sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Koskenlaskija-keitto


Kuluneella viikolla kokkailin ekaa kertaa moneen vuoteen soijarouhemakaronilaatikkoa. Laitoin mukaan Koskenlaskija-juustoa, joka tuo vähän luksusta muuten niin perusmakuiseen arkiruokaan. Koskenlaskijaa jäi vajaa puoli pakettia, ja sen päätin tänään upottaa kasvissosekeittoon.


Googlasin yhdistelmän "Koskenlaskija" ja "kasvissosekeitto", ja sainkin inspiraatiota omaan keittooni Bad Mama's Kitchen -blogista . Tuota ohjetta versioiden sain käytettyä sulatejuuston, chilin ja kaalin jämät energisen väriseen keittoon. Tässä oma reseptini suurpiirteisesti:

Paahdettu kasvissosekeitto Koskenlaskijalla (noin 4 annosta)

3 porkkanaa
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
lohko valkokaalia
pätkä chiliä
1 pieni bataatti
oliiviöljyä
vettä
vajaa puolikas paketti Koskenlaskija Paprikaa
1 tl sokeria
1 tl omenaviinietikkaa
suolaa, mustapippuria

Pilko kasvikset, levitä uunipellille, pirskottele päälle hiukan oliiviöljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa grillivastusten alla, kunnes kasvikset saavat vähän väriä.

Kiehauta sen verran vettä, minkä arvelet peittävän kasvikset juuri ja juuri. Veden kiehuessa lisää uunissa paahdetut kasvikset kattilaan ja keitä, kunnes ne ovat pehmenneet. Ota keitinlientä mukiin talteen, soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää tarvittaessa keitinlientä notkistamaan keittoa. (jatkuu alla)


Siirrä kattila takaisin liedelle, mausta keitto ja paloittele juusto sekaan. Anna juuston sulaa keittoon miedolla lämmöllä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita oman makusi mukaan.



Keitosta tuli hyvää - aika miedon makuista, mutta hyvää silti. Väri on mielettömän kaunis. Leivoin myös sämpylöitä keiton kaveriksi. Näistä riittää lounasta vielä alkuviikoksikin!



sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Perinnelomanen


Maman kanssa olimme viikonloppuna jo perinteeksi muodostuneella tammikuisella minilomalla. Kaksi viimeistä kertaa olemme treffanneet Turussa, nyt vuorossa oli Tampere. Yhden yön yli kestäneellä reissulla otimme rennosti, söimme hyvin ja kiertelimme keskustan alueella sekä tutuissa että meille täysin uusissa paikoissa.



Museokeskus Vapriikissa oli vintagetapahtuma, johon kävimme tutustumassa. Ostoksia ei tarttunut mukaan, mutta kaikenlaista hienoa ihasteltavaa riitti. Suurin osa myytävistä tuotteista oli tietysti second handia, mutta joukossa oli myös kierrätysmatskuista valmistettuja juttuja.



Nämä yllä ja alla olevissa kuvissa näkyvät kierrätysmateriaaleista tehdyt korut olivat erityisen kivoja! Pitkään katselin, mutta en sitten kuitenkaan päätynyt ostamaan hipelöimiäni korviksia.





Vapriikin alueella kaksi Uusi päivä -fania tajusi, että sarjaahan on kuvattu täällä! Tästä huomiosta innostuneena kiertelimme piha-alueella bongailemassa teeveestä tuttuja paikkoja - ihan kuin Virtauksessa olisi kävellyt!




Finlaysonin ja Vapriikin alue oli kyllä todella kaunis näin talvella. Lunta oli ihan kunnolla, mutta pakkasta ei kovin montaa astetta, joten ulkona tarkeni olla oikein hyvin. UP-bongausten jälkeen ajauduimme Tallipihalle, joka sekin osoittautui aivan hurjan viehättäväksi paikaksi! Tallipihalla on kauniita vanhoja rakennuksia (olleet siis aikanaan tosiaan hevostalleja), joissa toimii nykyään muutamia pikku puoteja ja suloinen kahvila.






Puodit olivat tietysti jälleen kerran täynnä kaikenlaista ihanaa ostettavaa. Suklaapuodissa pystyin hillitsemään mielitekoni, vaikka näin upeita herkkuja siellä olisi ollut tarjolla.





Tällaisia puoteja on ihana kierrellä, ja tietysti on mahtavaa, jos löytää jotain ostettavaa ja saa tukea pienyrittäjää. Tallipihan alueelle aion varmasti palata uudelleen!

Kuvista huomaa kyllä valotuksen epätasalaatuisuuden, pahoittelut siitä - treenailen kameran käsisäätöjä ja balanssi ulko- ja sisäkuvien valotuksen ym. välillä ei ole ihan vielä löytynyt. Tämä päivä oli kyllä taas oikein hyvää harjoitusta.

Näihin ja muutenkin viikonlopun jäljiltä hyväntuulisiin tunnelmiin on hyvä päättää tämä viikko ja ottaa huomenna taas vastaan arki - onpa kivaa päästä taas töihin!

torstai 21. tammikuuta 2016

Uutta ilmettä

Huomasin juuri, että blogilla oli sunnuntaina kaksivuotissynttärit. Ei tullut kakkua leivottua! Kun vanhenee, kaipaa välillä vähän kasvojenkohotusta - niinpä olenkin tässä hiljalleen tehnyt pieniä muutoksia blogin ulkoasuun. Kaksivuotias taaplaa hitaasti mutta varmasti tästä eteenpäinkin kierrätysteemalla, valokuvausta ja muita intoilujani unohtamatta.

Tätä spektaakkelimaisen suurta uutista kuvittamaan muutama sekalainen fiilistelykuva Oulusta, Ulvilasta ja Lahdesta. Aika ihanaa, kun on nätti talvi!






Edit: Järkytyin, kun huomasin jälkeenpäin blogin taustavärin näyttävän vaaleanpunaisehkolta. Mutta sovitaan että se ei ole.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Nallearmeija ja Siwan sitrukset


Viime aikoina olen hirmu vähän ehtinyt / muistanut käydä kiertämässä kirppiksiä. Kotoa käsin tulee seurailtua paria oman kaupungin Facebook-kirppisryhmää, ja niiden kautta on myös omia tavaroita myynnissä. Nykyisessä kotikaupungissani kirppiskulttuuri tuntuu kyllä olevan aika tahmeaa, ainakin verrattuna kahteen edelliseen kotikaupunkiini. Täällä olen kahden ja puolen vuoden aikana yrittänyt myydä tavaroitani sekä usean "oikean" että noiden Facebook-kirppiksien kautta, ja tavara liikkuu kyllä mielestäni aika huonosti. Jotenkin tuntuu, että kirppikselläkin pitäisi saada aivan priimaa minimaalisen pienellä rahalla. Sellaista "tavallista" kirppiskamaa menee enää tosi vähän; kaikenlaiset trenditavarat ja -vaatteet, kuten Kånkenit, Jopot, Converset ym. kyllä käyvät kaupaksi. Joskus kirppisrinkien kautta tekee silti löytöjäkin.

Tänään bongasin Facebook-kirppiksellä ilmoituksen isosta kasasta nalleja ja muita pehmoleluja, jotka saisi hakea ilmaiseksi. Ilmoitin heti, että tulen hakemaan nallet - ne tulevat hyvään tarkoitukseen töihin! Ehkä muutaman tuolta blokkaan, mutta suurin osa on kyllä sellaisia, joita varmasti tulen käyttämään lasten kanssa. Tuskin tänä keväänä, koska juuri syksyllä oli nalleteema, mutta joskus tulevaisuudessa.


Muita viime aikojen löytöjä ovat olleet seuraavan kuvan raitapaita (ystävän kirppiskasasta bongattu, kiitos vielä!) sekä kauan himoitsemani farkkuliivi. Ostin kirppisryhmän kautta myös tumman pitkähihaisen farkkupaidan, jota kyllä sovitin paikan päällä, mutta kotona totesin sen kuitenkin liian kireäksi hartioiden kohdalta. Se paita onneksi meni eteenpäin sitten taas toiselle ystävälle, eikä jäänyt nurkkiin pyörimään.



Lukukausi alkoi minulla vähän kehnosti kahden viikon sairauslomalla - tässä on siis ollut aikaa tehdä kaikenlaisia pikku kotipuuhia. Tänään huomasin, että vanha reseptikirjani on tullut täyteen, ja on aika hankkia uusi. Muistin, että jossain taitaa olla vielä tallessa sininen kierrätyspaperista tehty kierrevihko, jonka olen oikeasti saanut varmaan 20 vuotta sitten lahjaksi. Vähintään 15 vuotta sitten. Uskollisesti se on kulkenut mukana - ja kannesta näköjään haalistunutkin ihan kulahtaneen näköiseksi - ja nyt se pääsee vihdoin käyttöön uutena reseptikirjana.


Halusin vähän jotain uutta ilmettä uudelle reseptikirjalle (vanhastakaan ei kyllä päältä päin tunnistaisi, että se liittyy millään tavalla ruokaan...). Kuten olen aiemminkin todennut, välillä ihmettelen todella suuresti, mitä kaikkea sitä onkaan vuosien varrella säästänyt.

