Itkupastaa

Olin viikonloppuvisiitillä maman uudella asunnolla auttamassa muuttopuuhissa. Mama oli ostanut ison kasan avokadoja (minua varten kuulemma), joista suurin osa oli sunnuntaina jo aikamoisen pehmeitä. Ensin ynnäsin päässäni avokado+tomaatti+sipuli=guacamole, mutta päätinkin tehdä meille sunnuntaipäivälliseksi sitä kuuluisaa avokadopastaa! Olimme kerran aikaisemmin tehneet kyseistä ruokaa. Lopputuloksen ylistettiin olevan taivaallista ja jumalaista ja "niin hyvää että itkettää", mutta ihan noin koreita kehuja ei avokadopasta sillä kerralla meiltä saanut. Tosi hyväähän se oli, mutta ei sentään niin erityisen taivaallista.

Järkkäri jäi kotiin, mutta puhelimella kuvattuna annos näytti tältä!

Molemmilla kerroilla seurasin Alexander Gullichsenin alkuperäistä avokadopastareseptiä; tosin ensimmäisellä kokkauskerralla kaupasta ei saanut lehtipersiljaa, ja molemmilla kerroilla korvasin pecorinon parmesaanilisäyksellä. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena laitoin tällä kerralla enemmän valkosipulia, chiliä ja avokadoa kuin ohjeessa käskettiin - muistan, että jäimme silloin kaipaamaan lisää makuja. Pastan määrää vastaavasti taas pienensin hiukan. Tällä kerralla ruokaa oli ensinnäkin juuri sopiva määrä (viimeksi sitä jäi ja seuraavana päivänä lämmitetty avokado maistuu ihan kamalalta), ja mautkin olivat kohdillaan. Reseptiä saisi siis minun mielestäni muokata niin, että valkosipulia ja chiliä olisi tupla-annos, ja avokadojakin laitoin kahden sijaan kolme. Pienellä soveltamisella saimme oikein mainion sunnuntaiaterian lähes ylikypsistä avokadoista!

En silti itkenyt vieläkään.

Son syksy ny.

Julistan syksyn virallisesti alkaneeksi. Juon teetä, kaulassani on paksu kaulahuivi ja jaloissani villasukat. Silti palelen omassa kodissani. Siitä tietää, että kesä on loppunut. Olipa tänään tullut kuulemma luntakin tuolla idempänä! (syyskuussa?!?)

Koska tähän asti on ollut kesä, blogijutut ovat jääneet vähälle. Pahoittelen. Tästä alkaa syksy, ja uskon pimenevinä iltoina kietoutuvani yhä useammin vilttiin ja lueskelevani muiden blogeja, joista saan inspiraatiota - ja sitä kautta myös oma käsityö- ja väsäilyinto saa varmasti uutta tuulta alleen.

Kuvan teerobotti ei liity tapaukseen

Rumerin Seasons of my soul -levy, YogiTean sweet chili -tee ja villasukat. Parhainta syksyfiilistä. Lisätään nyt vielä vähän kliseisyyttä: laitoin juuri syksyn (ja uuden kotini!) ensimmäiset kynttilät palamaan!

Ensi viikolla on jo lokakuu. Hullua.

Pulma ratkaistu.

Eihän siinä kestänytkään kuin seitsemän kuukautta. Helmikuussa siis pähkäilin, mitä vanhasta t-paidasta leikkaamastani kuvasta voisi tehdä. Taulu oli silloinkin jo mielessä, mutta asia jäi odottamaan sopivankokoisen canvaspohjan löytymistä tai vaihtoehtoisesti muunlaista ideaa. 35x45cm kokoisia canvaspohjia ei vain löydy mistään, ja kaiken lisäksi t-paidan huonosta laadusta johtuen tennarikuva oli vähän vino eikä olisi siksi välttämättä edes asettunut ison pohjan päälle nätisti.

Viime viikolla löysin vanhat mustat A4-kokoiset valokuvakehykset, joiden sisältö ei ollut koskaan päässyt näytille kotiini. Päätin siis ottaa valokuvan pois ja kokeilla, josko tennarikuva sopisi kehyksiin.

Kehykset ovat toki liian pienet koko kuvalle, mutta kaikista kuvan kengistä mahtuu onneksi ainakin osa niihin. Leikkasin ylimääräiset reunat pois ja kiinnitin taustapahvin paikalleen.

Vähän vinohan tuo kuva vieläkin on, mutta eipä se niin haittaa. Nyt vain pitää miettiä, mihin kohtaan uutta kotiani taulu pääsee esille! Eteinen olisi kiva, mutta vapaata seinätilaa on aika vähän...

Siivouspäivän Pihaputiikki

Osallistuin ensimmäistä kertaa Siivouspäivään lauantaina pystyttämällä oman pienen pihaputiikkini kerrostalomme sisäpihan nurmikolle. Mainostin tapahtumaa tietysti Siivouspäivän omilla nettisivuilla sekä Facebookissa, ja vein muutamalle kaupungin kirppikselle paperisen mainoksen. Lisäksi laitoin kadun puolelle pari kylttiä. Päivä oli aurinkoinen ja kaunis - ei satanut vaikka piti - mutta lopulta kovin moni kaupunkilainen ei pihakirppikselleni eksynyt. Vilkas markkinaviikonloppu varmaan houkutteli ihmisiä ostamaan silakoita ja metrilakua second hand -tavaran sijaan.

Minuapa tuo ei haitannut! Oli ihan hauskaa tutustua uusiin naapureihin, nähdä kavereita, jutella tuntemattomien paikalle löytäneiden ihmisten kanssa ja neuloa viisi tuntia. Rahallisesti tai tavaramäärän vähenemisellä mitattuna päivä ei ollut minulle erityisen suotuisa, mutta mikäpä tuossa pihalla istuskellessa kauniina päivänä. Musiikkiakin oli.

Kuvat ovat puhelimella otettuja, siksi vähän huonolaatuisia!

Mitään kunnon pöytää minulla ei ollut, vaan pyykkiteline, silityslauta, sohvapöytä ja piknikviltti ajoivat asiansa mainiosti. Näin liikuttavalta pikku kioskini näytti:

Leivoin myytäväksi lime-valkosuklaacookieita ja ne maistuivatkin asiakkaille ilmeisen hyvin! Itsekin on tullut jokunen syötyä...

Pihaputiikissani oli sekä tavallista kirppistavaraa että itse tehtyjä juttuja myynnissä.

Vaikka tavaramäärä ei kovin paljoa vähentynyt tällä kertaa, Siivouspäivä on kuitenkin mielestäni mainio keksintö. Ja kirpputori yleensäkin. Jos alkaisin laskea, kuinka paljon kaikkia kivoja vaatteita ja sisustustavaroita yms olen vuosien aikana kirppiksiltä löytänyt, menisi kyllä pitkä tovi. Miksi ostaa uutta, jos voi saada saman tarpeellisen tavaran käytettynä ja usein paljon edullisemmin? Siinä tekee palveluksen sekä tavaran myyjälle että ympäristölle, kun auttaa toista pääsemään ylimääräisestä tavarasta eroon eikä tue massatuotantoa. Ylipäätään kauhistelen usein sitä, kuinka paljon maailmassa valmistetaan uusia tavaroita; paljon sellaista, mitä ilman ihminen pärjää ihan hyvin. Kaiken maailman krääsää, joka on hetken "muodissa" ja sitten jää lojumaan kaapin perukoille. Muutenkin olen yrittänyt nyt uuteen asuntoon muutettuani karsia ihan oikeasti minulle tarpeettomia tavaroita. Paljon on tietysti sellaista, mitä ei halua tunnearvon tai muun asian takia laittaa pois, vaikka ei päivittäin kyseistä tavaraa käyttäisikään, mutta paljon on myös sitä "kyllä mä varmaan tätä tarviin vielä jonain päivänä" -kamaa. Siitä haluan eroon.

Ongelmallisinta kirppiksen pitämisessä on saada tarjonta ja kysyntä kohtaamaan. Tiedän, että tietyille tavaroille olisi varmasti ostajia, mutta miten löytää heidät juuri sillä hetkellä, kun on itse jossain myymässä tavaroitaan tai vienyt juuri tietyllä viikolla tavaransa itsepalvelukirppikselle myyntiin? Miten osata mainostaa tiettyjä tavaroita Facebook-kirppiksellä niin, että juuri kohderyhmä sattuisi selailemaan ryhmän sivuja samaan aikaan?

Osa putiikkini tavaroista lähtee alkuviikosta lahjoituksena johonkin kirppikselle, osalle yritän vielä keksiä jonkin sopivan myyntikanavan. Kaikesta kun ei kuitenkaan viitsi ihan ilmaiseksi luopua.

Kaikenkaikkiaan Siivouspäivästä jäi kiva fiilis - jokunen lantti taskussa ja jokunen tavara vähemmän pyörimässä kotona, sekä useita uusia ihmiskontakteja! Olisi mukava kuulla muidenkin Siivouspäivä-kokemuksia :)

Neulottu pussukka

Viimeinen kerä mustaa lankaa oli melkein lopussa. Siitä riitti kuitenkin 18 silmukan levyiseen, helmineuleella neulottuu pötköön, jonka taittelin ja ompelin pikku pussukaksi. Kiinnitin etupuolelle napin, johon läpän saa kiinni virkatusta lenkistä. 

Pussukka on juuri sopivan kokoinen korteille - voihan siinä toki mitä tahansa muutakin pientä säilyttää. Itse en tarvitse tällä hetkellä yhtään ainutta pussukkaa, mutta toisaalta, tämä on niin söpö, että malttaakohan sitä laittaa lauantain pihaputiikkiin myyntiin...

Sisustustaulu?

Otsikossa on kysymysmerkki siksi, että en oikeastaan tiedä, mikä tämä tekemäni esine on. Tarvikkeina oli puinen laatikko, tai lokero, joku sellainen - ja kolme vanhaa avainta. Maalia ja liimaa ja lakkaa. Lopputulosta voisi kuvailla sisustustauluksi, mutta tauluksi sitä ei seinälle kuitenkaan pysty ripustamaan. Hyllyyn tai pöydälle sen saa pystyyn, onko se sitten enemmänkin koriste-esine? Enemmän se kuitenkin olemukseltaan vaikuttaa taululta kuin koriste-esineeltä... ANYWAY. Maalasin tuon puisen asian punaiseksi ja liimasin kontaktiliimalla avaimet vierekkäin laatikon sisäpohjaan kiinni. Maalasin tarkoituksella vähän huolimattomin siveltimenvedoin, niin pinta näyttää vanhahtavammalta.

Tällainen siitä sitten tuli.

Se on mielestäni yksinkertaisuudessaan aika kaunis, mikä se sitten ikinä onkaan.

P.S. Lauantaina on valtakunnallinen Siivouspäivä! Minäkin osallistun ensimmäistä kertaa (mikäli sää suosii): pystytän kerrostalon sisäpihalle pikku putiikin, josta löytyy sekä kirppistavaraa että kaikenlaisia itse väsäämiäni juttuja. Saatanpa jopa leipoakin jotain pientä. Toivotaan, että moni kaupunkilainen löytää paikalle!

Teipatut pyykkipojat

Tässä projektissa ei varsinaisesti käytetty mitään jämiä, mutta päätinpä kuitenkin esitellä väsäykseni, kun niistä tuli niin kivoja!

Olin ostanut kauan sitten puisia pyykkipoikia askartelukäyttöön. Pakkaus oli avattu, mutta mitään en niistä ollut vielä tehnyt. Olin ostanut myös jokin aika sitten Tigerista hauskoja teippejä (lienevätkö niitä kuuluisia washi-teippejä, en tiedä?), joita en juurikaan ollut vielä käyttänyt. Tänään huomasin, että teippi on samanlevyistä kuin pyykkipojan kylki. Teippailin kaikilla kolmella teipillä muutaman pyykkipojan kyljet värikkäiksi ja liimasin pari pientä magneettia kunkin yksilön takapuolelle. Taas vähän jotain erilaista jääkaapin oveen!