keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Nallearmeija ja Siwan sitrukset


Viime aikoina olen hirmu vähän ehtinyt / muistanut käydä kiertämässä kirppiksiä. Kotoa käsin tulee seurailtua paria oman kaupungin Facebook-kirppisryhmää, ja niiden kautta on myös omia tavaroita myynnissä. Nykyisessä kotikaupungissani kirppiskulttuuri tuntuu kyllä olevan aika tahmeaa, ainakin verrattuna kahteen edelliseen kotikaupunkiini. Täällä olen kahden ja puolen vuoden aikana yrittänyt myydä tavaroitani sekä usean "oikean" että noiden Facebook-kirppiksien kautta, ja tavara liikkuu kyllä mielestäni aika huonosti. Jotenkin tuntuu, että kirppikselläkin pitäisi saada aivan priimaa minimaalisen pienellä rahalla. Sellaista "tavallista" kirppiskamaa menee enää tosi vähän; kaikenlaiset trenditavarat ja -vaatteet, kuten Kånkenit, Jopot, Converset ym. kyllä käyvät kaupaksi. Joskus kirppisrinkien kautta tekee silti löytöjäkin.

Tänään bongasin Facebook-kirppiksellä ilmoituksen isosta kasasta nalleja ja muita pehmoleluja, jotka saisi hakea ilmaiseksi. Ilmoitin heti, että tulen hakemaan nallet - ne tulevat hyvään tarkoitukseen töihin! Ehkä muutaman tuolta blokkaan, mutta suurin osa on kyllä sellaisia, joita varmasti tulen käyttämään lasten kanssa. Tuskin tänä keväänä, koska juuri syksyllä oli nalleteema, mutta joskus tulevaisuudessa.


Muita viime aikojen löytöjä ovat olleet seuraavan kuvan raitapaita (ystävän kirppiskasasta bongattu, kiitos vielä!) sekä kauan himoitsemani farkkuliivi. Ostin kirppisryhmän kautta myös tumman pitkähihaisen farkkupaidan, jota kyllä sovitin paikan päällä, mutta kotona totesin sen kuitenkin liian kireäksi hartioiden kohdalta. Se paita onneksi meni eteenpäin sitten taas toiselle ystävälle, eikä jäänyt nurkkiin pyörimään.



Lukukausi alkoi minulla vähän kehnosti kahden viikon sairauslomalla - tässä on siis ollut aikaa tehdä kaikenlaisia pikku kotipuuhia. Tänään huomasin, että vanha reseptikirjani on tullut täyteen, ja on aika hankkia uusi. Muistin, että jossain taitaa olla vielä tallessa sininen kierrätyspaperista tehty kierrevihko, jonka olen oikeasti saanut varmaan 20 vuotta sitten lahjaksi. Vähintään 15 vuotta sitten. Uskollisesti se on kulkenut mukana - ja kannesta näköjään haalistunutkin ihan kulahtaneen näköiseksi - ja nyt se pääsee vihdoin käyttöön uutena reseptikirjana.


Halusin vähän jotain uutta ilmettä uudelle reseptikirjalle (vanhastakaan ei kyllä päältä päin tunnistaisi, että se liittyy millään tavalla ruokaan...). Kuten olen aiemminkin todennut, välillä ihmettelen todella suuresti, mitä kaikkea sitä onkaan vuosien varrella säästänyt.

"Tää on kiva, vaikka en kyllä tiedä mitä tästä vois tehdä"
"Kyllä tätä vielä joskus tarvii"
Ja niin edelleen. Tuttua.

Olen joskus leikannut Siwan mainoslehdestä irti sivun, jossa on sitrushedelmien kuvia. (Joo, saa nauraa.) Ihan vaan siksi, että ne olivat kivan näköisiä. Nyt kaivoin sivun askartelulaatikostani, leikkelin sitruspallerot irti ja koristelin vihon etukannen niillä. Päällystin etukannen kontaktimuovilla, etteivät liimatut sitrukset lähde lentelemään kokkailujen lomassa.


Aika kiva tuosta tuli! Kyllä kannatti säästää sivu Siwan mainoslehdestä :D Nyt kelpaa taas bongailla uusia reseptejä. Yksi lempipuuhistani!



Päivän puuhastelujen lomassa ehdin vielä leipoa nokkosrouhesämpylöitäkin; maistuivat oikein hyvältä rahkan, mehukeiton ja myslin kanssa välipalana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti