Koko rahan edestä

Keskiviikon kevennys: "Kun kaikki mahdollinen käytetään viimeiseen asti..."

Yksi uudenvuodenlupauksistani oli, että otan tänä vuonna uuden kajalin käyttöön. Onhan tuo entinen palvellut jo varmaan... mitähän sanoisin etten valehtelisi... ainakin viisi vuotta? Hyvin mahdollista, että jopa kymmenen. :D

Parin sentin pituista nysää ei pysty enää teroittamaan, joten silmien rajaus täytyy tästedes tehdä uudella kajalilla. Väriähän tuosta kuitenkin vielä lähtee, joten mitähän sillä voisi vielä tehdä...? Pysyykö kajalin väri esim. paperilla samaan tapaan kuin värikynän, vai suttaako se? Onko hyviä ideoita?

Lähiruokaa parhaimmillaan: Ravintola Maku

Vierailin viikonloppuna Porissa. Facebookista olin bongannut tuttavani postauksia marraskuussa Porin kauppahalliin avatusta ravintolasta nimeltä Maku. Ravintolan keskeinen ajatus on tarjota asiakkailleen alusta asti itse tehtyä, suomalaisen luonnon antimista ja lähituottajien tuotteista valmistettua herkullista, lisäaineetonta ruokaa. Arkisin lounasbuffetista löytyy runsas salaattipöytä sekä muutama lämmin ruoka, ja aina myös kasvisvaihtoehto, mikä minua tietysti ilahdutti. Muutkin erityisruokavaliot otetaan huomioon. Lounasajan ulkopuolella voi annoksia tilata listalta. Ja vielä paras osuus: perjantai-iltapäivisin Makusta saa sushia! Sushi tehdään tilaustyönä, ja siksi se on aina takuulla tuoretta.

Kävimme Makussa (vai Maussa? hankala nimi taivuttaa tässä yhteydessä :) perjantailounaalla. Harmikseni jätin kameran autoon, joten en saanut otettua paikan päältä kuvia! Ravintola löytyy siis juuri uudistetun Porin kauppahallin toisesta päästä, asiakaspaikkoja on kolmisenkymmentä. Pieni, suloinen, tunnelmallinen, eloisa – näillä sanoilla kuvailisin ravintolaa. Oman lisäfiiliksensä tuo se, että ravintola on tavallaan avoin, eli kauppahallin käytävät menevät ravintolan molemmin puolin, ja kauppahallin tunnelmaa ja ihmisvilinää pääsee seuraamaan syödessään.

Lounaaksi söin maukasta soijarouhelasagnettea, joka itse tehdyllä paholaisenhillolla höystettynä oli huikean hyvää! Lisäksi pasta-lohisalaattia sekä itse koottu sekoitus vihreää salaattia. Jälkiruoaksi join pakuriteetä. Pakuri oli minulle ihan uusi tuttavuus – se on siis koivun rungossa kasvavan sienen aiheuttama kasvannainen, jota on käytetty jo vuosisatojen ajan kansanlääkinnässä. Sain vinkin maistaa pakuriteetä hunajan kanssa, ja se olikin tosi hyvää. Makun pehmeä hunaja oli peräisin omista mehiläispesistä – todellakin lähiruokaa! Ihan huippua! Seuralaiseni otti luomukahvia, joka oli ennakko-odotusten mukaisesti kuulemma paljon parempaa kuin tavallinen.

