Herra Purkki

Viime vuosina viiksiä on näkynyt joka paikassa - ei pelkästään miesten kasvoissa. Olen huomannut omaavani jonkinlaisen mieltymyksen näitä viiksikuvioita kohtaan, vaikka varsinaisessa tarkoituksessaan miehillä en niistä juuri välitäkään (ainakaan tämän näköisinä). Ostin varmaan pari vuotta sitten kivan pronssinvärisen kaulakorun, jota en sen epäkäytännöllisyyden vuoksi kuitenkaan tullut kovin paljoa pitäneeksi. Lisäksi ketjusta lähti väriä kaulaan, joten se siitä. Viimeinen niitti oli, kun ketju meni rikki.

Säilytin kuitenkin riipusosan, ja olen pitkään pähkäillyt mitä siitä voisi tehdä. Nyt muuttohommien jälkimainingeissa viikset osuivat jälleen käteeni, ja sain idean.

Riipus toimii nyt jälleen kaulakoruna - mutta ei minulle, vaan Karhulan lasipurkille! Kiedoin sen juuttinarulla purkin ympärille, ja siinäpä se. Aika hauska oikeastaan! Voisin laittaa purkkiin vaikka tuikkukynttilät säilytykseen.

Pikapaketti

Kesätouhujen lomassa lähetin Saksaan vaihtariperheeni isälle pari suomalaista (saksankielistä tietysti) dekkaria synttärilahjaksi. Paketoin lahjan maman luona, ja häneltä löytyi myös tarvikkeet postipussin väsäämiseen (ei ole epäselvää mistä olen perinyt hamstraajan luonteeni...). Finlaysonin keskikokoinen paperikassi pääsi käsittelyyni ja siitä muotoilin oivan paketin lahjalle. Kirjat oli siis pakattu nättiin lahjapaperiin jo etukäteen, josta en kuitenkaan hoksannut ottaa kunnon kuvaa.

Leikkasin ensin pois paperipussin kahvat ja yläreunaa sen verran, että kassin sai taitettua kirjojen ympärille kaksinkerroin.

Siellä näkyy kaunis sinipallollinen lahjapaperikin!

Taitoin reunan ja teippasin tiukasti kiinni.

Kassin kyljessä oli iso musta tarra, jonka revimme pois - ja josta jäi ruma jälki. Leikkasin jämäpalasta sopivan kokoisen kaistaleen ja teippasin sen peittämään jäljen.

Tähän ylimääräisen kaistaleen päälle laitoin vielä pari valkoista tarraa, joihin kirjoitin osoitteen. Ei pöllömpi paketti kierrätysmateriaaleista! Nykyään on niin kivoja paperikasseja, että ne kannattaa säästää tällaisia tapauksia varten.

PS. Pääsin eilen muuttamaan takaisin kotiin putkiremontin jälkeen! Kuvia on ehkä jossain vaiheessa odotettavissa, kunhan saan paikat ensin järjestykseen. Jee!

Kesäkuvailuja vol. 1

Hätä keinot keksii.

En ottanut evakkokotiin maljakoita mukaan. Tarkoituksella, vaikka tiesin tulevani tarvitsemaan niitä toukokuun lopussa, kun lukuvuosi loppuu.

Tänään oli ensimmäiset kolmet kevätjuhlat, ja moni ihana lapsonen muisti minua kukkasin, kortein ja muin lahjoin. Ensimmäisen ruusun sain oikeastaan jo viime viikolla, mutta silloin en vielä keksinyt tätä maljakonkorviketta, vaan leikkasin ruusun lyhyeksi ja pidin sitä pitkässä juomalasissa. Maman kanssa nautiskeltiin Proseccoa äitienpäiväviikonloppuna, ja nyt vasta muistin, että tyhjä pullo on edelleen palauttamatta.

Proseccopullo on onneksi ulkonäöltään tyylikäs - ja ajaa asiansa kahden gerberan maljakkona mainiosti. Viikonloppuna olen kuitenkin pulassa, kun on vielä 11 juhlat. Onneksi ystävät ovat luvanneet auttaa kukkien kanssa!

Kyllä kukat ovat kovin kauniita ja tuovat eloa ja iloa kotiin, näin se vaan on. Niitä vaan tulee aina niin hurjan paljon, että kotonakotonakin tulee pula maljakoista, vaikka niitä kuitenkin jonkin verran omistaa!

Aikamoista.

