tiistai 31. joulukuuta 2013

Hei hei herkuille

Vastahan se millennium oli. Ja nyt ollaan jo vastaanottamassa vuotta 2014. Minun uusi vuoteni alkaa (vähintään) kuukauden mittaisella herkkulakolla. En aiemmin ollut ollenkaan makeiden asioiden perään, mutta tuntuu, että juuri vuoden 2013 aikana herkkujen syöminen (karkit, suklaa, leivonnaiset...) on lähtenyt lapasesta. Nyt tapahtuu ryhtiliike, ja aloitan elämäni ensimmäisen herkkulakon. Aion muutenkin tähdätä kohti vielä hitusen terveellisempiä elämäntapoja, vaikka hyvin terveellisesti elän kyllä nytkin. Herkkulakko on jotain, mitä en ole ennen kokeillut - ennen kaikkea haluan sen myötä testata luokattoman huonoa itsekuriani.

Uudenvuodenlupaukseni vuosimallia 2013 oli olla stressaamatta asioista. Se on onnistunut mainiosti. Jatkan siltä osin samalla linjalla, ja sen lisäksi lupaan olla herkuttelematta ainakin tammikuun ajan. Jos en olisi jo aiemmin päättänyt ryhtyä välttämään herkkuja, olisin mahdollisesti osallistunut ChocoChilin kautta hiljattain bongaamaani vegaanihaasteeseen, jossa tarkoitus on siis välttää kaikkia eläinperäisiä tuotteita tammikuun ajan. Minulle jugurttihirmulle se olisi kyllä ehkä ollut vaikeaa... Mutta tulen varmasti kokeilemaan ainakin muutaman päivän mittaista vegaaniutta joskus.

Terveellistä ja stressitöntä vuotta 2014!


(Kuva on viime vuoden raketeista. Tänä vuonna tyydyn katselemaan raketteja lähinnä oman kodin ikkunasta, koska olen vähän kipeä. Surkea ajoitus, mutta niin kai se aina menee, että tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla!)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hei, kuka se Joulu oikein on?

Kotoa lähtiessäni joulusää näytti uhkaavan huonolta.


Onneksi määränpäässä, Itä-Suomessa, on sentään jonkin verran lunta jäljellä, vaikka lämpömittari taitaakin tällä hetkellä näyttää paria plusastetta.








Pikkuruisen lumiukkelin sain sentään rakennettua etupihalle.

Rauhallista ja iloista joulua lukijoille! Täällä jäädään jännityksellä odottamaan iltaa. Pitää olla paljon ruokaa, jotta Joulu ei syö meitä, ja lahjoja, joilla lepytellään Joulua!

Voi, kunpa muumien joulujakso tulisi telkusta.

torstai 19. joulukuuta 2013

Maukas joulutervehdys

Ruokalahjat ovat aina ihania joulutervehdyksiä - piparit niistä ehkä perinteisimpiä. Minä leivoin pipareita (myönnän, että taikinaa en kyllä tehnyt itse) ja koristelin (koristemassan tein kuitenkin itse), ja annan niitä pieninä joulutervehdyksinä muutamille tutuille ja sukulaisille. Minun lempparitapani piparien paketoimiseen on seuraavanlainen:


Ensin leikataan jostain vanhasta jämäpahvista sopivankokoinen neliö tai muu muoto, taitetaan siihen päälle pala foliota ja teipataan saumat kiinni, saumat jätetään tietysti alapuolelle. Sitten sopiva pala sellofaania, jonka päälle foliopäällysteinen pahvi, siihen asetellaan nätti keko pipareita, ja lopuksi kiedotaan sellofaanin ympärille joku kaunis nauha. Tämän piparipaketin materiaaleista kaikki muut paitsi folio ovat kierrätettyjä.


Siinä on nuottiavaimet ja kitarat ja dinosaurukset ja toripolliisit kaikki kauniissa kasassa valmiina naposteltavaksi. Piparimuottivarastoni kasvoi tänä syksynä hurjasti, kun sain kahdella eri kerralla tuparilahjoiksi hauskoja muotteja, ja itsekin ostin Roomasta nuottiavaimen, nuotin ja kitaran. Ja yhden poromuotin sain vielä yhdeltä lapselta töissä lahjaksi!