Ihanan lounaan jälkeen oli pakko vielä tehdä sushitilaus mukaan otettavaksi. Tilasimme Maku Makia, eli lohta, avokadoa, kurkkua ja papaijaa (!) sisältävän makirullan, sekä Kalafornia-nimisen California rollin, jossa oli lohta, tuorejuustoa, avokadoa ja kurkkua. Lisäksi vielä pari jättikatkarapu-nigiriä. Kala haettiin saman tien kauppahallin kalamyyjältä, ja sushit tehtiin alusta asti paikan päällä käsityönä. Ei voisi olla tuoreempaa! Söimme sushit iltaherkkuna tuttujen kanssa, ja oli kyllä aivan loistavan hyvää. Itse olen vasta viime kuukausina innostunut sushista, ja nyt voisin syödä sitä vaikka koko ajan. Ainoa miinus oli, että riisi oli vähän irtonaista – varmaan niin tuoretta ettei ollut vielä ehtinyt jähmettyä tarpeeksi, jotta pysyisi hyvin kasassa? Susheista tajusin onneksi ottaa kuvan, ennen kuin ne hävisivät parempiin suihin.

Kokonaisuudessaan ravintola Maku oli tosi virkistävä kokemus kaiken maailman ketjuravintoloiden ja pikaruokaloiden joukossa. Näitä lisää! Voi, kunpa vain asuisin lähempänä – nyt onneksi tiedän, että kotiseudulle suuntautuvalla viikonloppumatkalla voin kurvata perjantaisin Porin kautta ja hakea tuoretta sushia pitkän ajomatkan jälkeiseksi herkkupalaksi!

Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan Makuun. Vieraile vaikka ravintolan nettisivulla tai tykkää Facebookissa.

Uusi elämä vanhalle topille

Pari vanhaa hihatonta toppia ovat päässeet uusiokäyttöön kangaskasseina. Toinen jäi aikanaan pieneksi, ja toiseen tuli navan kohdalle pieni tahra niin, ettei sitä viitsinyt enää käyttää paitana.

(Huono valo kuvassa!)

Tämä on ehkä maailman helpointa; ompelet vain topin alareunan umpeen, ja siinäpä kassi! Kantokahvatkin valmiina. Jos toppi on kovin pitkä, sauman voi ommella vähän ylemmäs kuin ihan helmaan, ja leikata ylimääräiset pois. Näitä voi sitten tuunailla mielin määrin vaikka kangastusseilla tai -väreillä, vain mielikuvitus on rajana. Itse en lähtenyt näitä kasseja sen enempää koristelemaan, koska ne ovat olleet työkäytössä; lähinnä siis erinäisten työtavaroiden säilytyskasseina.

Money money money

Vanhat kolikot ovat kauniita. Useilta ulkomaanmatkoilta on jäänyt muutama ylimääräinen lantti, joista useimmat eivät enää kelpaa valuuttana, koska maa on ottanut eurot käyttöön. Minä laitoin matkamuistot jääkaapin oveen: liimasin kolikon taakse kontaktiliimalla magneetin. Liimani on tosi vanhaa, ja mietin, mahtaako se enää pitää, mutta ainakin toistaiseksi on toiminut ihan hyvin.

Askartelulaatikostani löytyi muutama pyöreä magneetti, mutta niiden loputtua totesin kaupassa, että saksilla leikattava magneettilevy on paljon edullisempi vaihtoehto kuin nuo pyöreät. Voi leikata sellaisen palan kuin haluaa. Omasta levystäni olen saanut jo varmaan pariinkymmeneen erilaiseen magneettiin palat, ja levystä on ainakin kaksi kolmasosaa vielä jäljellä. Samaan hintaan olisi kyseisestä askartelukaupasta saanut muistaakseni kymmenen tuollaista pyöreää.

Persoonallinen vaihtoehto muovisille matkamuistomagneeteille tai kaiken maailman aforismeille - ja myös vaikkapa kiva pikku lahja maailmanmatkaajan jääkaapin oveen :)

Lapsiperheissä vanhat kolikot voi tietysti ottaa hyötykäyttöön lasten kauppaleikkeihin!