Nimittäin tämä elämä. Aikamoisen hulinaa ja hässäkkää ollut tässä viime ajat, niin että päätä huimaa. Lähdin putkiremontin alta evakkoon ja muuttourakka kesti kaksi viikkoa. Lisäksi töissä on tietysti vuoden kiireisin aika, ja keikkoja ja muuta hommaa vielä siihen päälle. Täytyy sanoa, että takki alkaa olla tämän kevään osalta aika tyhjä. Ajatusten kasassa pitämisessä on nyt aikamoinen homma, mistä kertoo myös se, että ajatuksissani meinasin tänään ajaa autolla kolarin. Odotan TODELLA paljon reilun kuukauden päästä alkavaa kesälomaa.

Tällaisia tilannekuvia hektisestä elämästäni viime ajoilta:

Sunnuntaina pakattiin koti muoveihin ja toivotettiin remontti-reiskat tervetulleiksi. Tältä näyttää olohuone.

Laatikkoa, kassia ja pussia on pyörinyt nurkissa viime viikot. Ikea-kassit ovat olleet pelastukseni muuttopuuhissa. Onneksi evakkokoti on kalustettu, ja toin tänne ainoastaan pienen osan tavaroistani, mutta silti tuntuu että sitä kannettavaa oli älyttömästi. (Huomaa Muumin murot -pahvilaatikko! Miltähän vuosituhannelta mahtaa olla...)

Kävin lauantaina kaverin kanssa lounastreffeillä maittavan wokin ääressä ja innostuin tekemään pitkästä aikaa wokkia kotonakin; näin kauniilta se näytti! Fit-lehden ilmestyminen postiluukusta on aina yksi kuukauden kohokohdista.

Puhelimella nappasin pari kuvaa maanantaisista porrastreeneistä stadionilta. Uusi, innostava treeni ja ihana aurinkoinen ilma - pää saa tuulettua stressaavista ajatuksista edes hetken!

Jätin suurimman osan käsityö- ym. tarvikkeistani kotiin evakkoasumisen ajaksi, joten ihan hirveästi tässä ennen kesää ei varmaan tule väkerreltyä mitään. Siltä osin blogi siis jää joksikin aikaa vähän paitsioon, mutta ehkä muita juttuja kirjoittelen, mikäli aikaa riittää.


Ihan parasta että tulee kesä. (Vaikka huomenna kuulemma tulee lumimyrsky...???)

Kokeilevaa kokkailua

Viime päivinä on tullut kokeiltua jälleen uusia juttuja keittiössä. Yleensä junnaan vaan niissä samoissa vanhoissa ruokalajeissa, vaikka maailma on pullollaan reseptejä ja kiinnostavia ruokia. Virkistävää saada vähän vaihtelua - vaikka aina kokeilut eivät kyllä mene "kuin Strömsössä".

Yksi kokeiluistani on vajaan viikon mittainen maidoton jakso. Syksyllä kokeilin gluteenitonta, ja nyt halusin huvikseen kokeilla, miltä tovi ilman maitotuotteita tuntuu. Soijajugurtti ja soijamaito ovat positiivisia yllätyksiä, ja myös riisi- ja kauramaitoa olen kokeillut. Noita maitoja en kylläkään juo tavallisen maidon tapaan, vaan käytän niitä smoothieisiin, puuron kanssa jne.

Tähän mennessä olen maistanut ainoastaan tavallista, maustamatonta soijajugurttia; innolla odotan myös pääseväni kokeilemaan noita kookoksella ja mantelilla maustettuja!

Lauantaina tein thaimaalaista Tom Yam -keittoa. Minulla on kaappientyhjennysprojekti meneillään myös keittiössä, eli pyrin käyttämään loppuun kaiken mitä voin, ettei ole niin paljon kannettavaa väliaikaiskotiin remontin alkaessa. Keittoon liotin loput kuivatut aasialaiset sienet, joita olin jostain kauan sitten ostanut. Marketista löytyi Tom Yam -maustetahna, jota piti ohjeen mukaan laittaa koko purkillinen - aluksi sitä kummastelin, mutta vähitellen huomasin, että se ei maistu juuri miltään, ja kippasin huoletta koko purkillisen soppaan. Sienien lisäksi siihen tuli sipulia, paprikaa, pinaattia, tofua ja riisinuudelia sekä tietysti kaikenlaisia mausteita. Täytyy kyllä myöntää, ettei ollut mikään maailman paras keitto. Siitä syytän suurilta osin mautonta (tai oikeastaan ei-sen-makuista-mitä-sen-pitäisi-olla) maustetahnaa.