Eikö olekin jouluinen sää ulkona, kuten kuvasta näkyy? Voi surkeus.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Pikku pakettikortti

Ostin muutama viikko sitten uuden veden- ja tuulenpitävän takin. Ulkoiluvaatteissa on usein monta paksua, pahvista läpyskää, joissa lukee hinta ja merkki ja tuotetiedot jne. Takin mukana tuli yksi myös pahviläpyskä, jossa ei lukenut muuta kuin takin merkki. Säästin sen, koska se näytti muodoltaan ihan pakettikortilta; vähän piti vaan tuunata, että sai merkin pois näkyvistä.


Liimasin merkin päälle palan kiiltävää punaista lahjapaperia (sekin säästetty jostain menneiltä vuosilta ja vielä riittää materiaaliksi) ja koristelin. Siinäpä se. Samaisen lahjapaketin paperikin on kierrätettyä, ja on kyllä tosi kaunista paperia! Kuvissa näyttää jokseenkin vähän liian vihreältä...


Tämän joulun lahjoihin olen tehnyt pakettikortteja myös pikku pahvinpaloista ja tapettinäytteistä, mutta niistä en viitsi laittaa kuvia, kun niissä lukee etupuolella lahjojen saajien nimiä!

Aina ei siis tarvitse ostaa kaupasta pakettikortteja, kun kaikenlaisista materiaaleista voi itsekin tehdä niitä käyttämällä vähän luovuutta :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Pari valittua sanaa joulusta

Joulu on varmaan kaikista juhlapäivistä pahin tuottamaan ROSKAA. Ja vielä pahemmaksi sen tekee ihmisten välinpitämättömyys siitä ROSKASTA, kun ei vaivauduta lajittelemaan. Varsinkin lapsiperheissä lahjojen määrä on usein ihan älytön, ja lahjapaperilla ei edes ole muuta merkitystä kuin kätkeä sisäänsä lahja - lapsi repii paperit lahjan ympäriltä sekunnissa eikä varmasti edes katso, mitä kivoja kuvia lahjapaperissa on. Lahjapaperia ja -narua, pakettikortteja ja muovisia lelupakkauksia kertyy mieletön määrä ja ne sullotaan kaikki samaan joulupukin mukanaan tuomaan jättikokoiseen Gigantin muovipussiin. Pussi viedään iltahämärällä sellaisenaan pihan perälle sekajäteastiaan.


Hyvät ihmiset, kierrättäkää. Tämän joulun hyväkuntoiset lahjapaperit voi ottaa talteen (reunoista jaksaa kyllä leikata sen pienen kaistaleen pois, jotta teipit saa poistettua) ja käyttää ensi vuonna uudelleen. Lahjapapereista saa myös kaunista materiaalia askarteluun - vaikka seuraavan vuoden joulukortteihin. Naruistakin voi leikata solmut pois ja kerätä pidemmät pätkät pikku keriksi, joista riittää moniin uusiin pikkulahjoihin.


Lahjojen paketoinnissa voi olla luova - kääreeksi voi käyttää muutakin kuin Tiimarin sekavia ja pliisuja joulupukkipapereita. Minä en ostanut tänä jouluna yhtäkään uutta joulupaperirullaa, vaan käytin mm. edellisiltä vuosilta säästämiäni lahjapapereita, vanhanaikaisen sanomalehden sivuja, huonosti kopioituja nuotteja, villalankaa ynnä muuta. Pakettikortteja tein esimerkiksi tapetinpalasista. Kauniit kankaatkin ovat hyviä lahjan paketointiin. Lapsena muistan kyllä, etten osannut arvostaa tällaisia erilaisia, persoonallisia paketteja, vaan parhaita olivat juuri ne marketin paketointipalvelun joulupapereihin käärityt lahjat. Nyt mieli on kuitenkin muuttunut, ja toivottavasti minunkin antamieni lahjojen saajat arvostavat kierrätysajatusta. Mielestäni ei ole mitään järkeä tuhlata rahaa kymmeniin uusiin lahjapaperirulliin, joista tulee joka vuosi hullu määrä jätettä.


