tiistai 26. helmikuuta 2013

Kuivahtaneet kosteuspyyhkeet uusiokäyttöön

Tein kylppäri-inventaariota ja löysin nipun tosi vanhoja Thaimaasta tuotuja kosteuspyyhkeitä. Sellaisia, joilla voi putsata kädet ennen syömistä tai virkistää kasvoja kuumuudessa. Avasin yhden paketin ja totesin, että kosteudesta ei ollut enää tietoakaan. Kaikki pyyhkeet olivat rutikuivia, joten varsinaiseen tarkoitukseensa ne eivät enää kelpaisi.


Avasin pyyhkeet taitoksistaan ja leikkelin niistä pieniä kaistaleita.


Ne nimittäin sopivat mainiosti vanulappujen korvikkeeksi!


Kynsilakanpoistoainetta vaan kehiin ja lakkoja putsailemaan!


torstai 21. helmikuuta 2013

Postia ystävälle

Kuten jo Julkkikset kehyksiin -postauksessa mainitsin, vastustan lahjapapereiden ylenpalttista käyttöä. Pyrin paketoimaan omat lahjani kierrätysmateriaaleihin, jos suinkin mahdollista. Säästän itse saamani lahjapaperit, jos ne ovat hyväkuntoisia, ja käytän ne uudelleen. Sama pätee pieniin paperisiin lahjakasseihin, joita ammatin puolesta jostain syystä tuppaa jouluisin ja keväisin ilmaantumaan :) Jouluna sain yhden joulumuistamisen pakattuna ihanaan raidalliseen Marimekon paperipussukkaan. Säästin sen, ja itse sain siitä kahteen eri lahjaan kauniit kääreet. Toinen meni jo joululahjaksi, toinen lähti ystävälle postitse viime viikolla.

Paperipussista suurin osa oli jo jouluna kulunut siihen toiseen lahjaan, mukaanlukien pussin pohja eli se taitoskohta. Nyt oli jäljellä enää pieni kaistale pussin toisesta päästä. Teippasin siihen taitoksen ja tein siitä vähän kuin kirjekuoren.



Pikku synttärilahjaksi pääsivät minivillasukka-avaimenperä ja sarjakuvamagneetti.


Raitapaperista tuli siis 2 in 1 -kirjekuorilahjapaperi. En tehnyt erillistä korttia, vaan kirjoitin synttärionnentoivotukset kuoren takapuolelle värikkäillä huopakynillä.


Lopuksi vielä tietysti saajan osoite, ja iloisen värinen postimerkki. 


Toivottavasti lahjan saaja iloitsi kokonaisuudessaan postilaatikkoon ilmestyneestä ylläristä; minä ainakin olin tyytyväinen siihen, että raitapaperi pääsi uusiokäyttöön :)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pieniä tekoja

Törmäsin netissä sattumalta Ekopaasto-sivustoon. En ole millään tavalla sidoksissa kirkkoon, mutta tämä Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen ympäristökeskuksen yhteinen kampanja herätti kiinnostukseni. Kampanja haastaa suomalaiset miettimään kulutusvalintojaan ja elämäntapojaan ekologisuuden ja hiilijalanjäljen pienentämisen kannalta. Ekopaaston aika on 13.2.-30.3.2013, ja siihen nettisivujen mukaan osallistuu myös moni suomalainen julkisuuden henkilö.

Kynttilänvaloa sähkövalon sijaan

Ekopaastoaminen on pieniä tekoja - kotimaisten tomaattien ostamista ulkomaisten sijaan, turhaan päällä olevien sähkölaitteiden sammuttamista, julkisilla kulkemista oman auton sijaan. Ihan miten kukin ihminen haluaa omalla kohdallaan toimia. (Tässä vaiheessa huomasin, että oma telkkarini on pauhannut jo jonkin aikaa ilman, että kukaan katsoo sitä. Sammutin sen.) Kuten aina sanotaan, pienistä puroista syntyy suuria virtoja. Ei ole iso asia ottaa tavaksi vaikka joka viikko totutella yhteen uuteen pieneen muutokseen omassa arjessa; oli se sitten roskien huolellisempi lajittelu tai vaikkapa suihkussa käynnin lyhentäminen parilla minuutilla ja sitä kautta veden säästäminen. Toivottavasti Ekopaasto-kampanja herättelee ihmisiä pohtimaan omia elintapojaan ja miettimään, millä tavoin voisi edes pikkuriikkisen pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Toivon myös, etteivät mahdolliset paaston aikaiset lupaukset jää unholaan heti kampanjan loputtua, vaan niistä tulisi osa arjen rutiineja.

