torstai 19. helmikuuta 2015

Talvinen Ravintolapäivä Lahdessa

Pääsin kuin pääsinkin neljä päivää kotona sairauslomalla möllötettyäni lähtemään kauan odottamalleni hiihtolomareissulle entiseen kotikaupunkiini Lahteen. Loma sisälsi monien ystävien tapaamista, pesäpalloa, laskettelua, vauvoja ja vauvauutisia sekä mahtavia talvikelejä. Yhden ystävän kanssa ehdittiin myös tutustua sunnuntaisen Ravintolapäivän tarjontaan.

Lahdessa oli Ravintolapäivän ravintoloita kymmenisen kappaletta, joista ehkä noin puolet vaikutti mielenkiintoiselta. Ystävän kanssa tsekattiin muutama niistä.


Heti puoliltapäivin suuntasimme nälkäisinä lounaalle Funny Bunny Restaurantiin Elokoloon, joka toimii arkisin päihteettömänä kohtaamispaikkana ja toiminnallaan edistää asiakkaidensa sosiaalista hyvinvointia ja arjessa selviytymistä. Funny Bunny mainosti vegaanista kasvisruokaa, mistä minä tietysti kasvissyöjänä innostuin. Vaihtoehtoja olikin paljon (mm. keittoja, hampurilaisia, risottoa, lasagnea, salaatteja jne), ja niistä me molemmat päädyimme soijarouhelasagneen.


Paikka oli vähän ruuhkainen jo heti auettuaan. Henkilökuntaa oli paljon, mutta asiakaspalvelu oli vähän hämmentävää. Ruoan tilaaminen kesti, kun kassaneiti laski jokaiset vaihtorahat kännykän laskimella (voisin kuvitella, että esim. lasku 20 - 7 sujuisi ihan päässälaskuna) ja kysyi moneen kertaan, oliko tilattu annos pieni vai iso ja tuliko muuta jne. Ruoka tuli pöytään kuitenkin nopeasti, olihan lasagne varmastikin tehty jo aiemmin valmiiksi. Annos oli reilu, mutta ikäväksemme totesimme, että makua siinä ei valitettavasti juurikaan ollut, ja lisäksi ruoka ei ollut kunnolla lämmintä. Seurailin sivusilmällä muidenkin asiakkaiden kokemuksia omista annoksistaan, ja kyllä siellä useampia sekaannuksia ja pettymyksiä tuli. Harmi. Useiden erilaisten vaihtoehtojen sijaan tämän ravintolan olisi ehkä kannattanut keskittyä muutamaan ruokalajiin ja tehdä ne kunnolla - sekä panostaa vähän paremmin asiakaspalveluun.


Viihtyisyydestäkään Funny Bunny ei saa kovin korkeita pisteitä, mutta hyvällä asialla he tietysti olivat.


Seuraavaksi lähdimme etsimään netissä mainostettua Pirtelöbaaria, joka noin vartin pakkasessa haahuilun jälkeen löytyikin ihan lähinurkilta - minkäänlaista Ravintolapäivä-kylttiä eivät olleet laittaneet näkyville. Pirtelöbaarikin kuulosti etukäteen paljon paremmalta kuin mitä se paikan päällä viihtyisyydellään osoitti, joten kävimme sisällä vain kääntymässä ja totesimme, että tänne emme nyt halua jäädä.

Jälkkärille menimmekin sitten Henkien kätkemään kakkubuffettiin, joka osoittautui aika jännäksi paikaksi. Muutaman eri toimijan yhteistyössä järjestämässä kahvilassa sai tehdä vintagelöytöjä, herkutella lukemattomilla kakuilla ja istuskella värikkäässä tyynyhuoneessa.




Minä tyydyin herkkulakon takia teehen, mutta seuralaiseni otti palan suklaista kakkua ja se oli ilmeisesti oikein maukasta. Kakkubuffetista sai siis joko yhden palan muutamalla eurolla tai isomman hinnan pulitettuaan niin paljon kakkua kuin napa vetää.



Tyynyhuone oli viihtyisä, ja pääsimme vielä ikkunalautapaikoille istumaan ja katselemaan ohikulkijoita. Henkilökunta oli ystävällistä ja puheliasta, mistä plussaa tälle paikalle. Kahvilassa soi underground-musiikki, jota soitti DJ Pronssikettu. Ihan kivaa musaa!


Lopuksi kävimme vielä satamassa ihastelemassa laskiaissunnuntain väenpaljoutta ja upeaa talvikeliä. Lahti Roller Derbyllä oli ulkoilmaravintola satamassa - tosin se osoittautui paljon pienimuotoisemmaksi, mitä olin kuvitellut. Pikku "kioskista" sai suolaisia kinkku-kakkutikkareita, chili-tomaattikeittoa sekä minttu- tai vaahtokarkkikaakaota. Meidän ei ollut tarkoitus enää syödä mitään, mutta tämän paikan todella edulliset hinnat saivat toisiin aatoksiin. Ja minulle oli kyllä jäänyt sen lasagnen jälkeen vielä nälkä.


Ystäväni herkutteli minttukaakaolla (kaakaoon sulatettiin After Eight -konvehti), minä puolestani maistoin lämmikkeeksi chili-tomaattikeittoa. Annos oli pieni, mutta siihen tilanteeseen juuri sopiva. Se lämmitti kylmällä ilmalla ihanasti ja tälle chilinarkkarille keitossa oli onneksi tarpeeksi potkua!



Kokonaisuudessaan tämän päivän anti ei ihan yltänyt Ravintolapäivien parhaimmistoon, mutta oli kiva viettää aikaa ystävän kanssa ja tukea kovan työn tehneitä pop up -ravintoloitsijoita. Pikkuisen mieltä jäi kaivertamaan kahden sushipaikan missaaminen, mutta kaikkea ei voi ehtiä! Seuraavaa Ravintolapäivää odotellessa :)

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Uusia tuulia keittiössä

Olen joutunut olemaan pari päivää sairauslomalla äänen katoamisen takia, ja pari päivää on vielä edessä. Kun ei saa puhua eikä laulaa, pitää pysytellä ylhäisessä yksinäisyydessään ja keksiä kotona kaikenlaista puuhaa. Viime päivinä olen kokeillut uusia juttuja keittiössä, tässä niistä maistiaisia:


Salaattiwrap paistetulla tofulla, sweet chili -kastikkeella ja kasviksilla, bataattiranskalaisia ja guacamolea. Itse tehtyä sekin, tietysti.


Bataattiburger linssipihvillä ja tsatsikilla.

Ja sitten tämän illan kokeilu, joka meni aika pahasti vihkoon. Mutta aina ei voi onnistua, eihän?


Elämäni ensimmäiset proteiiniletut. :D Tältä näyttivät ensimmäiset versiot, kunnes vaihdoin pannua ja lisäsin tiettyjä ainesosia koostumuksen parantamiseksi. Sen jälkeen letut pysyivät sentään kasassa, mutta osa niistä paloi silti.

Ensi kerralla vähän paremmin.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Rakas päiväkirja.

Lapsuudesta asti minulla on ollut eräs tapa, tai voiko sitä vaikka harrastukseksikin sanoa: päiväkirjan kirjoittaminen. Oman elämän dokumentointi kirjoihin ja kansiin, niin hyvien kuin huonojenkin ajatusten tallentaminen muistiin. Olen oikeastaan todella kiitollinen, että olen jaksanut pitää päiväkirjaa jo vuodesta -95 (muistaakseni) - nuorempana lähes päivittäin, nykyään muutaman kerran kuussa. Päiväkirjat ovat mahtavia aarteita, joita on hienoa selailla myöhemmin omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Ne tuovat mieleen monia sellaisia asioita, joita ei muuten olisi muistanut. Vuosi sitten tammikuussa otinkin urakaksi lukea kaikki (olisikohan niitä ollut jotain 6-8?) vanhat päiväkirjani läpi. Aikamoista tunneskaalaa ja kaikenlaisia tapahtumia siinä käytiin läpi!


No, miten tämä sitten blogiin liittyy; tämänhetkinen päiväkirjani on alun perin jotain muuta kuin tavallinen muistikirja. Sain mamalta aikanaan Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutin opiskelijoiden tekemän Alavalla maalla -nimisen hienon valokuvakalenterin vuodelle 2011. En kuitenkaan koskaan tullut käyttäneeksi sitä kalenterina, koska minulla oli tuolloin jo toinen kalenteri olemassa, ja tämän kalenterin sivujen pelkistetty ulkoasu ei muutenkaan ollut hyvä omiin tarpeisiini. Minä tarvitsen selkeät rajat kullekin päivälle, ja viivoja joille kirjoittaa asioita; tässä kun ei sivulla ole muuta kuin päivien numerot ja viikonpäivät ja paljon tyhjää tilaa.


Mustavalkoiset, ympäri Suomea otetut valokuvat ovat kuitenkin tosi hienoja, enkä ole halunnut heittää kalenteria käyttämättömänä pois. Viime huhtikuussa edellinen päiväkirjani tuli täyteen, ja uutta etsiessäni hoksasin, että voin käyttää tätä kalenteria päiväkirjana. Tuonne numeroiden sekaan vain kirjoittelemaan, hyvin onnistuu! Valokuvat säästän sentään kirjoituksiltani :) (En siis kohdista kirjoituksia mitenkään noiden kalenterin päivien mukaan, vaan sivut ovat ihan sivuja sellaisinaan.)



Kuinka moni muu pitää vielä näin aikuisiällä käsin kirjoitettua päiväkirjaa?

