli kuitenkin tosi kermaista. Ehkä jotain soija- tai kauratuotetta? Joka tapauksessa tosi maukasta ja herkullinen päätös aterialle!


Kirjakahvilan boheemi tunnelma jätti paikasta hyvän muiston mieleen - varmasti joskus palaan sinne uudestaan. Moni muukin oli löytänyt tiensä vegaaniselle brunssille, sillä kahvilaan virtasi koko ajan lisää väkeä ja istumapaikoista oli pulaa. Oli hauskaa, että syömään tuli boheemien nuorten aikuisten lisäksi myös lapsia vanhempiensa kanssa, ja kuuluipa lähipöydistä vieraita kieliäkin. Kirjakahvilan nimestäkin voi päätellä, että kirjoja oli kahvilassa sekä luettavana että ostettavana, ja lautapelejäkin löytyi. Olisi varmasti kiva viettää iltaakin kyseisessä paikassa hyvällä kaveriporukalla!

Kokonaisuudessaan ihanan erilainen, kokemisen arvoinen brunssi! Raavasta lihansyöjää en lähtisi tuonne viemään, mutta kokeilunhaluisten, kasvisruuasta pitävien ystävien kanssa suosittelen testaamaan paikan.