Junalla auton sijaan

Itse luulisin eläväni hiukan keskivertosuomalaista ekologisemmin, mutta on minullakin paljon parantamisen varaa. Esimerkiksi syön kasvisruokaa, lajittelen jätteet niin hyvin kuin meidän taloyhtiössä on mahdollista ja suosin kirpputoreja. Ajelen kuitenkin autolla (pakon sanelemana, kun töihin ei muulla pääse), ja aina en jostain syystä osta sitä kaikkein ekologisimmin tuotettua tuotetta. Omat ekopaastotavoitteeni voisivat olla vaikkapa seuraavanlaiset:

-Pyrin olemaan heittämättä ruokaa roskiin. Se on ollut oikeastaan jo viime kuukausien ajan sellainen oma missio. Jämät käyttöön niin hyvin kuin mahdollista!

-Koitan käydä suihkussa vähän nopeammin. Myönnän, olen ihan toivoton lämpimän veden alla seisoskelija. Vettä kuluu.

-Säästän sähköä ottamalla päivisin kaiken irti luonnonvalosta ja iltaisin polttamalla kynttilöitä. Myös sähkölaitteet sammutan, jos en niitä tarvitse.

-Suosin mahdollisuuksien mukaan luomu-/lähiruokaa. Viime aikoina olen kiinnostunut varsinkin ravintoloista, jotka tarjoavat lähiruokaa; niistä kirjoittelen täälläkin.

Myös Ekopaaston nettisivuilla oleva kohta "Hiljennyn ja vähennän tahtia elämässäni" on tavoittelemisen arvoinen asia. Vaikka se ei suoranaisesti liity kulutukseen tai minkään asian säästämiseen, se saa olon kokonaisvaltaisesti rauhallisemmaksi ja onnellisemmaksi. Minun kohdallani tuo tavoite on toteutunut kuluneen puolen vuoden aikana ihan eri tavalla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Muutto ja työpaikan vaihto sekä joidenkin muiden asioiden karsiutuminen elämästä ovat antaneet aikaa monelle hyvälle jutulle. Ihanaa, kun ei ole kiire ja voi elää arkeaan sellaisessa rytmissä, mikä tuntuu itselle hyvältä. Se antaa voimia myös muiden elämäntapojen pohtimiseen ja mahdollisiin pieniin muutoksiin parempaan päin.

Ekopaasto-kampanjalla on myös oma Tähteistä tuunatut -blogi, jonka idea on aika samankaltainen kuin minunkin blogini perusidea. Kannattaa kurkata!

Millaisilla teoilla sinä olet valmis kantamaan kortesi kekoon?

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ensimmäinen ravintolapäiväni

VIHDOIN pääsin osallistumaan Ravintolapäivään! Se on ollut ajatuksissa jo tosi moneen otteeseen, mutta joka kerta samalle päivälle on osunut jotain muuta. Nyt olin viettämässä viikonloppua Lahdessa, jonka pop up -ravintolatarjonnasta valkkasin kolme mielenkiintoisinta. Seuraksi herkkuja maistelemaan lähti mama. Omassa tämänhetkisessä kotikaupungissani kun ei tällä kertaa olisi edes ollut ainuttakaan ravintolaa!

Ravintolapäivä ei tosin liity millään tapaa blogin varsinaiseen teemaan eli jämäjuttuihin, mutta hyvä ruoka on suuri intohimoni, ja ehkä kaikenkaikkiaan jo jonkinlainen harrastus - kuulukoon tämä (ja muutkin ruoka-/ravintolapostaukset) sarjaan "muita elämän pieniä iloja".

Ensimmäiseksi kolmen ruokalajin lounaan meille valmisti Deli KK Kaksi kokkia. Kahden herrasmiehen pitämä ravintola sijaitsi toisen kotona tyylikkäästi sisustetussa kerrostaloasunnossa. Pöytävaraukset tehtiin etukäteen Facebookissa istumapaikkojen rajallisuuden vuoksi - meidän kattaukseemme ei kylläkään tullut ketään muita, joten saimme hyvin henkilökohtaista palvelua! Alkuruokana oli yllä näkyvä pesto-bruschetta. Hyvin pelkistetty, mutta maukas. Itse leivotusta leivästä ehdottomasti plussaa! Ehkä vähän kaipasin siihen tomaattia mukaan, mutta hyvä oli näinkin.

Pääruuaksi sai valita joko kolmen sipulin keiton tai kermaisen mustatorvisienikeiton. Molemmat kuulostivat hyviltä, mutta valinta ei ollut minulle yhtään epäselvä: sienikeittoa, kiitos! Ja se oli NIIIIIIIIIN hyvää. Aivan älyttömän maukasta. Juuri tuollaista keittoa haluaisin itsekin osata tehdä. Mustatorvisienet olivat tietysti itse kerättyjä!

Mama tilasi sipulikeittoa, ja sen kanssa oluen. Oli kuulemma myös erittäin hyvää. Keiton kanssa tarjottiin myös vähän paahtoleipää, se sopikin kivasti ainakin oman keittoni kylkeen.

Jälkkäriksi saimme mustikkashotit - siis tietysti alkoholittomat sellaiset näin päiväsaikaan. Mustikkakeittoa ja päällä kermaa, ja kokonaiset mustikat olivat iloinen yllätys!









Ruoka oli aivan loistavan hyvää ja palvelu erinomaista. Toivottavasti herroilla on ollut päivän myöhemmissä kattauksissa vähän enemmän väkeä! Pohdittiin jälkeenpäin, että suomalaisen voi olla vaikea mennä toisen ihmisen kotona sijaitsevaan ravintolaan - jos vaikka joutuu puhumaan ihmisten kanssa! Mielestäni sellaiset ennakkoluulot ja asenteet voisi heittää romukoppaan, ja lähteä rohkeasti katsomaan, millaisia elämyksiä toiset ihmiset voivat tarjota. Minusta oli ainakin tosi mielenkiintoista saada vierailla tuntemattoman ihmisen kodissa, rupatella kokkien kanssa niitä näitä ja syödä herkullista ruokaa. Ei mikään jokapäiväinen elämys!

Seuraava kohteemme sijaitsi rautatieaseman läheisyydessä, vanhassa asemapäällikön talossa. Ränsistynyt puutalo toimii tällä hetkellä Oiko studio & shop -nimisenä korumuotoilijoiden työhuoneena.


Vanhat puutalot ovat heikkouteni, ja ihastuinkin miljööseen välittömästi. Kuusi vuotta asuin tuossa ihan lähellä, mutta en jostain syystä koskaan varmaan edes nähnyt tätä rakennusta, enkä varsinkaan käynyt siellä sisällä. Onneksi nyt asiaan tuli korjaus!





Kahdeksan korumuotoilijan porukka tarjosi kahvin, teen ja mehun lisäksi mm. bageleita, erilaisia kakkuja ja itse tehtyä jugurttijäätelöä. Uusien jäätelöiden maistelusta on tullut minulle viime vuosina tapa (mahtaakohan johtua parista jäätelönmyyjänä vietetystä kesästä...), ja halusin ehdottomasti maistaa jugurttijäätelöä. Jätskin kanssa sai mustikoita ja se tarjottiin suloisesta kahvikupista. Mamalle maistui kahvin kera pumpkin pie. Ja oli jälleen tosi hyvääää!

Maman otos

Kahvilan pöydät sijaitsivat taiteilijoiden työhuoneessa - samalla sai siis ihastella vanhoilla tavaroilla ja kaikenlaisilla työkaluilla kuorrutettuja työpöytiä. Värikkäät pöytäliinat olivat aivan ihanat. Kuvassa ei tarkoituksella ole ihmisiä, mutta oikeastaan heti kuvan oton jälkeen kahvilassa alkoi aikamoinen kuhina. Kiva nähdä, että ihmiset olivat löytäneet sinne.