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Pyöreitä asioita



Kaikkea sitä säästää.

Nämä muoviasiat ovat pumpulipuikkopurkin kansi ja yskänlääkepullon mukana tullut annosmitta. Voisi heittää roskiin, mutta säästin ne työjuttuja varten; askartelen nimittäin usein töihin kaikenlaisia kuvakortteja, tehtävämonisteita sun muita läpysköitä, ja niihin pitää monesti piirtää pyöreitä asioita. Joo, harppi on keksitty, mutta oma kouluaikainen harppini on aika huono - siksi koen helpommaksi piirtää ympyröitä muotin kanssa.


Tänään askartelin muutaman tunnetila-naamakortin pienemmän ympyrämuotin avulla, valkoiselle tapetinjämälle piirtäen. Kaksinkertainen jämien hyödynnys siis.


Naamakortit käytän vielä laminointikoneen läpi, niin voila, siinä on taas tunnetilakorttia tuleviin tarpeisiin.


Minua huvittaa aina, kun töissä lapset ihailevat "kuinka hienosti sä osaat piirtää". En todellakaan osaa, mutta ilmeisesti heihin uppoaa täydestä yksinkertainen ja pelkistetty piirustustyylini... :D

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Lööbailusunnuntai

Viikonloput ovat kalenterissani usein aika täynnä kaikenlaista ohjelmaa, mutta tämän viikonlopun kohdalla kalenterissa ei ole lukenut MITÄÄN. Kertakaikkisen kummallista. Perjantai ja eilinen kuluivat sukuloidessa, shoppaillessa, treenatessa ja juhliessa, joten tekemistä on riittänyt, mutta tälle päivälle en oikein ollut keksinyt mitään puuhaa. Yleensä ahdistun, jos vapaille päiville ei ole ennalta tiedossa olevaa tekemistä, sillä silloin päivä kuluu todennäköisesti jotain ihan turhaa tehdessä ja jälkeenpäin harmittaa, ettei saanut mitään järkevää aikaiseksi.

Tänään kuitenkin päätin olla ahdistumatta ja stressaamatta yhtään mistään. Nukuin pitkään (mikä on tällä hetkellä talossamme jylläävän putkiremontin takia arkiaamuisin mahdotonta), puuhastelin kotona kaikenlaista ja nautin kiireettömästä päivästä. Yöpuvunkin vaihdoin päivävaatteisiin vasta illansuussa neljän jälkeen, kun piti vielä ullakkovarastoon tavaraa, enkä olisi kehdannut keikkua yökkärissä rappukäytävässä. Rento päivä, mutta silti olen saanut vaikka mitä aikaiseksi!


Vaihdoin kymmenen vuotta sitten tekemääni keltaiseen puuhelmikaulakoruun kuminauhan, koska vanha oli kulunut melkein katki.


Järjestelin kaappeja toimivampaan järjestykseen.


Blokkasin tavaroita sekä kirppikselle että kierrätykseen; kesäkenkäkokoelmasta lähti neljä rikki kulunutta tai likaiseksi kulahtanutta tennariparia poistoon. Paljon ovat nämäkin kengät nähneet - oranssit ovat käyneet mm. Australiassa ja mustilla Andiamoilla tein viimekesäisen reilireissuni.

Ei kukaan sattuisi tarvitsemaan kenkiä vaikka hääauton perään roikkumaan?


Kokkailin mahtavan hyviä linssinuggetteja, niiden seuraksi lime-minttujogurttikastiketta sekä kaali-appelsiinisalaattia. Muistan aikanaan bonganneeni linssinuggettireseptin Olgan kotona -ohjelmasta, ja pienillä omilla tuunauksilla niistä tuli tällä kertaa ihan superhyviä!



Leivoin myös porkkana-siemensämpylöitä pitkästä aikaa.


Kerrankin täällä loskakurjuuden kaupungissa näyttää oikeasti talvelta! Nyt vaan sitä pakkasta kehiin, ettei lumi pääse sulamaan!


Itse tehdyt sämpylät maistuivat teen kanssa.


Sorruin myös tavallaan tekemään yhden töihin liittyvän jutun, vaikka muuten pyrin visusti pitämään töiden jälkeiset arki-myöhäisillat sekä viikonloput vapaina työasioista ja -ajatuksista. Tulevien viikkojen aikana askarrellaan lasten kanssa lumilinna-askartelut, ja taustan talvimaisemaa varten nakuttelin kuvioleikkurilla 135 lumihiutaletta ylijäämätapetinpaloista.

Ihanaa puuhastella kotona sellaisia juttuja, mitä normaalissa arjessa ei aina ehdi. Aion kruunata päivän käymällä illalla CrossTraining -jumpassa, eli jossain armeijahenkisessä tehopläjäyksessä, jossa en ole aiemmin käynyt. Vähän äksöniä siis tähänkin rentoon päivään kuitenkin!