torstai 24. huhtikuuta 2014

Pinnatuoli pirteäksi

Parin viikon projekti on vihdoin saatu päätökseen. Tai oikeastaan se on ollut jo ainakin viime kesästä ajatuksen tasolla ollut projekti, mutta varsinaiseen toteutusvaiheeseen ryhdyin vasta pari viikkoa sitten. Hallussani on jo pitkään ollut vanha pinnatuoli, joka on peräisin ties miltä vuosikymmeneltä; muistan tuolien olleen omassa lapsuudenkodissani joskus, ja varmaan sitä ennenkin ovat jo olleet äidilläni. Niitä on siis alun perin ollut useampi kappale. Tämä tuoli on pyörinyt minulla vähän niin kuin ylimääräisenä monet vuodet, mutta koska se on niin hienon mallinen, en ole halunnut myöskään luopua siitä. Minun elinaikanani tuoli on maalattu valkoisesta vaalean mintunvihreäksi, ja kyseinen väri ei oikein istu nykyiseen sisustukseeni eikä myöskään vahvoista väreistä pitävään värisilmääni. Niinpä päätin maalata tuolin. (Hups, en tullut kyllä kysyneeksi mamalta lupaa; tuoli on kuitenkin varmaan alun perin hänen...)


Marssin melkein naapurissa olevaan maalikauppaan ja hankin sieltä pelit ja pensselit. Toisin sanoen maalin (värin valinta oli se vaikein osuus), hiekkapaperin ja pensselit. Maalaushommat suoritin aluksi pikku parvekkeellani ja myöhemmin olkkarissani. Sanomalehteä vaan alle niin hyvä tulee.




Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tuoli näytti tältä. Maalikaupan myyjä sanoikin, että täytyy varmaan maalata useampi kerros, jotta vanha väri peittyy kunnolla.


Toinen maalikerros alkoi jo näyttää suht hyvältä.


Kolmas kerros toden sanoi; tuolistani tuli aivan ihana porkkanatuoli, jolla kelpaa nyt istuskella! (Kärsimättömänä ihmisenä jätin kylläkin tuolin alapuolen maalauksen siihen toiseen kerrokseen, mutta kukapa sinne katselee.)


Suunnitelmissa olisi vielä toisenkin huonekalun maalaus luultavasti samalla värillä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti