Avain uuteen kotiin

No ei vaan. Uuden kotini avainta en sentään kanna kaulassa. Sen sijaan muuttotohinoissa löytyi muutama vanha avain, joiden alkuperästä ei ole muistikuvaa. Yksi avain oli ihana vanhanmallinen, josta päätin tehdä kaulakorun. Olen tosi huono käyttämään kaulakoruja (paitsi tietysti kaulassa roikkuu aina mummilta saatu pieni sydänkoru); kuitenkin viime aikoina olen värikkäiden helminauhojen sijaan tykästynyt isohkoihin, jotain esittäviin riipuksiin. Sellaisista omistan ainoastaan yhden viiksikorun, joten avainkoru on hyvää vaihtelua sille. Ikivanha nahkanauha sopii väriltään avaimen kaveriksi, ja kuinka kivalta koru näyttääkään erityisesti mustan paidan kanssa!

Hallussani on kyllä myös avain uuteen kotiin - muuttoauto kiikutti parisen viikkoa sitten tavarat muutaman sadan kilometrin päähän entisestä sijainnista. Blogi on ollut kesälomalla, oikeastaan pakkolomalla, kun ei muuton ja kaiken muun hässäkän keskellä ole ollut aikaa väsäillä yhtään mitään. Kotipäivät ovat kuluneet erinäisten kodin tarvikkeiden metsästykseen pitkin kaupungin puoteja ja kirppiksiä, ja välillä pitää reissata uuden kotikaupungin, ex-kotikaupungin ja vielä ex-ex-kotikaupunginkin väliä. Aikamoista suhaamista on siis ollut tämä heinäkuu. Jospa elokuussa ehtisin asettua ja kaivaa taas tuunausideat jostain mielen syövereistä.

Kivaa, että blogia on hiljaisesta heinäkuusta huolimatta kuitenkin selailtu päivittäin - ilahduttaa tietää, että joku lukee juttujani! :)

Muuttoritarit

Tässä residenssissä on meneillään muutto. Tarkemmin sanoen uhkaavasti lähestyvän muuton valmistelu; pakkailu, siivoilu, kova yritys päästä ylimääräisistä tavaroista eroon. Myös jääkaappi ja pakastin pitää tyhjentää, koska en jaksa huolehtia pakasteiden roudaamisesta ja kylmänä säilymisestä monen tunnin ajomatkan ajan.

Kun pakastimesta löytyy rasia viimekesäisiä mansikoita, pätkä pullapitkoa, pari desiä kookosmaitoa, ja jääkaapista yksi kananmuna, voi syntyä uskomattoman hyviä herkkuja! Muuttotohinassa herkuttelin seuraavanlaisella annoksella:

Tietysti olin jo syönyt puolet annoksesta, ennen kuin muistin ottaa kuvan... :)

Sekoitin kananmunan ja kookosmaidon, pyörittelin pullapitkoviipaleet siinä ja paistoin pannulla kullanruskeiksi. Päälle kokosin paksua turkkilaista jugurttia, mansikoita, hiukan hunajaa sekä itse kasvatettua sitruunamelissaa. Ai että oli hyvää! Suosittelen kokeilemaan!

Forty licks

Ompelin joskus yläaste-lukioaikoina pyöreän Rollari-kangasmerkin koristamaan mustan t-paidan selkämystä. Paita jäi kuitenkin jossain käänteessä pieneksi ja ratkoin kangasmerkin irti. Olin jokin aika sitten eräillä messuilla töissä, ja sieltä saatiin työpaidat omaksi. Paita on hyvälaatuinen ja sopivan kokoinen, mutta en oikein viitsisi mainostaa mitään messuja vapaa-ajallani (eikä paitaa voisi käyttää uudestaan seuraavilla messuilla, koska siinä on vuosiluku). Päätin kokeilla, sopisiko kangasmerkki peittämään messulogon.

Ei ihan riittänyt. Kaivoin kuitenkin kangasvarastosta teiniajan mustista housuista leikatun lahkeenpalan hätiin ja leikkasin siitä hiukan kangasmerkkiä isomman pyöreän palasen. 

Ompelin kangasmerkin kiinni taustakankaaseen ja sen jälkeen paitaan logon päälle. Tosi kivalta tuo näyttää valkoisessakin paidassa! Noista kuvaan eksyneistä ruudullisista yöshortseista en sitten tiedä, sopivatko asuun.....

Kartalla!

Ammattiyhdistykseltä tulee vuosittain kalenteri, josta löytyy takasivuilta muun muassa Suomen kartta. Parista vanhasta kalenterista talteen repäistyt kartat ovat tuunattuina kivoja kirjanmerkkejä.

Leikkasin Suomineidot suurin piirtein ääriviivoja pitkin, liimasin värillisille jämäpapereille ja leikkasin uudestaan niin, että reunoille jäi värilliset "kehykset".

Laminoin kartat samalla kun tein vähän uusia sarjakuvamagneetteja, tein rei'ittimellä päihin reiät ja solmin parit nauhat koristeeksi. Nauhat ovat niitä sellaisia, joista paidan tai neuleen voi ripustaa henkariin, jotta se pysyy ryhdikkäämpänä. Olen leikellyt niitäkin talteen vuosikaudet.

Itselläni voisi kyllä hyvinkin käydä niin, että kirjan lukemisen sijasta jäisin tutkiskelemaan Suomen karttaa!

Kesän yksi kohokohta: Frantsilan Kehäkukka

Juhannusreissulta palatessani poikkesin 3-tien varrella Hämeenkyrössä sijaitsevaan Frantsilan luomuyrttitilan ravintola-kahvila-myymälään Kehäkukkaan. Ajoitin visiittini lounasaikaan, koska kyseisen paikan ravintolasta saa lounasta joka päivä - eikä mitä tahansa lounasta, vaan omien yrttien ja lähituottajien tuotteiden ryydittämää kasvisruokaa. Olin pari kertaa aiemmin käynyt kyseisessä paikassa syömässä ja mieleeni oli jäänyt erittäin positiivinen kuva (ja maku) kasvislounaasta. Enkä tälläkään kertaa joutunut pettymään!

10,50 euron hintainen kasvislounasbuffet sisälsi muutaman lämpimän ruokalajin, runsaan ja kekseliään salaattipöydän, leivät, omasta nokkosesta tehdyn nokkos-yrttivoin, sekä juomaksi lähituottajan mehua, kotikaljaa tai yrtein maustettua vettä. Jälkiruoaksi kahvi tai haudutettu tee sekä omena-kanelikiisseliä ja kermavaahtoa. Lounaan olisi voinut syödä kauniisti sisustetuissa sisätiloissa...

...mutta koska oli lämmin päivä, istahdin ulkoterassille nauttimaan ateriastani. Kuva antaa ehkä väärän vaikutelman; juuri tuolla hetkellä pari pöytää sattui olemaan tyhjänä, mutta muuten ruokailijoita vilisi koko ajan, ja piha oli täynnä autoja. Ulkomaalaisiakin asiakkaita bongasin.

Terassilta olikin mainiot näkymät joelle!

Lounas oli mielettömän maukasta; juuri sellaista kasvisruoan kuuluu olla. Osaisinpa itsekin tehdä yhtä hyvää. Erityisesti mieleen jäi ravintolassa itse tehty (tietysti omaa nokkosta käyttäen) kurkuma-nokkospasta ja metsäsienikastike. Olisin voinut syödä sitä loputtomiin. Myös mungpavuista tehty hummus oli tosi hyvää, ja viime kerralta mieleeni jäänyt kasvisrieska oli yrttivoin kanssa jälleen niin herkullista kuin muistinkin. Sitten oli leipäjuusto-perunasalaattia, vihersalaattia papujen kera, kikhernelisuketta... ainoastaan lämpimiä punajuuria väistelin, kun en niiden ylin ystävä ole!

Jälkkäriksi hain omena-kanelikiisselin (kanelilla maustetun kermavaahdon jätin väliin) ja Frantsilan omaa, haudutettua Ystävyyden yrttiteetä. Maukkaan teen mittapuu on minulle se, että sitä voi juoda ilman hunajaa. Ja tämä tee ei todellakaan tarvinnut makeutusta; toisin kuin tavallinen pahvinmakuinen pussitee, se tosiaan maistui aidoilta yrteiltä. Herkkua. Lounaasta täydet pisteet!

Samassa rakennuksessa on myös myymäläpuoli, josta voi ostaa Frantsilan luonnonmukaisia tuotteita joka lähtöön: kauneudenhoitoon, saunomiseen, syötäväksi, tuliaisiksi... Olipa perimmäisessä huoneessa taidenäyttelykin. Ja kahvilasta saa lounaan lisäksi toki myös suolaista ja makeaa pienempään nälkään.

Isosta pihapiiristä löytyy myös toinen mielenkiintoinen rakennus, jossa on Hämeenkyrön matkailuinfo, lahjatavaroita ynnä muuta kivaa tarjoava Puotihuone, vaateputiikki Helmi-Ilona sekä kirpputori. 

Puotihuoneella ihastelin paikallisten käsityöyrittäjien tuotteita. Helminauhan postimerkki- ja pullonkorkkimagneetit olivat upeita, ja tölkkinipsuista tehdyt rintarossitkaan eivät olleet hullumpia! Olen yleensä vähän epäluuloinen tölkkinipsutuotteita kohtaan, mutta tuollaista voisin kyllä vaikka itsekin pitää!

Myös Minttumaan kierrätyskankaista tehdyt värikkäät pussukat herättivät huomioni.

Think Today -merkin kekseliäistä laukuista ei valitettavasti ole kuvaa, mutta niissäkin oli käytetty kierrätysmateriaaleja: rakennusalan hukkamateriaalit laminaatti, muovimatto ja erilaiset kankaat olivat taipuneet laukkujen muotoon.

Kurkkasin kirppishuoneeseenkin, mutta sieltä en tällä kertaa löytänyt mitään mielenkiintoista. 

Tämän kaiken jälkeen oli pakko vielä pikaisesti tutustua pihalla olevaan yrttinäytepuutarhaan. Noin 300 yrtin puutarhassa oli kiva kierrellä ja yrittää tunnistaa kasveja - ja sitten tarkistaa oikeat vastaukset kylteistä. 

Oli ruohosipulia, timjamia, mustikkaa, tyrniä, raparperia, kissanminttua, porkkanaa, maarianverijuurta, ukontulikukkaa, nukkapähkämöä... ainakin kolme viimeistä olivat minulle ihan uusia tuttavuuksia.

Reilun tunnin visiitti todisti taas sen, että Kehäkukka on todellakin tutustumisen arvoinen paikka. Voi, kunpa kulkisin 3-tietä useammin!

Kesäkokille

Vuosia käyttämättömänä majaillut kangas muuntui essuksi ja sai nauhoikseen vanhoista bikineistä leikatut punaiset nauhat sekä leveämmän, punavalkoraitaisen. Väriä keittiöön!

Trikootuubi

Tämä oli TOSI random kokeilu. Olin värjännyt tummanvioletin, kainaloista kuluneen trikoopaidan pesukonevärillä mustaksi, mutta värjäyksestä huolimatta paita ei ollut enää sellaisenaan käyttökelpoinen. Päätin kokeilla, toimisiko paitakangas tuubihuivina. Siis sellaisena päähän laitettavana, ei kaulaan.

Otin toisen tuubin mitaksi ja leikkasin sen mukaan paidan keskeltä palan. Tai siis kätevästi kaksi palaa samalla kerralla, paidan etu- ja takapuolet.

Toisessa päässä oli jo valmiina paidan helmasauma, joten ompelin ainoastaan toiseen päähän taitokset, sekä tietysti pitkät sivut kiinni toisiinsa ja huolittelut siksakilla. Siinä tämänkertaiset huimat käsityösuoritukset.

Onhan tuo paitakangas ehkä hitusen turhan paksua huivi-/pipomateriaaliksi, mutta kelpaa. Pipoksi se taitellaan siis niin, että ensin laitetaan tuubin toinen pää saumat päällepäin päähän, kieputellaan vähän, ja vedetään tuubin toinen pää päälle. Yksinkertaista.

Tuubipipon kuvaaminen ylhäältä ja takaa päin olikin haasteellisempi juttu. Tässä kuitenkin jonkinlaiset otokset, jotta tuubin olemus selviää sellaisellekin, joka ei tällaisia tuubeja ole aiemmin käyttänyt. Ylemmässä kuvassa pipon kohdalla on joku tyhmä läiskä; kankaassa se ei onneksi ole.

Tuubipipo ylhäältäpäin

Nyt vaan hyödyntämään kaikki vanhat trikoopaidat ja muut kangaskaistaleet!