Julkkikset kehyksiin

Enimmäkseen olen hyvin lahjapaperivastainen ihminen. Varsinkin jouluisin, kun näkee kuinka sitä paperia käytetään valtavat määrät, ja heti kun lahja on revitty kääreistään auki, paperit heitetään roskiin. Kunpa ihmiset muistaisivat edes sen, että tavallinen lahjapaperi kierrätetään energiajätteeseen! Itse bongaan joulu- ja muistakin lahjoista mieluisimmat, hyväkuntoiset paperit ja otan ne talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Niistä saa askarreltua vaikka mitä, tai ne kelpaavat toki myös sellaisinaan seuraavien vuosien lahjojen kääreiksi.

Joskus kuitenkin lahjapaperin ostaminen on melkein välttämätöntä, jos kotoa ei löydy mitään pakkaustarpeita. Silloin minulle ei kelpaa mikä tahansa kukka- tai sydänkuvioinen paperi, vaan haluan siinä olevan jotain jujua. Vuosia, vuosia sitten löysin jostain kaupasta superhienoa lahjapaperia.

Tällä hetkellä rullasta on jäljellä enää pieni lärpäke, jolla ei kyllä päällystetä kovinkaan suurta lahjaa. Paperin kiva kuosi olisi kuitenkin kiva saada näkyville. Niinpä leikkasin vanhoihin valokuvakehyksiin sopivat palat ja kehystin Marilynit ja kumppanit.

Kehykset voi pitää esim. pöydällä tai ikkunalaudalla, kuten minulla ne tällä hetkellä ovat, tai ne voi ripustaa seinälle. Näistä olen tykännyt hurjasti!


PS. Kurkkaapa Yle Uutisten linkki Roskaruokabrunssista täältä. Ihan loistava idea!

Joku raja!

Tilasin joitakin vuosia sitten Amnestylta tooooosi hienon t-paidan. Paita on naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen Joku raja! -kampanjan tuote, ja kuten joku saattaa muistaa, PMMP teki samannimisen biisin ja oli mukana kyseisessä kampanjassa. Liekö paidan kuvassakin Paulan ja Miran siluetit? Joka tapauksessa paidassa yhdistyi sekä omaa silmääni miellyttävä printti itsessään, että kannatuksen arvoinen aate. Varmuuden vuoksi tilasin vähän normaalia reilumman koon, koska nettikaupassa varoiteltiin kokojen olevan niukkoja. Paitani oli juuri ja juuri sopiva, ja tietysti vuosien mittaan se kutistui hiukan pesuissa. Pidin paitaa jonkun verran, mutta lopulta se kävi mielestäni liian lyhyeksi. Viime vuosina olen tykästynyt vähän pidempiin paitoihin. En millään halunnut laittaa paitaa kirppikselle, koska kuva ja aate ovat kuitenkin niin mainiot. Se on siis jo varmaan muutaman vuoden lojunut kaappien perukoilla ja kulkenut mukana muutosta toiseen. Vihdoin keksin, miten saada paidan kuva näkyville ilman, että pitää ahtautua siihen liian pieneen t-paitaan. Leikkasin kuvan irti ja mallailin sitä mustan kangaskassin kylkeen. Täydellistä! Ompelukone esiin!

Ompeluvaiheessa tuli kuitenkin pieniä mutkia matkaan. Kangaskassi kun on paksua joustamatonta puuvillaa, ja tämä paidankappale jonkin verran venyvää trikoota... ryppyynhän se sitten meni. Jatkoin kuitenkin sitkeästi loppuun asti ja ompelin kuvan reunoistaan kiinni kassiin. Ensin suoralla, sitten vielä siksakilla reunat, jotta eivät lähtisi purkautumaan. Lopputulos on jokseenkin pussittava, koska kangas käyttäytyi ennalta-arvaamattomasti (en ole mikään ompeluguru), mutta eipä tuo oikeastaan haittaa!

Pussimainen kuva on oikeastaan ihan hauska yksityiskohta! Kangaskassin värin valintakin meni ihan nappiin; musta korostaa jotenkin kuvan dramaattisuutta. Nyt olen kovin iloinen siitä, että ostokset kulkeutuvat jatkossa kaupasta kotiin astetta aatteellisemmassa kangaskassissa :)