Keittiössä vihertää. Ostin elämäni ensimmäistä kertaa lehtikaalia. Söin sitä (tietääkseni) elämäni toista kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui viikko sitten maman luona, kun hän kokkasi aivan superhyvää mausteista lehtikaalikeittoa flunssaiselle tyttärelleen. Oli muuten niin älyttömän hyvää että oksat pois! Lehtikaalisipseistä on paljon puhuttu, ja ajattelin tänään kokeilla tehdä niitä itse.
Googlasin lehtikaalisipsien ohjeen ja pohjana käytin Ruokala.netin ohjetta. Käytin 200 gramman pussista puolet, ja siitä tulikin juuri sopivasti yksi pellillinen, ja sopiva iltapala minulle.
Näillä maustoin sipsit; cayennepippuria, vahvaa paprikajauhetta ja suolaa.
Lehtikaalisipsit eivät varsinaisesti näytä kovin houkuttelevan näköisiltä eivätkä tuoksukaan erityisen hyvältä, mutta maku oli kyllä oikein mainio! Pidin niitä uunissa noin 20 minuuttia, ja se oli pikkuisen liikaa, sillä osa sipseistä oli jo niin kuivia että hajosi käsiin, ja maistui myös hiukan palaneelta. Ensi kerralla vähän lyhempi aika uunissa.
Vihreä kattaus iltapalalla sisälsi sipsien kaveriksi kermaviilidippiä (itse maustettua tietenkin, eikä mitään pussikamaa), turkkilaista jugurttia banaaniviipaleilla ja passionhedelmällä, sekä teetä ihkauudesta muumimukista. Ei ole rillejä ei. Mutta kaunis se silti on. Taannoin sushia tehdessäni löysin Pirkan sushiainespaketista valmiiksi rikkinäiset levälevyt; tein asiallisen reklamaation Pirkalle ja minulle lähetettiin kiitokseksi postitse kymmenen euron tuotehyvitysseteli. Käytin sen juuri tuon muumimukin hankkimiseen, joten juhlamukille jäi hintaa vain vajaa 20 euroa. Kannattaa reklamoida!
Nämä herkut olivat leffaeväät Spiceworld the Movielle. Huomasin päivällä, että se tulee tänään telkusta, ja pakkohan sitä oli nostalgia-aspektin vuoksi katsoa. En muista lapsena olleeni erityisemmin juuri sen leffan fani (vaikka muuten olinkin henkeen ja vereen Spaissarityttö), mutta varsinkin nyt aikuisena on todettava, että onhan tuo aikamoista kuraa. Hehe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti