Kesäilyjä

Reiliä, mökkeilyä, synttäreitä, häitä, ystäviä, aurinkoa, valoisia kesäiltoja.

Enää reilu pari viikkoa lomaa jäljellä, siitä aion ottaa vielä kaiken irti. Syksyllä ehtii taas tuunata ja puunata. Sekä blogijuttuja että kotia ylipäätään. Tänä kesänä ei ole tullut hirveästi vietettyä aikaa kotona, mutta kotona ehtii olla myöhemminkin. Nyt nautitaan kesästä!

PS. En aio kirjoittaa blogiin matkakertomusta tai ladata tämän enempää reissukuvia; niitä voi tulla katsomaan jonkin ajan kuluttua albumista, jonka tässä vielä lomapäivinäni toivon ehtiväni kokoamaan.

Lähiruokaa matkalla kauas

Täällä taas! Reilausreissulta palattu, ja johan sitä ehti pari yötä olla kotona ennen kuin lähdin taas reissuun toiselle puolelle Suomea. Mummi diagnosoi osuvasti: paikallaanpysymättömyyssyndrooma :D Tulin maman kanssa tänään mummille, ja huomenna jatketaan tästä mökille. Ajomatkalla pysähdyimme lempparipaikkaamme Heinolan Heilaan lounastamaan.

Lähiruokatori Heila sijaitsee Heinolassa 4-tien varrella ABC:n lähellä (ja näistä kahdesta ravintolavaihtoehdosta suosittelen todellakin Heilaa!). Heilasta löytyy myymäläpuoli ja Cafe Heila, jossa tarjotaan sekä lounasannoksia että a la carte -listaruokia pöytiintarjoiltuina. Vitriinistä löytyy suolaista ja makeaa pienempäänkin nälkään.

Vanhahtavassa miljöössä oli mukava istua ja pohdiskella, mitä lounaaksi söisi. Olin aiemmin tsekannut Cafe Heilan a la carte -listan netistä ja himoitsin kermaista metsäsienikeittoa, mutta päädyin kuitenkin lounaslistalla olleeseen herkkusienikeittoon, joka tarjoilijan mukaan oli muilta osin sama keitto kuin metsäsienikeitto, mutta vain eri sienillä. Mama tilasi perinteistä lihamureketta.

Annoksiin kuului tuttuun tapaan salaattipöytä, leivät ja levitteet sekä jälkiruuaksi kahvi tai tee. Cafe Heilassa pyritään käyttämään mahdollisimman paljon lähellä tuotettuja raaka-aineita, minkä tietysti jo Lähiruokatori-nimestäkin arvaa.

Salaattipöydän raasteet olivat ihanan raikkaita ja tuoreita, ja niiden kyytipojaksi oli tarjolla useampaa salaatinkastiketta. Erityisesti kirpeän pirteä sitruunainen salaatinkastike oli tosi herkullinen tuttavuus. Maman sanoin: "Harvemmin salaatinkastike aiheuttaa elämyksen, mutta nyt se aiheutti."

Salaattipöydästä löysin myös meheviä pikkusämpylöitä, joiden kanssa maistelin italian yrteillä sekä tomaatilla ja basilikalla maustettuja levitteitä. Harmi vaan, ne eivät kuulemma olleet itse tehtyjä. Tosi hyviä kuitenkin. Mama otti ruisleipää ja kertoi senkin olleen herkullista.

Maman lihamurekeannos oli iloisen värikäs, ja ilmeisen hyvänmakuinen myös. Lisukevaihtoehtoja oli tosi iso litania! Minun herkkusienikeittoni oli älyttömän herkullisen makuista, tosin herkkusienet eivät koostumuksensa vuoksi ole lempisieniäni, mutta sopivat keittoon kuitenkin ihan hyvin. Tätä keittoa tilaisin todellakin uudestaan,  ehkä ensi kerralla metsäsienikeittona eli kantarellien kanssa!

Jälkiruokatee oli haudutettua Heilan yrttiteetä Kangasniemeltä ja sisälsi sitruunamelissaa, piparminttua ja ruiskaunokkia. Nam. Monesti haudutetut teet ovat mustaa, ei-minkään-makuista kitkerää teetä, joista en niin kovasti piittaa, mutta tämä oli jotain ihan muuta.

Lounaan jälkeen kävimme ostoksilla myymälän puolella. Saimme myös maistiaisia Täysjyvä-Gourmetin leivistä, ja mukaan mökkievääksi tarttui hyvänmakuinen spelttileipä.

Myymälästä löytyy vaikka mitä syötävää, juotavaa ja lahjatavaraa. Juuri sellaisia herkkuja, joita itse tykkään antaa ja saada lahjaksi.

Nelostietä ajavien kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa tämä paikka! Tällaisia aarteita toivoisi tien varsille lisää vastaiskuna ABC-asemille, joita tuntuu putkahtelevan yhä useampaan paikkaan kuin sieniä sateella. Tahdomme persoonallisuutta ja laadukasta, herkullista ruokaa! Tai ainakin minä tahdon. Ja tänään sain. Kiitos siitä!

Loma.

Blogi hiljenee kuukaudeksi. Reissunainen lähtee maailmalle ja palaa toivottavasti ehjin nahoin takaisin monta euroa köyhempänä ja monta kokemusta rikkaampana. Ihanaa kesää!

Köyhän pilatesrulla

Meillä oli jokin aika sitten työpaikan liikuntapäivä, jolloin pääsimme mm. kokeilemaan eräässä kuntokeskuksessa eri liikuntalajeja ja -välineitä. Silloin tutustuin pilatesrullaan, jolla rullailtiin lihaksia kehonhuoltomielessä. Voin kertoa, että kyllä sattui. Ja kyllä teki hyvää. Siitä asti takaraivossa on kolkutellut ajatus oman pilatesrullan hankkimisesta, mutta en ole kuitenkaan raaskinut sellaista ostaa, kun ne ovat aika hintavia.

Pari päivää sitten keittiöstä loppui folio. Folionrippeiden alta paljastui tukeva pahvirulla, jonka aioin aluksi viedä töihin askartelumateriaaliksi. Tänään sain kuitenkin kuningasidean: kokeilin pahvirullaa pilatesrullan tapaan, ja se oli mainio ensiapu jännittyneille lihaksille! Pahvirulla on toki kovempi ja paljon pienempi kuin pilatesrulla, mutta kotikäytössä oikein kelpo peli.

Tulipa mieleeni, että tähän tarkoitukseen myös kaulin olisi passeli väline!

Vapaapäivän terveyspannarit

Lukuvuoden työpäivät alkavat käydä vähiin, ja tänään olen nauttinut jopa vapaapäivästä. Lähden kuukauden mittaiselle seikkailureissulle jo reilun parin viikon päästä, joten on aika pikkuhiljaa syödä jääkaappia tyhjäksi. Pakastimeenkin on hyvä tehdä tilaa kesän uudelle marja- ja sienisadolle.

Yksi ainokainen kananmuna on kummitellut jo pitkään jääkaapissa, ja sen upotin Kauhaa ja rakkautta -blogissa (blogissa on juuri joku käyttökatkos, joten en saa linkitettyä) esitellyn reseptin mukaisiin ihmepannareihin. Banaania ja kananmunaa. Ei muuta. Maailman kauneimpia luomuksia nämä minun pannarini eivät ole, mutta kun päälle kasaa turkkilaista jugurttia ja marjoja, eivät ne edes juurikaan näy sieltä alta.

Pääsin vihdoin siis eroon siitä viheliäisestä kananmunasta, jota en ole saanut käytettyä aiemmin mihinkään. Taisi parasta ennen -päiväyskin olla jo mennyt monta viikkoa sitten, mutta ei se kananmunien kanssa ole niin tarkkaa. Samoin rasvapurkin jämät kuluivat paistamiseen, ja viinimarjojen ja mustikoiden myötä pakastimeen saatiin taas vähän enemmän tilaa. Annoksen kruunuksi laitoin itse kasvatetun sitruunamelissan ensimmäiset lehdet.

Eipä nämä viimeiset työpäivätkään kyllä kovin kurjia ole, kun saa esimerkiksi syödä lasten kanssa tällaisia herkkuja (tein näitä eilisiin nyyttäreihin ja huomenna sama homma):

100: Kierrätysaarteita

Tämä on blogini sadas postaus! Taas on ollut pitkä tauko, kevätkiireet kun vievät aikaa ja ulkona ihanasti paistava aurinko houkuttelee sekin mieluummin pihalle kuin koneen ääreen. Kuten tiedätte, kierrätys on lähellä sydäntäni. Siksi sadannessa julkaisussani esittelen muutamia kierrätys- ja kirppisaarteitani.

Kotini on pitkälti sisustettu kirppikseltä hankituilla tai jostain muualta saaduilla tavaroilla. Toki Ikeaakin löytyy, ja muuta varta vasten uutena ostettua, mutta ne ovat jo monien vuosien takaa. Kovin montaa täysin uutta huonekalua tai sisustukseen liittyvää tavaraa en ole viime vuosina ostanut. Näistä kuvien aarteista osan olettekin varmasti jo bonganneet aiemmista postauksista.

Helmitaulun oli mama löytänyt kirppikseltä ja pirteä oranssi puhelin tuli vastaan hyvinkääläisellä kirppiksellä pari vuotta sitten.

Riihimäen lasipurkit ovat jo klassikko (vai klisee?), niitä olen ostellut edullisella hinnalla erinäisiin käyttötarkoituksiin. TV-tason "pöytäliina" on joskus kauan sitten ostamani kauniin värinen ryijy.

Astioistani osa on myös kirppikseltä, kuten nämä herkullisen väriset lautaset. Keltaiset ovat ainakin kolmelta eri kirppikseltä keräiltyjä, ruudulliset kaaauan sitten Kankaanpäästä ostettuja. Ylläolevista muumimukeistakin muuten Lumilyhty ja Pikku Myy liukumäessä ovat päätyneet kaappiini FB-kirppiksen kautta!

Talouspaperitelineen maalasin itse keltaiseksi pari vuotta sitten; euron hintainen rähjäinen kirppislöytö sai uuden värin. Hyvin arkinen aarre, mutta kuitenkin!

Hedelmäkuvioinen tarjotin oli löytö lahtelaiselta kirppikseltä.

Peltipurkit ovatkin jo olleet blogissa esillä; osa niistä on kirppikseltä ostettuja, osa lahjaksi tai mamalta saatuja.

Keittiön maton dyykkasin joskus opiskeluaikana roskiskatoksesta. Makuuhuoneen mattokin on kierrätystavaraa.

Keittiön ja makkarin verhot ovat mummilta saadusta kankaasta. Kangas oli aikanaan mökillä oviverhona. Valkoisen kolmipalleroisen lampun sain äidiltä jokin aika sitten, se taas on ollut lapsuudenkodissani.

Pianon takana seinällä roikkuu (seinän kokoon verrattuna kylläkin vähän pieni) Beatles-taulu, jonka bongasin Facebook-kirppiksen kautta syksyllä. Maksoin siitä hurjat 2,50 euroa! Kuka löytää taulusta epäkohdan?

Ihana punainen jalkalamppu on myös mummilta saatu, tykkään siitä hurjasti! Ja kivasti sänky petaamatta.

Viimeisenä vielä muutama kenkälöytö kirppiksiltä; nämä kolme paria yhteensä 17,50 eurolla!

Pienellä rahalla olen saanut kodistani (ainakin omasta mielestäni) kivan näköisen, ja hiilijalanjäljestänikin mahdollisesti vähän pienemmän. En haluaisi asua kodissa, jossa kaikki on uutta ja hohtavaa ja modernia (ja pelkästään valkoista), vaan vanhat tavarat ja huonekalut luovat minusta kodikkaan tunnelman. Ja aina kun löytää kirppikseltä jonkun aarteen, tulee tuplasti, tai no oikeastaan triplasti hyvä mieli: 1) on löytänyt todennäköisesti edulliseen hintaan jotain kivaa, 2) ei tarvinnut ostaa samaa tavaraa uutena, 3) joku toinen pääsee tarpeettomasta tavarastaan eroon. Hurraa kirppiksille!

Tässä vain pieni osa aarteistani. Millaisia aarteita te olette löytäneet kirppiksiltä?