Joulusta on muutenkin nykyään tullut ylitsevuotavan materialistista. Tai ehkä se on minun lapsuudessanikin ollut jokseenkin sellaista, mutta nyt aikuisena sen vasta tajuaa. Lahjojen antamisen ja saamisen perinne on minusta ihana, mutta minusta lahjassa tärkeintä on ajatus - ei koko tai määrä. Se, että lahjan antaja on ihan oikeasti miettinyt, mikä voisi olla sellainen juttu, josta lahjan saaja tykkää. Nykyään lapset kilpailevat siitä, kuka sai suurimman lahjamäärän, kenellä on isoin paketti ja kenen lahjapapereista paljastuu kallein lahja. Joulunajan lelukuvastojen tuotteiden hinnat hipovat pilviä. Alkaa mennä jo vähän yli. Eikö osata olla kiitollisia pienestä?


Olipa kärjistettyä.

Joka tapauksessa minusta joulu on kuitenkin ihana perinnejuhla ja rauhoittumisen aikaa läheisten kanssa - ollaan iloisia siitä, mitä meillä on. Nautitaan elämyksistä ja myös sopivassa määrin niistä materialistisista asioista, eli lahjoista ja hyvästä ruuasta. Ei stressata siitä, että pitäisi olla sitä ja tätä ja tota. Elämässä ehtii muutenkin stressata tarpeeksi.


(ja kyllä minä hei olen ihan yhtä iloinen ja kiitollinen Tiimarin joulupukkipaperiin pakatusta lahjasta kuin kierrätettyyn sanomalehteen kääritystäkin :) )

tiistai 10. joulukuuta 2013

Pöllöpartio ikkunalaudalla

Aika kivoja! -blogin Katariina oli bongannut hauskan idean: Vessapaperirullien pahvihylsyistä saa pikku tuunauksella söpöjä pöllöjä! Toki noita pahvirullia on käytetty iät ja ajat askarteluun, mutta tätä ideaa en ollut ainakaan itse vielä kuullut. Muutaman pöllön väkersin itsekin, ja voi kun harmitti tämä ajankohta - aiemmin syksyllä näitä olisi voinut tehdä töissä, kun oli pöllöteema!




Blogi alkaa jäädä kakkoseksi joulukiireille. Viimeinen täysi viikko töissä ja joulujuhlavalmistelut käynnissä, kotona joululahjojen väkerrystä ja viimeistelyä. Joulukortit ovat valmiina lähtemään vastaanottajilleen. Olen jo monena vuonna tehnyt kortit itse, ja tänä vuonna myös jokaisessa joululahjassa on jotain itse tehtyä. Ei mitään älyttömän suurta tai mahtipontista, vaan tunteella ja lämmöllä tehtyä. <3

tiistai 3. joulukuuta 2013

Let it snow

Lisää viime viikon virkkailuja: Sain tuhottua sopivasti kolme pikkuruista valkoista jämäkerää.


Niistä riitti juuri ja juuri kolmeen erikokoiseen pyöreään kappaleeseen.


Muista käsitöistä jääneistä langanpätkistä tein koristelut.



Ja niin oli lumiukko valmis! Kaikki kolme palloa ovat irtonaisia työkäyttöä ajatellen; lapset voivat miettiä, mikä osa tulee minkäkin päälle ja rakentaa lumiukon valmiiksi.


Luuta on kuvausrekvisiittaa ;)

Tulisipa sitä ihan oikeaa lunta!!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pikkujoululahja

Mä en oo koskaan ollut työpaikan pikkujouluissa.

Nyt on tuokin kohta vedetty "mä en oo koskaan" -listalta yli. (Kesätyöpaikan pikkujouluja ei lasketa)

Meillä oli eilen työpaikan pikkujoulut - tosiaan ensimmäiset, joihin pääsin työurani aikana osallistumaan. Oli kyllä oikein joulumieltä nostattava ja mukava tilaisuus! Ensin syötiin, sitten käytiin teatterissa, ja palattiin vielä takaisin jälkkärikahveille. Illalla oli myös kaikenlaista kivaa ohjelmaa, ja joululauluja laulettiin yöhön asti. Joulupukkikin vieraili - ja perinteiden mukaisesti me kaikki saimme halutessamme osallistua tuomalla pienen paketin, jotka sitten jaettiin osallistujien kesken.


