Yövyin torstaina maman luona Järvenpäässä, kun olin menossa perjantaiksi Helsinkiin. Mama itse oli useamman päivän reissulla, enkä itsekään ollut kuin tuon illan siellä, niinpä päätin vetää mutkat suoraksi iltapalan suhteen ja hakea naapurin Hesestä ruokaa. Päätin samalla testata, kuinka roskattomasti saan ateriani sieltä tilattua mukaan. Varasin mukaani viikko sitten ostamani lasisen eväsrasian, lasisen juomapullon sekä repun, jossa pystyn ruoat kuljettamaan.
Oli hassua, että vähän jopa jännitti, kun odotin omaa tilausvuoroani - mitenkähän asiakaspalvelija mahtaa suhtautua siihen, että pyydän ruuat omiin astioihin? Tämä kun oli minulle ensimmäinen kerta. Halusin tietysti lempparini, soijatortilla-aterian, ja ajattelin, että jos juoman ja ranut saisi omiin astioihin, niin tortillan hyväksyisin pahvikotelossaan. Omassa astiassa se saattaisi levitä. Vuoroni tullessa esitin toiveeni asiakaspalvelijalle, jolle pyyntö saattoi ehkä myös olla ensimmäinen laatuaan, koska hän vähän hämmentyneen näköisenä pyysi toistamaan toiveeni. Toistin, ja sanoin, että pyrin välttämään roskaa mahdollisuuksien mukaan. Hän kysäisi vielä joltakulta toiselta, voiko ruuat laittaa omiin astioihin, ja tuli sitten sanomaan sen onnistuvan. Jee!
Ensin ojensin eväsrasiani hänelle. Hän mittasi ranskalaiset ensin paperiseen annospussiin ja kaatoi ne siitä rasiaan. Luulin jo, että hän heittäisi pussin pois, mutta se sujahtikin takaisin pinoon ja näin ollen pääsee käyttöön jonkun muun ateriassa. Hyvä! Limsan kanssa olikin vähän ongelmia, kun pitkulainen juomapulloni ei mahtunut limsakoneen hanan alle. Asiakaspalvelija mittaili siinä hyvän tovin ja kysyi toiseltakin vinkkiä limsan saamiseksi pulloon, mutta totesin että ei taida onnistua ja huikkasin, että laita vaan siihen pahvimukiin. Mutta ei kantta tai pilliä, kiitos. Olin menossa ihan naapuriin, joten pystyin hyvin kävellessäni kantamaan juoman ilman kanttakin. Asiakaspalvelija halusi selkeästi saada homman onnistumaan ja yritti tehdä kaikkensa, mistä olin oikein ilahtunut.
Hesen ranujen kaveriksi on aina ihan pakko ottaa superherkullinen paprikamajoneesi. Siitä jää väistämättä jätettä pikkuruisen muovipussin verran, sille ei nyt vaan voinut mitään. Toki jos hakisi tällaisista paikoista usein ruokaa, voisi vaikka ostaa kotiin kaupasta majoneesipönikän, ettei aina tarvitsisi noita pikkupussukoita tilata. Mutta aika harvoin tulee kuitenkin käytyä.
Menin pöytään odottelemaan tortillaani, jota vielä valmistettiin. Pian se tuotiin ja olin valmis lähtemään. Tortillan pahvikotelon ympärille oli vielä kiedottu servetti, jota en ollut pyytänyt, mutta tulihan sille sitten kuitenkin lopulta käyttöä. Ei kun herkuttelemaan!
Alemmassa kuvassa on kaikki ateriastani syntyneet roskat. Kun aloin muistella, mitä kaikkea normaalisti mukaanotettavan aterian pussiin pakataan, olin lopulta tyytyväinen, että roskan määrä oli näinkin pieni. Laskeskelin, että näiltä vältyin:
- ranskispussi
- pilli
- juoman muovikansi
- pahvinen juoman pidike
- majoneesikuppi
- ketsuppipussi
- 1-2 paperipussia aterian kantamiseen
- muutama servetti
Tortillaa Hesen pöydässä odotellessani huomasin myös, että salaattiannos, joka aiemmin muistaakseni on pakattu muovipakkaukseen, tarjoiltiin naapuripöytään nyt pahvisesta rasiasta. Ketju on siis tehnyt ainakin pieniä muutoksia ilmaston hyväksi. Toivoisin, että tulevaisuudessa esimerkiksi take away -tilauksessa ei olisi itsestäänselvyys, että kaikki kertakäyttöiset härpäkkeet laitetaan automaattisesti mukaan, vaan asiakkaalta kysyttäisiin, tarvitseeko hän esimerkiksi pilliä, majoneesikuppia tai useaa servettiä. Jos vaikka joku ei itse hoksaa sanoa, mutta kysyttäessä tajuaa pärjäävänsä ilman.
Parhaitenhan roskalta välttyy, kun ei mene pikaruokapaikkaan ollenkaan, mutta jos menee, voi hyvin pyytää vähentämään roskan määrää jo tilatessa!