"Tää on kiva, vaikka en kyllä tiedä mitä tästä vois tehdä"
"Kyllä tätä vielä joskus tarvii"
Ja niin edelleen. Tuttua.

Olen joskus leikannut Siwan mainoslehdestä irti sivun, jossa on sitrushedelmien kuvia. (Joo, saa nauraa.) Ihan vaan siksi, että ne olivat kivan näköisiä. Nyt kaivoin sivun askartelulaatikostani, leikkelin sitruspallerot irti ja koristelin vihon etukannen niillä. Päällystin etukannen kontaktimuovilla, etteivät liimatut sitrukset lähde lentelemään kokkailujen lomassa.


Aika kiva tuosta tuli! Kyllä kannatti säästää sivu Siwan mainoslehdestä :D Nyt kelpaa taas bongailla uusia reseptejä. Yksi lempipuuhistani!



Päivän puuhastelujen lomassa ehdin vielä leipoa nokkosrouhesämpylöitäkin; maistuivat oikein hyvältä rahkan, mehukeiton ja myslin kanssa välipalana.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Kierrätysaskarteluja ja kesken jäänyt kuvaus

Tämä postaus on nyt lähtökohtaisesti vähän tyhmä. Sen takia tyhmä, että unohdin ennen joululoman alkua ottaa töissä kuvia valmiista tekeleistä, ja nyt loman jälkeen ne oli jo siirretty muualle säilöön tai hävitetty. Askartelut tehtiin siis joulujuhlia varten koristeiksi saliin, ja hyvin pienellä materiaalipanostuksella saatiinkin tosi kivan näköinen talvi-/joulumaisema saliin, vaikka viimeisillä viikoilla ainakin itse vähän askartelujen kanssa vähän tuskailinkin, että mitähän näistä tulee. Erityisesti hermoilin näiden ensimmäisten palleroiden kanssa:


Kaivoin vanhat resuiset hallaharsot esiin ja löysin ison laatikollisen valkoisia styroksinappuloita, joilla täytettiin lasten kanssa harsosta leikkaamiani neliöitä ja solmittiin langalla kiinni pallon muotoon.



Ajatuksena oli siis tehdä lumilyhtyjä tai lumikasoja palloista. Kevyiden pallojen kiinnittäminen toisiinsa tuotti aika paljon päänvaivaa, ja lopulta päädyinkin vain tekemään kolmen pallon nippuja langalla yhteen sitoen ja asettelin niitä salissa lavan reunalle harson päälle lumikasoiksi (toivoen, ettei kukaan pienimmistä mene repimään niitä alas, koska eivät ole millään sen kummemmin kiinni). Alla hahmotelmani varaston pöydälle kasattuna; salissa näytti paljon kivemmalta! Yllättävän hauskoja näistä lopulta tuli, vaikka paljon harmaita hiuksia aiheuttivatkin.



Muutaman ryhmän kanssa tehtiin yksinkertaista revi-liimaa-kollaasiaskartelua, tavoitteena isot värikkäät lahjapakettikuvat. Käytimme varastosta löytyneet jämäpaperit- ja kartongit tähän askarteluun, ja minä kiinnitin lopuksi kollaasien päälle paksut lahjanauhat ja rusetit. Valmiista lahjapakettikuvista ei valitettavasti ole kuvaa, mutta ihan kivoja niistäkin tuli!



Jämä- ja muita papereita käytimme myös värikkäiden ketjujen tekemiseen. Olin kopioinut tai piirtänyt papereihin viivat valmiiksi, lapset leikkasivat suikaleita ja järjestivät väreittäin järjestykseen, ja minä niittasin kiinni ketjuksi. Näitä tuli monia erilaisia, ja yksi kivoimmista ideoista näihin oli käydä yläkerran kopiokoneen viereisellä paperiroskiksella dyykkaamassa muiden poisheittämiä nuotteja - niistä sai myös hienoja suikaleita! Ketjut olivat tosi näyttäviä salin seinille ripustettuina.


Tällaiset kierrätysaskartelut tämän joulun alla! Näissä oli se "varjopuoli", etteivät lapset tehneet yhtä omaa tekelettä, vaan kokonaisuudet olivat yhteisiä; näin ollen lapset eivät tällä kertaa saaneet askarteluja juhlien jälkeen kotiin. Eipä tuosta silti mutinaa kuulunut, kun asia tiedettiin etukäteen. Minun ryhmilleni ei muistaakseni tarvinnut ostaa mitään uutta materiaalia askarteluja varten, vaan pärjättiin hienosti jo olemassa olleilla matskuilla!