Minä virkkasin jämälangoista lahjaksi lasinaluset neljälle erityisesti glögikautta ajatellen. Ala-asteelta alkanut viha virkkaamista kohtaan oli vielä muutama vuosi sitten valtava, mutta kuinka ollakaan, innostuin siitä opiskeluaikana ja nyt se on jopa ihan kivaa. En tosin osaa muuta kuin yhden tavan virkata, enkä edes tiedä mikä sen silmukan nimi on, kun on niitä kaikkia pylväitä ja puolipylväitä ja ties mitä. Mutta tällaiset niistä kuitenkin tuli. (Okei, alun perin oli tarkoitus tehdä kaksi mustaa ja kaksi punaista, mutta kun ei langat riittäneet...tuli sitten vähän värikkäämpi setti.)


Höyrytin valmiit aluset kostean pyyhkeen läpi silitysraudalla saadakseni niistä vielä vähän tasaisemmat.


Pyörylöiden koon mittasin muumimukin avulla - se kun on juuri sopiva vaikkapa glögimukiksi.


Solmin kauniin nauhan lasinalusten ympärille ja kirjoitin mukaan vielä infoksi, että ne tosiaan ovat lasinalusia - jos vaikka joku ihmettelee, että mitä läpysköitä se pukki oikein toi. Pakkasin lahjan pieleen tulostettuun A4-kokoiseen joululaulunuottiin ja kietaisin punaisen nauhan ympärille.


Vakoilin salaa, kuinka eräs kollega sai minun pakettini; toivottavasti hän tykkäsi :)

torstai 28. marraskuuta 2013

Purkkeja + teippejä

Pilttipurkki on varmaan nykyajan sukkahousut, jos Pirkka-niksikäytettävyydellä mitataan. Ne ovat hurjan monikäyttöisiä; esimerkiksi hillopurkkeina, säilytysrasioina, tuikkukippoina, ja kansista saa vaikka muistipelin. Paitsi että pitäisi varmaan sanoa "lastenruokapurkki", koska Piltti on vain yksi niistä merkeistä. Tämä on vähän sama juttu kuin vaikkapa trippi (pillimehu) tai nessu (nenäliina), jotka ovat merkkien niminä yleistyneet puhekielessä sitä tavaraa tarkoittaviksi yleisnimiksi. Eikö ne muut merkit koe tätä syrjintänä? Tulinpahan vaan ajatelleeksi..... hah.


Mutta siis. Teippailin Tigerista ostamillani teipeillä pari lastenruokapurkkia, joista olin tietysti liottanut etiketit ensin irti. Yhtenä iltana Iittalan Kivi-tuikkujen tilalla valoa elämääni toivatkin viikset ja ruudut!


Nuo Tigerin teipit ovat kyllä siitä mainioita, että jos vaikka sattuu teippaamaan ihan vinoon, niin ne lähtevät irti ja voi yrittää uudelleen (mutta eivät kuulemma silti ole niitä kuuluisia washiteippejä). Kokeilin myös sateenkaariteippiä pikkuruiseen muoviseen naamarasvarasiaan, jonka sisällön olin kuluttanut loppuun - näyte keväisen juoksutapahtuman tuotekassista.


Kunnollinen pesu, tuotetietoteipit pois ja väriä tilalle. Oli muuten just eikä melkein tuo teipin leveys sopiva rasian korkeuteen! Päälle laitoin vielä kukkatarran. Tässä voisi vaikka pieni prinsessa säilyttää sormusta tai korvakoruja.


Olen tänään ollut kolmatta päivää poissa töistä ääneni takia, ja näihin äänettömiin päiviin on mahtunut mm. kokkausta, leipomista, virkkausta, ompelua, neulomista, askartelua, sisustusta, pianon- ja kitaransoittoa... toisin sanoen kaikkea tosi kivaa, mutta kyllä silti olisi ollut kiva päästä töihin. Huomenna menen vaikka pää kainalossa!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Pipoja pirpanoille

Aamulla herätessäni huomasin kuulostavani käheä-ääniseltä varikselta, jolla on vuosisadan pahin äänenmurros. Välillä ääntä tuli ja välillä ei. Tämä päivä on siis kulunut kotona kurkkua parannellessa; kun ääni on tärkein työväline, ei tässä kunnossa ole töihin asiaa. :(

Olen kuluttanut aikaa mm. uuden ompelukoneen parissa, josta eilen kerroin. Lokakuussa uhosin kokeilevani vuorillisen trikoopipon ompelua, mutta haaveeksi jäi sillä kertaa. Tänään otin sen asiakseni ja hurautin (no ei kyllä ollut niin helppoa kuin miltä valitsemani verbi saa asian kuulostamaan) kaksi trikoopipoa. Kankaiksi käytin korallinväristä trikoopaitaa ja toisen pipon sisäkankaaksi palaa mustista trikooleggingseistä. Molemmat siis jostain kohtaa sen verran vahingoittuneita, ettei niitä olisi alkuperäisessä muodossaan enää voinut käyttää.

En ruvennut kuvailemaan työvaiheita sen kummemmin; käytin samaa Kukikkaat kuosit -blogin ohjetta kuin raidallista pipoa tehdessäni. Pienistä haasteista huolimatta sain valmiiksi kaksi pieneen päähän sopivaa pipoa, joista toisessa musta ja toisessa korallinvärinen sisäkangas. Molempia koristaa tummasta heijastinkankaasta leikattu tähti.


Pipomannekiineiksi pääsivät työtavaroista kaivetut panda ja orava. Lopulliset omistajat tulevat kuitenkin toivottavasti olemaan kummityttö ja hänen siskonsa, jos vaan pipot heidän päihinsä sopivat. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Singerin päivitys 2000-luvulle

Maman ompelukone on ollut minulla päivähoidossa jo ties kuinka monta vuotta. Se on kuulemma noin 30 vuotta vanha, ja siinä on ollut kaikenlaista pikku kremppaa. Keväällä käytin sen jopa kalliissa huollossa, ja vähän aikaa se toimikin, mutta nyt totesin sen olevan taas rikki. Vanhaan koneeseen ei kannattanut enää satsata pennosia, vaan oli aika luopua siitä haikein mielin ja toivottaa tervetulleeksi uusi kone.


Jää hyvästi, vanha kunnon palvelija...


...ja tervetuloa uusi Singer! Testailin uuden perheenjäsenen ompeleita jo hiukan tilkulle - aluksi on varmasti aika paljon totuttelemista uuteen koneeseen, vaikka se hyvin paljon muistuttaakin vanhaa. Nyt pitäisi urakoida alalangat uusiin puoliin (vanhat kun eivät olisi tähän koneeseen sopineet) ja sen jälkeen kokeilla, mitä kaikkea koneella voikaan tehdä. Mikään superhypererikoiskone tuo ei ole, kuten varmaan nimestäkin huomaa; Singer Simple riittää minun (ja maman) tarpeisiini erittäin hyvin. Nyt vaan pelottaa, etten malta tehdä seuraavaan kolmeen päivään mitään muuta kuin ommella...

Asunto on kyllä taas sen näköinen, että on kymmenen projektia samaan aikaan menossa. Sohvapöytä täynnä askartelutarvikkeita joulukortteja varten, ompelukone ja siihen liittyvät tarvikkeet levällään keittiön pöydällä, lasipurkkiaskarteluja telkkarin edessä, tapetinpalasia suoristumalla pitkin lattioita... joululahjaksi menevät villasukat sain sentään juuri äsken valmiiksi. Tosin niitäkin pitäisi tehdä vielä monta paria.