Kahvittelun lomassa sai myös ihastella korumuotoilijoiden omia tuotoksia, jotka oli laitettu kivasti esille. Taitavia ihmisiä!

Viimeinen etappimme oli vanha huoltoasema, nykyinen Muotohuoltamo, jossa järjestetään kaikenlaisia tapahtumia silloin tällöin. Tällä kertaa sen olivat vuokranneet Bay City Rollersin nuoret naiset, jotka pitivät viimeisen päälle amerikkalaistyylistä kahvilaa ja samalla tekivät tutuksi omaa toimintaansa. Roller derby -seura on siis käsittääkseni vasta parin vuoden ikäinen, mutta laji tekee tuloaan Suomeen hurjalla vauhdilla ja tällä hetkellä pelataan jo jonkinlaisia sarjapelejä eri kaupunkien seurojen välillä. Näiltä naisilta ei asennetta puutu! Ihailen. Itse en kyllä uskaltaisi sinne toisten taklattavaksi, en ole koskaan edes rullaluistellut :D


Miljöö oli juuri kahvilan tyyliin sopiva - kuten myös menu. Toasteja, pirtelöitä, cupcakeja, vohveleita... Ameriikan herkkuja. Ja kuinkas muutenkaan, kuin rulliksilla tarjoiltuina!


Tässä vaiheessa varsinaisesta lounaasta oli jo kulunut muutama tunti, ja masuun mahtui taas sekä suolaista että makeaa. Tilattiin aurinkokuivatulla tomaatilla, pestolla ja juustolla täytetyt toastit, seuraan liittynyt serkku mansikkapirtelön, minä lisäksi banaanicupcaken. Erityisesti cupcaket näyttivät huippuherkullisilta, ja sitä ne olivatkin. Olisin voinut syödä niitä vaikka kuinka monta!

Kolme hyvin erilaista ravintolaa, kolme hienoa elämystä. Jokaisella ravintolalla oli oma tyylinsä ja omanlaisensa miljöö. Olen todella iloinen, että tuli käytyä jokaisessa näistä. Ravintolapäivä on Suomessa vielä ehkä jokseenkin tuntematon käsite, mutta toivon, että tätäkin kautta joku bongaa idean ja mahdollisesti seuraavana ravintolapäivänä (joka muuten on 18.5.) lähtee rohkeasti katsomaan, minkälaisia herkkuja ihmiset osaavat valmistaa. Tai ehkä joku jopa keksii perustaa oman pop up -ravintolan! Minulla ainakin on toukokuussa edessä vaikea valinta - kierränkö taas toisten ravintoloita vai perustanko mahdollisesti oman.

torstai 14. helmikuuta 2013

Minun ystäväni on kuin villasukka...


...joka talvella lämmittää. Viime päivinä puikoilta on löytynyt tavallista pienempiä villasukkia; sellaisia, jotka ovat esimerkiksi kivoja pieniä ystävänpäivälahjoja. Lankaa ei tarvita paljonkaan, ja sukka valmistuu tosi nopeasti. Silmukoita tein alkuun yhteensä 16, eli neljä joka puikolle.



Aikamoista näperrystä varsinkin aluksi, kun koittaa saada puikot pysymään paikoillaan, ne kun meinaavat tipahtaa pois silmukoista. Sukka neulotaan ihan tavallisen villasukan tapaan, mutta vain miniatyyrikoossa. Olin jemmannut avainrenkaita ja myös pari tuollaista uudelleenavattavaa metalli"pallero"ketjua, joita sitten pujottelin sukkiin. Toimii siis ainakin avaimenperänä tai laukkukoristeena!


Tänään vietetään ystävänpäivää. Vaikka se on oiva tilaisuus kertoa ystäville kuinka paljon heistä välittää, tulisi kuitenkin pitää mielessä, että ystävyyttä pitää vaalia myös vuoden jokaisena muunakin päivänä. Ystävyys ei ole pelkästään sydämiä ja vaaleanpunaisia kortteja ja söpöjä lahjoja, vaan toisen arvostusta, toisen asioiden kuuntelemista, toisen tukemista vaikeina aikoina ja kuulumisten kysymistä silloin, kun toinen sitä vähiten odottaa. Ystävyys on yhteisiä ilonaiheita, yhdessä tekemistä, välillä ehkä erimielisyyksiäkin; sitä, että kumpikin osapuoli saa olla sellainen kuin on. Kun pitää ystävyydestä huolta läpi vuoden, on ystävänpäivälläkin oikeasti merkitys. 


Ystävyyttä kaikille!


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tennaripulma


Kuvassa näkyvä kangaskaistale on leikattu valkoisesta t-paidasta, ihan kuten tämänkin postauksen Joku raja -kuva. Ostin paidan puolisentoista vuotta sitten Thaimaasta, maksoin siitä ehkä euron tai kaksi, ja kuinka ollakaan - jo parin pesun jälkeen paidan saumat vääntyivät niin muodottomiksi, ettei sitä voinut enää käyttää. Ei ollut yllätys, mutta toki harmitti.


Tarkoitukseni oli tehdä ihanista tennareista taulu: pingottaa kangas canvastaulun/maalauspohjan päälle ja nitojalla pamautella takapuolelta kiinni. En kuitenkaan ole löytänyt mistään noin 35x45cm kokoista canvastaulua! Kaikki ovat joko liian isoja tai pieniä. Kaivelin myös askartelulaatikon pohjalta isoja, paksuja pahveja, ja mallailin kangasta siihen päälle, mutta ei toimi... Tennaritauluhaaveeni taitaa siis jäädä. Nyt tarvitsisinkin apua: mitä muuta tuosta kankaasta voisin tehdä? Kangaskassin kylkeen sen toki voisi ommella, mutta odottelen vielä muitakin varteenotettavia ajatuksia. Onko sinulla idea?

torstai 7. helmikuuta 2013

Inspiraatiota muualta: Muita ihania -pipo

Olen noin vuoden ajan ollut innokas blogien selailija. Se alkoi yhdestä, johon sattumalta eksyin ja jota aloin seurata (muistan, kun ahmin blogissa sillä hetkellä olleet postaukset, siis useat sadat, muutamassa päivässä - aina kun olin kotona, oli vaan pakko istua koneella ja lukea niitä!), ja pikkuhiljaa olen tutustunut yhä useampiin blogeihin. Saan niistä aivan valtavasti innostusta ja inspiraatiota. Olen bongannut muista blogeista muutamia oman blogini teemaan loistavasti sopivia ideoita, ja haluankin ylistää niitä täällä.

MUITA IHANIA -blogi on mielestäni herttainen, ja siellä julkaistun ohjeen mukaan tein minäkin tovi sitten oman piponi. Tosin lisäsin kyllä pipon ympärysmittaan pari silmukkaa lisää, ja se taisikin olla kriittinen erhe - pipo on hiukan liian löysä :( Olin myös pikkuisen tyytymätön aloitusratkaisuuni; tein ensin joitakin kerroksia joustinneuletta ja sen jälkeen vasta aloin neuloa noita "makkaroita" nurjalla ja oikealla vuorotellen. Tuo nurja kerros lörpähtää vähän tylsästi joustinneuleen päälle (joustinneule ei edes näköjään näy kuvassa). No, ei voi mitään!

Kannattaa tsekata blogin pipogalleria tuosta ohje-linkistä; ihmiset lähettivät bloggaajalle kuvia itse tekemistään Muita ihania -pipoista ja hän kokosi kuvat blogiinsa. Aivan ihania, todellisesti! Samalla ohjeella tehtyjä, mutta kuitenkin niin omanlaisiaan ja persoonallisia. Tähän pipoon saa mainiosti yhdistettyä lankakorin pohjalla majailevat jämälangat!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sarjakuvia!

Olen lapsesta asti tykännyt leikellä sanomalehdistä kivoja sarjakuvia talteen. Joskus ala-asteikäisenä muistan liimanneeni Kamut-sarjakuvia isoon vihkoon. Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, niin harvemmin sellaista vihkoa tulee ehkä kuitenkaan selattua. Ja se vihkokin on jo ajat sitten varmaan päässyt sarjakuvavihkojen taivaaseen.

Mukavampi lempparisarjakuvia on katsella niin, että ne ovat jossain näkyvillä ja muistuttavat joka päivä olemassaolostaan ja nokkelista jutuistaan. Niinpä otin askarteluvälineet esille ja pyöräytin ne magneeteiksi! Voihan ne toki sellaisinaan laittaa magneeteilla kulmistaan kiinni jääkaapin oveen, mutta tässä tuunattu versio.


Aluksi väritin sarjakuvat puuväreillä. Sen jälkeen etsin paperijämistäni (kyllä, säilytän kaiken maailman pienetkin väripaperikaistaleet, jos niistä vielä saisi jotain...) sopivan värisiä taustapapereita, ja leikkasin ne vähän suuremmiksi kuin mitä sarjakuvat ovat. Liimasin sarjakuvan taustapaperille; näin se saa värikkäät kehykset.

Sitten otin esiin yhden viime vuosien parhaista ostoksista (lähinnä työjuttuja ajatellen): laminointikoneen. Asettelin sarjakuvat A4-kokoisiin laminointitaskuihin vieri viereen, että mahdollisimman vähän taskusta menisi hukkaan. Taskut vaan laminointikoneen läpi, ja jäähtymisen jälkeen leikkasin sarjakuvat muotoonsa. Pyöristin kulmia vähän, koska suoriksi leikatut kulmat ovat laminoituina aika teräviä.


Leikkasin magneettilevystä ehkä sentti kertaa sentti -paloja ja liimasin kaksi magneettia kunkin sarjakuvan takapuolelle kontaktiliimalla. Kuivatin liimaa varmuuden vuoksi yön yli.

Siinä on sitten Viiviä ja Wagneria ja Kiroilevaa siiliä ja muita kumppaneita! Tällä hetkellä sarjakuvamagneettituotantoni on ikävä kyllä vähän tyrehtynyt, koska kotiini ei tule mitään lehteä jossa olisi sarjakuvia. Täytyy siis käydä tuttujen paperinkeräyslaatikolla tonkimassa mahdollisuuden tullen :D



Huom! Nämä ovat myös hyviä kirjanmerkkejä, jos jättää magneetit pois.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Pippurinen tonnikalapasta

Herkutteluillasta jäänyt pippurijuustonpätkä odotteli tovin jääkaapissa, ennen kuin inspiraatio iski. Olisihan sen tietty voinut syödä sellaisenaan, mutta kun ei ollut viiniä sen seuraksi, niin ei se maistuisi samalta... Kiireisenä iltapäivänä oli karmiva nälkä ja teki mieli pastaa, ja päätin käyttää pippurijuuston lopun pastakastikkeeseen. Ruoka on todella yksinkertainen, nopea ja helppo. Näin sen tein:

Pippurinen tonnikalapasta (2 annosta)

1 prk chilitonnikalaa
puolikas sipuli
loraus öljyä
vajaa 2 dl kasvirasvasekoitetta (tai ruokakermaa tms.)
parin-kolmen sentin pätkä pippurijuustoa

muutama desi täysjyväpastaa

Keitä pasta. Kuullota sipulit pannulla öljyssä ja lisää tonnikala hetkeksi paistumaan. Kaada kasvirasvasekoite mukaan pannulle ja palastele/murustele pippurijuusto sekaan. Kuumenna. Kastikkeen voi halutessaan sekoittaa jo kattilassa pastan joukkoon, tai sitten sekoittaa ne vasta lautasella, kuten minä tein.


Kastike ei itsessään ole kovin kauniin näköistä, mutta maku oli mielestäni mainio! Erillisiä mausteitakaan ei tarvinnut ollenkaan, kun tonnikalassa ja juustossa oli jo paljon makua. Pastaksi valikoitui vahingossa kahta eri lajia, mutta oikeastaan pennet ja fusillit näyttävät ihan hauskalta sekaisin.


Samaan tyyliin olen aiemmin tehnyt myös sinihomejuusto-tonnikalapastaa: pippurijuuston tilalla olen käyttänyt sinihomejuuston jämät ja puolittanut mukaan myös kirsikkatomaatteja.