Life-lehdestä bongaamani resepti kookos-tyrni-chiapuurosta muokkautui kotikeittiössä epäilyttävän näköiseksi kookos-appelsiini-vanukkaaksi. Chiasiemeniä turvotettiin siis kookosmaidossa sekä appelsiinimehussa ja tehtiin niistä kerroksia. Tai siis yritettiin tehdä. Nuo nyt ovat epämääräiset kuin mitkä, koska kookosmaito oli liian paksua, vaikka yritinkin sitä vielä vedellä notkistaa. Mutta ihan hyvää oli!

Uskokaa tai älkää, tänään tein elämäni ensimmäistä kertaa kotonani paistettua lohta. Muita kaloja on joskus tullut paisteltua, ja lohta olen ihan pari kertaa tehnyt uunissa, mutta nyt pakkasesta sulattamani lohenpalanen pääsi pannulle kookosrasvan kanssa. Tuli muuten keittiössä leijailleesta savusta päätellen paistetun lisäksi myös savustettua lohta. Minulla on outo suhde kalaan: tykkään siitä, mutta todella harvoin teen sitä kotona. 2-3 kertaa viikossahan sitä pitäisi syödä... Tämä lohenpaistokokeilu tuotti kuitenkin hyvänmakuisen tuloksen, joten ehkä innostun vielä toistekin ostamaan lohta paistettavaksi! Tässä sillä kaverina kantarelli-sipulihöystöä, paprikaa, kananmunaa ja parsakaalia. Hah, varsinainen urheilijan annos! Hyvä minä!

Olin täysin unohtanut teekaappiin viime vuonna ystäviltäni saamani pakurin. Iso ruskea möhkäle pääsi nyt lillumaan veteen inkiväärin kanssa, ja näin valmistui ensimmäinen itse tehty pakuritee. Ei hullumpaa! Tuosta kimpaleesta riittää ties kuinka moneksi kerraksi, joten voin kokeilla maustaa sitä jatkossa muillakin aineksilla.

Viimeisen kuvan annos näyttää jälleen epäilyttävästi sammakonkudulta. Selailen melkein joka päivä Fitfashion-blogeja, ja sitä kautta vastaani tuli myös tämä ohje Nina Ioannan blogista. Sekoitin desin soijamaitoa, 3 rkl chiasiemeniä sekä 2 rkl mansikanmakuista proteiinijauhetta ja turvotin muutaman tunnin jääkaapissa. Tämä on todella hyvä pikkuherkku, jos kaipaa jotain makeaa ja silti terveellistä! Maistuu ihan mansikkajätskiltä proteiinijauheen ansiosta.

Kyllä ruoka on kiva asia!

Let it rain

...vai let it snow? Ulkona tulee pieniä lumihiutaleita. Ei tarttis.

Rakas monia vuosia sitten Saksasta ostettu sateenvarjoni hajosi syksyllä. Säästin kuitenkin raadon tuunauskäyttöä varten, sillä ajattelin, että sateenvarjokankaasta voisi koittaa ommella jotain.

Tänään tartuin toimeen. Tavoitteena oli ommella pyörän satulaan sateensuoja.

Irrotin kankaan kehikosta.

Taitoin pyöreän kankaan kaksin kerroin ja leikkasin sellaisena puoliksi.

Ompelin kolmionmallisen kankaan avonaiset reunat kiinni.

Ompelin kuminauhakujan ja jätin kärkeen reiän, josta kuminauhan voi pujottaa. Ompelukset vedin tosi ronskilla kädellä, jälki ei siis todellakaan ole mitään siistiä. Mutta kuten tapanani on, ompeluasioissa mennään yleensä siitä, missä aita on matalin.

Etsin nauharasiasta sopivan kuminauhan.

Pujotin hakaneulan avulla kuminauhan paikoilleen.

Ompelin kuminauhan päät tiukasti yhteen ja piilotin ne kankaan alle.

Sitten menin ulos kokeilemaan suojaa pyörän satulaan.

FAIL.

Ensinnäkin sateensuojasta tuli sitten kuitenkin niin pieni, että se nippa nappa mahtuu edes satulan ympärille. Mutta isompi fail tapahtui kameran kanssa: se ei vaan suostunut ottamaan ulkona kuvaa. Kamerani sekoilee joskus ihan ihmeellisellä tavalla, koneesta kuuluu vaan pieni raksutusääni kun kuvaa yrittää ottaa, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Eikä se ole asetuksista kiinni. Tätä on tapahtunut ennenkin, enkä ymmärrä mistä se voi johtua. Noh, joka tapauksessa tässä pitäisi olla kuva pyörästä iloisen värisen sateensuojan kanssa tuolla harmaassa kelissä, mutta eipä ole.

Toivottavasti tätä ei kukaan ryövää satulasta!