Mutta hei! Sunnuntaina alkaa joulukuu! Ja silloin saa myös avata joulukalenterin ekan luukun. Jos sinulla ei ole mitään avattavaa, ja vaikka olisikin, tsekkaa toki tämäkin vaihtoehto:

Erilainen joulukalenteri (linkki Facebook-tapahtumaan)

Erilaisen joulukalenterin ajatus pähkinänkuoressa on laittaa euro jokaisena joulukuun päivänä säästöön ja jouluna lahjoittaa kerätty summa johonkin vapaavalintaiseen hyväntekeväisyyskohteeseen. Kaiken jouluhössötyksen keskellä on hyvä muistaa, että kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta yhtä hyvään jouluun (tai elämään) kuin meillä. Pienellä nipistyksellä omasta budjetista voi antaa suuren avun sitä tarvitsevalle. Pienistä puroista syntyy suuria jokia. Näytä sinäkin epäitsekkyytesi näin joulun alla ja osallistu.


torstai 21. marraskuuta 2013

Pelastus makeanhimoon

Selailin äsken muita blogeja ja bongasin reseptin, jota oli pakko kokeilla siltä istumalta. Unicord-blogissa kirjoitettiin mikrossa kädenkäänteessä valmistuvasta mukisuklaakakusta, johon minunkin kaapistani löytyi ainekset. Voin tosin korvasin juoksevalla kasviöljyvalmisteella.

Ei ole mikään Pirkka-mainos, vaikka kaikki tuotteet näköjään Pirkkaa sattuvatkin olemaan!
Puoli desiä rasvaa, puoli desiä sokeria, kaksi ruokalusikallista jauhoja ja toinen mokoma kaakaojauhetta, yksi kananmuna ja puoli teelusikallista leivinjauhetta. Siinä kaikki.


Sekoitetaan mukissa ja laitetaan mikroon paistumaan.


Unicord-bloggaajan mikrossa kakku oli paistunut minuutissa, mutta minun vanhassa rämässäni kesti vähän kauemmin. Välillä piti tosin katkaista virta ja antaa taikinan tasoittua, kun meinasi paisua (ja paisuikin vähän) yli laitojen. Kaikenkaikkiaan pidin kakkua mikrossa ehkä pari-kolme minuuttia. HUOM: Älä sitten vaan jätä kakkua vahtimatta mikroon, muuten tulee sotku.


Minun kakkuni tosiaan paisui yli laitojen, mutta kuitenkin valmiina litistyi mukin sisään, eikä siitä näin ollen saanut ollenkaan kaunista kuvaa, kun mukin reunatkin olivat ihan sottaiset. Lusikassa on palanen näytillä (nojoo ei näytä tuossa kovin houkuttelevalta), ja ihan suklaakakkumassalta se näytti ja myös maistui! Heti kakkua maistellessani päässäni alkoi virrata ajatuksia kookoshiutaleista tai suklaapaloista tai puolukoista taikinan joukossa. Vaniljajätskikään ei varmaan olisi hullumpi kumppani kakulle. Täytyy kokeilla toistekin tuunattuna.

Mainio keksintö - mutta toisaalta ihan pikkiriikkisen harmittaa, että satuin löytämään tämän reseptin. Herkuttelusta tulee vähän turhan helppoa...

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Jotta ystävä pysyy kartalla.

Nyt voin jo julkaista tämän, kun ystävä on täyttänyt vuosia ja saanut postitse paketin perille. ;) Löysin keväällä kirppikseltä ihanan vanhan karttakirjan, jota esittelin täällä blogissa kesäkuun alussa. Ajatuksissa on ollut jo pitkään karttamagneettien tekeminen (mulla on ehkä joku pakkomielle magneetteihin, mutta kun ne on niin kivoja!), ja nyt ajatus pääsi toteutusasteelle, kun askartelin ystävälle synttärilahjaksi magneetit hänen elämänsä asuinkaupunkien karttakuvilla.


Leikkasin karttakirjan sivuilta pyöreät palaset kaupunkien kohdalta ja laminoin ne.


Liimasin taakse magneettilevypalaset.


Annoin kuivua yön yli ja testasin magneetin pitävyyden oman jääkaappini ovessa.


