torstai 28. marraskuuta 2013

Purkkeja + teippejä

Pilttipurkki on varmaan nykyajan sukkahousut, jos Pirkka-niksikäytettävyydellä mitataan. Ne ovat hurjan monikäyttöisiä; esimerkiksi hillopurkkeina, säilytysrasioina, tuikkukippoina, ja kansista saa vaikka muistipelin. Paitsi että pitäisi varmaan sanoa "lastenruokapurkki", koska Piltti on vain yksi niistä merkeistä. Tämä on vähän sama juttu kuin vaikkapa trippi (pillimehu) tai nessu (nenäliina), jotka ovat merkkien niminä yleistyneet puhekielessä sitä tavaraa tarkoittaviksi yleisnimiksi. Eikö ne muut merkit koe tätä syrjintänä? Tulinpahan vaan ajatelleeksi..... hah.


Mutta siis. Teippailin Tigerista ostamillani teipeillä pari lastenruokapurkkia, joista olin tietysti liottanut etiketit ensin irti. Yhtenä iltana Iittalan Kivi-tuikkujen tilalla valoa elämääni toivatkin viikset ja ruudut!


Nuo Tigerin teipit ovat kyllä siitä mainioita, että jos vaikka sattuu teippaamaan ihan vinoon, niin ne lähtevät irti ja voi yrittää uudelleen (mutta eivät kuulemma silti ole niitä kuuluisia washiteippejä). Kokeilin myös sateenkaariteippiä pikkuruiseen muoviseen naamarasvarasiaan, jonka sisällön olin kuluttanut loppuun - näyte keväisen juoksutapahtuman tuotekassista.


Kunnollinen pesu, tuotetietoteipit pois ja väriä tilalle. Oli muuten just eikä melkein tuo teipin leveys sopiva rasian korkeuteen! Päälle laitoin vielä kukkatarran. Tässä voisi vaikka pieni prinsessa säilyttää sormusta tai korvakoruja.


Olen tänään ollut kolmatta päivää poissa töistä ääneni takia, ja näihin äänettömiin päiviin on mahtunut mm. kokkausta, leipomista, virkkausta, ompelua, neulomista, askartelua, sisustusta, pianon- ja kitaransoittoa... toisin sanoen kaikkea tosi kivaa, mutta kyllä silti olisi ollut kiva päästä töihin. Huomenna menen vaikka pää kainalossa!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Pipoja pirpanoille

Aamulla herätessäni huomasin kuulostavani käheä-ääniseltä varikselta, jolla on vuosisadan pahin äänenmurros. Välillä ääntä tuli ja välillä ei. Tämä päivä on siis kulunut kotona kurkkua parannellessa; kun ääni on tärkein työväline, ei tässä kunnossa ole töihin asiaa. :(

Olen kuluttanut aikaa mm. uuden ompelukoneen parissa, josta eilen kerroin. Lokakuussa uhosin kokeilevani vuorillisen trikoopipon ompelua, mutta haaveeksi jäi sillä kertaa. Tänään otin sen asiakseni ja hurautin (no ei kyllä ollut niin helppoa kuin miltä valitsemani verbi saa asian kuulostamaan) kaksi trikoopipoa. Kankaiksi käytin korallinväristä trikoopaitaa ja toisen pipon sisäkankaaksi palaa mustista trikooleggingseistä. Molemmat siis jostain kohtaa sen verran vahingoittuneita, ettei niitä olisi alkuperäisessä muodossaan enää voinut käyttää.

En ruvennut kuvailemaan työvaiheita sen kummemmin; käytin samaa Kukikkaat kuosit -blogin ohjetta kuin raidallista pipoa tehdessäni. Pienistä haasteista huolimatta sain valmiiksi kaksi pieneen päähän sopivaa pipoa, joista toisessa musta ja toisessa korallinvärinen sisäkangas. Molempia koristaa tummasta heijastinkankaasta leikattu tähti.


Pipomannekiineiksi pääsivät työtavaroista kaivetut panda ja orava. Lopulliset omistajat tulevat kuitenkin toivottavasti olemaan kummityttö ja hänen siskonsa, jos vaan pipot heidän päihinsä sopivat. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Singerin päivitys 2000-luvulle

Maman ompelukone on ollut minulla päivähoidossa jo ties kuinka monta vuotta. Se on kuulemma noin 30 vuotta vanha, ja siinä on ollut kaikenlaista pikku kremppaa. Keväällä käytin sen jopa kalliissa huollossa, ja vähän aikaa se toimikin, mutta nyt totesin sen olevan taas rikki. Vanhaan koneeseen ei kannattanut enää satsata pennosia, vaan oli aika luopua siitä haikein mielin ja toivottaa tervetulleeksi uusi kone.


Jää hyvästi, vanha kunnon palvelija...


...ja tervetuloa uusi Singer! Testailin uuden perheenjäsenen ompeleita jo hiukan tilkulle - aluksi on varmasti aika paljon totuttelemista uuteen koneeseen, vaikka se hyvin paljon muistuttaakin vanhaa. Nyt pitäisi urakoida alalangat uusiin puoliin (vanhat kun eivät olisi tähän koneeseen sopineet) ja sen jälkeen kokeilla, mitä kaikkea koneella voikaan tehdä. Mikään superhypererikoiskone tuo ei ole, kuten varmaan nimestäkin huomaa; Singer Simple riittää minun (ja maman) tarpeisiini erittäin hyvin. Nyt vaan pelottaa, etten malta tehdä seuraavaan kolmeen päivään mitään muuta kuin ommella...

Asunto on kyllä taas sen näköinen, että on kymmenen projektia samaan aikaan menossa. Sohvapöytä täynnä askartelutarvikkeita joulukortteja varten, ompelukone ja siihen liittyvät tarvikkeet levällään keittiön pöydällä, lasipurkkiaskarteluja telkkarin edessä, tapetinpalasia suoristumalla pitkin lattioita... joululahjaksi menevät villasukat sain sentään juuri äsken valmiiksi. Tosin niitäkin pitäisi tehdä vielä monta paria.

Mutta hei! Sunnuntaina alkaa joulukuu! Ja silloin saa myös avata joulukalenterin ekan luukun. Jos sinulla ei ole mitään avattavaa, ja vaikka olisikin, tsekkaa toki tämäkin vaihtoehto:

Erilainen joulukalenteri (linkki Facebook-tapahtumaan)

Erilaisen joulukalenterin ajatus pähkinänkuoressa on laittaa euro jokaisena joulukuun päivänä säästöön ja jouluna lahjoittaa kerätty summa johonkin vapaavalintaiseen hyväntekeväisyyskohteeseen. Kaiken jouluhössötyksen keskellä on hyvä muistaa, että kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta yhtä hyvään jouluun (tai elämään) kuin meillä. Pienellä nipistyksellä omasta budjetista voi antaa suuren avun sitä tarvitsevalle. Pienistä puroista syntyy suuria jokia. Näytä sinäkin epäitsekkyytesi näin joulun alla ja osallistu.


torstai 21. marraskuuta 2013

Pelastus makeanhimoon

Selailin äsken muita blogeja ja bongasin reseptin, jota oli pakko kokeilla siltä istumalta. Unicord-blogissa kirjoitettiin mikrossa kädenkäänteessä valmistuvasta mukisuklaakakusta, johon minunkin kaapistani löytyi ainekset. Voin tosin korvasin juoksevalla kasviöljyvalmisteella.

Ei ole mikään Pirkka-mainos, vaikka kaikki tuotteet näköjään Pirkkaa sattuvatkin olemaan!
Puoli desiä rasvaa, puoli desiä sokeria, kaksi ruokalusikallista jauhoja ja toinen mokoma kaakaojauhetta, yksi kananmuna ja puoli teelusikallista leivinjauhetta. Siinä kaikki.


Sekoitetaan mukissa ja laitetaan mikroon paistumaan.


Unicord-bloggaajan mikrossa kakku oli paistunut minuutissa, mutta minun vanhassa rämässäni kesti vähän kauemmin. Välillä piti tosin katkaista virta ja antaa taikinan tasoittua, kun meinasi paisua (ja paisuikin vähän) yli laitojen. Kaikenkaikkiaan pidin kakkua mikrossa ehkä pari-kolme minuuttia. HUOM: Älä sitten vaan jätä kakkua vahtimatta mikroon, muuten tulee sotku.


Minun kakkuni tosiaan paisui yli laitojen, mutta kuitenkin valmiina litistyi mukin sisään, eikä siitä näin ollen saanut ollenkaan kaunista kuvaa, kun mukin reunatkin olivat ihan sottaiset. Lusikassa on palanen näytillä (nojoo ei näytä tuossa kovin houkuttelevalta), ja ihan suklaakakkumassalta se näytti ja myös maistui! Heti kakkua maistellessani päässäni alkoi virrata ajatuksia kookoshiutaleista tai suklaapaloista tai puolukoista taikinan joukossa. Vaniljajätskikään ei varmaan olisi hullumpi kumppani kakulle. Täytyy kokeilla toistekin tuunattuna.

Mainio keksintö - mutta toisaalta ihan pikkiriikkisen harmittaa, että satuin löytämään tämän reseptin. Herkuttelusta tulee vähän turhan helppoa...

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Jotta ystävä pysyy kartalla.

Nyt voin jo julkaista tämän, kun ystävä on täyttänyt vuosia ja saanut postitse paketin perille. ;) Löysin keväällä kirppikseltä ihanan vanhan karttakirjan, jota esittelin täällä blogissa kesäkuun alussa. Ajatuksissa on ollut jo pitkään karttamagneettien tekeminen (mulla on ehkä joku pakkomielle magneetteihin, mutta kun ne on niin kivoja!), ja nyt ajatus pääsi toteutusasteelle, kun askartelin ystävälle synttärilahjaksi magneetit hänen elämänsä asuinkaupunkien karttakuvilla.


Leikkasin karttakirjan sivuilta pyöreät palaset kaupunkien kohdalta ja laminoin ne.


Liimasin taakse magneettilevypalaset.


Annoin kuivua yön yli ja testasin magneetin pitävyyden oman jääkaappini ovessa.


Paketointiin käytin samalla teemalla lukioaikaiselta Helsingin-reissulta jäänyttä mustavalkoista opaskarttaa ja villalankaa. Kartta kääri sisälleen magneettien lisäksi myös muuta pientä kivaa. :)

torstai 14. marraskuuta 2013

Kurpitsan niitä ihan oikeita siemeniä

Halloweenin aikaan minulla oli kylässä kaksi ystävää, joiden kanssa kokattiin kurpitsaruokaa. Halusin kokeeksi säästää myskikurpitsan sisältä siemenet, josko niitä voisi käyttää samaan tapaan kuin kaupasta ostettuja kurpitsansiemeniä. Reipas ystäväni irrotteli siemenet puolestani kun minä kokkasin päivän varsinaista ateriaa, ja annoin siementen kuivua kulhossa tähän päivään asti.


Tänään töistä tultuani laitoin uunin päälle, pyöräytin siemenet öljyssä, maustoin tilkalla hunajaa, suolalla ja savupaprikajauheella ja lykkäsin uuniin paahtumaan. Siemenet paahtuivat ehkä noin 10 minuuttia 175 asteessa. Sillä aikaa kokosin salaatin, jonka päälle siemeniä sitten ripottelin. Pidin vahingossa siemeniä ehkä aavistuksen liian kauan uunissa, mutta eivät ne salaatin joukossa enää palaneelta maistuneet...

En tiedä, ovatko kaupassa myytävät kurpitsansiemenet jonkin eri lajikkeen siemeniä; ihan samanlaisilta nämä eivät nimittäin maistu. Purutuntuma on mielestäni parempi niissä kaupasta saatavissa. Ne tuntuvat enemmän pähkinältä, nämä enemmän puulta. Mutta ihan hyviä nämäkin kuitenkin olivat salaatin joukossa.


Halloumi-kurpitsansiemensalaatti:

Tammenlehväsalaattia
Sipulisuikaleita
Tummia viinirypäleitä
Avokadoa
Paistettua halloumia
Maustettuja ja paahdettuja kurpitsansiemeniä
Balsamiviinietikkaa kastikkeeksi

(Salaattia tehdessäni mietin, että olenko tosissani; viinirypäleitä ja sipulia samaan salaattiin?! Mutta ei ollenkaan huono.)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Thaivaikutteista jämäkokkailua

Kokkasin sunnuntaina isänpäivälounaaksi thaityyppistä ruokaa, ja siltä aterialta jäi kaikenlaisia jämiä jääkaappiin. Eilen söin vielä niitä varsinaisia thairuokia uudelleenlämmitettyinä, tänään päätin koostaa mm. ylijääneistä keitetyistä nuudeleista ja kaalista jonkinsorttista mahantäytettä.


Nuudeleita oli noin puolikas Mama Creamy shrimp -pussi valmiiksi keitettynä, ja samasta pussista jäänyt yli myös maustetahna. Eiliseltä iltapalalta leikkuulaudalle oli jäänyt sopivasti puolikas valkosipulinkynsi, jonka hienonsin ja laitoin pikkuwokkiin paistumaan.


Suikaloin vähän kaalia mukaan. Kuullotin valkosipulit ja kaalit pikaisesti, ennen kuin lisäsin nuudelit ja maustetahnan. Pakkasesta laitoin hiukan herneitä ja maissia väriä antamaan, ja isänpäiväaterialta jääneistä kookoskasviksista kaivelin kookosmaito-sweetchili-kastiketta tähänkin ruokaan pehmentämään maustetahnan makua. Siinäpä se oikeastaan olikin - lautaselle ripottelin parit pähkinät vielä proteiiniksi.


Ei todellakaan mitään gourmetlounasta, mutta ihan hyvää! Nuudeliwokin kanssa söin siis vielä niitä sunnuntaisia kookoskasviksia sekä thaisalaattia.


Thaivaikutteinen nuudeliwokki (1 annos)

-puolikas valkosipulinkynsi hienonnettuna
-pieni pala kaalia suikaloituna
-puolikas pussi Mama Creamy shrimp -nuudeleita keitettynä
-nuudelipussin maustetahna
-(tilkka kookosmaitoa ja sweet chili saucea)
-mausteita voi laittaa makunsa mukaan
-kourallinen pakasteherneitä ja -maissia

Kuullota öljytilkassa valkosipuli ja kaali, lisää nuudelit ja maustetahna ja sekoita tahna hyvin joukkoon. Lisää muut ainekset ja pyöräyttele wokissa hetki.