Paketointiin käytin samalla teemalla lukioaikaiselta Helsingin-reissulta jäänyttä mustavalkoista opaskarttaa ja villalankaa. Kartta kääri sisälleen magneettien lisäksi myös muuta pientä kivaa. :)

torstai 14. marraskuuta 2013

Kurpitsan niitä ihan oikeita siemeniä

Halloweenin aikaan minulla oli kylässä kaksi ystävää, joiden kanssa kokattiin kurpitsaruokaa. Halusin kokeeksi säästää myskikurpitsan sisältä siemenet, josko niitä voisi käyttää samaan tapaan kuin kaupasta ostettuja kurpitsansiemeniä. Reipas ystäväni irrotteli siemenet puolestani kun minä kokkasin päivän varsinaista ateriaa, ja annoin siementen kuivua kulhossa tähän päivään asti.


Tänään töistä tultuani laitoin uunin päälle, pyöräytin siemenet öljyssä, maustoin tilkalla hunajaa, suolalla ja savupaprikajauheella ja lykkäsin uuniin paahtumaan. Siemenet paahtuivat ehkä noin 10 minuuttia 175 asteessa. Sillä aikaa kokosin salaatin, jonka päälle siemeniä sitten ripottelin. Pidin vahingossa siemeniä ehkä aavistuksen liian kauan uunissa, mutta eivät ne salaatin joukossa enää palaneelta maistuneet...

En tiedä, ovatko kaupassa myytävät kurpitsansiemenet jonkin eri lajikkeen siemeniä; ihan samanlaisilta nämä eivät nimittäin maistu. Purutuntuma on mielestäni parempi niissä kaupasta saatavissa. Ne tuntuvat enemmän pähkinältä, nämä enemmän puulta. Mutta ihan hyviä nämäkin kuitenkin olivat salaatin joukossa.


Halloumi-kurpitsansiemensalaatti:

Tammenlehväsalaattia
Sipulisuikaleita
Tummia viinirypäleitä
Avokadoa
Paistettua halloumia
Maustettuja ja paahdettuja kurpitsansiemeniä
Balsamiviinietikkaa kastikkeeksi

(Salaattia tehdessäni mietin, että olenko tosissani; viinirypäleitä ja sipulia samaan salaattiin?! Mutta ei ollenkaan huono.)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Thaivaikutteista jämäkokkailua

Kokkasin sunnuntaina isänpäivälounaaksi thaityyppistä ruokaa, ja siltä aterialta jäi kaikenlaisia jämiä jääkaappiin. Eilen söin vielä niitä varsinaisia thairuokia uudelleenlämmitettyinä, tänään päätin koostaa mm. ylijääneistä keitetyistä nuudeleista ja kaalista jonkinsorttista mahantäytettä.


Nuudeleita oli noin puolikas Mama Creamy shrimp -pussi valmiiksi keitettynä, ja samasta pussista jäänyt yli myös maustetahna. Eiliseltä iltapalalta leikkuulaudalle oli jäänyt sopivasti puolikas valkosipulinkynsi, jonka hienonsin ja laitoin pikkuwokkiin paistumaan.


Suikaloin vähän kaalia mukaan. Kuullotin valkosipulit ja kaalit pikaisesti, ennen kuin lisäsin nuudelit ja maustetahnan. Pakkasesta laitoin hiukan herneitä ja maissia väriä antamaan, ja isänpäiväaterialta jääneistä kookoskasviksista kaivelin kookosmaito-sweetchili-kastiketta tähänkin ruokaan pehmentämään maustetahnan makua. Siinäpä se oikeastaan olikin - lautaselle ripottelin parit pähkinät vielä proteiiniksi.


Ei todellakaan mitään gourmetlounasta, mutta ihan hyvää! Nuudeliwokin kanssa söin siis vielä niitä sunnuntaisia kookoskasviksia sekä thaisalaattia.


Thaivaikutteinen nuudeliwokki (1 annos)

-puolikas valkosipulinkynsi hienonnettuna
-pieni pala kaalia suikaloituna
-puolikas pussi Mama Creamy shrimp -nuudeleita keitettynä
-nuudelipussin maustetahna
-(tilkka kookosmaitoa ja sweet chili saucea)
-mausteita voi laittaa makunsa mukaan
-kourallinen pakasteherneitä ja -maissia

Kuullota öljytilkassa valkosipuli ja kaali, lisää nuudelit ja maustetahna ja sekoita tahna hyvin joukkoon. Lisää muut ainekset ja pyöräyttele wokissa hetki.