Nimittäin tämä elämä. Aikamoisen hulinaa ja hässäkkää ollut tässä viime ajat, niin että päätä huimaa. Lähdin putkiremontin alta evakkoon ja muuttourakka kesti kaksi viikkoa. Lisäksi töissä on tietysti vuoden kiireisin aika, ja keikkoja ja muuta hommaa vielä siihen päälle. Täytyy sanoa, että takki alkaa olla tämän kevään osalta aika tyhjä. Ajatusten kasassa pitämisessä on nyt aikamoinen homma, mistä kertoo myös se, että ajatuksissani meinasin tänään ajaa autolla kolarin. Odotan TODELLA paljon reilun kuukauden päästä alkavaa kesälomaa.
Tällaisia tilannekuvia hektisestä elämästäni viime ajoilta:
Sunnuntaina pakattiin koti muoveihin ja toivotettiin remontti-reiskat tervetulleiksi. Tältä näyttää olohuone.
Laatikkoa, kassia ja pussia on pyörinyt nurkissa viime viikot. Ikea-kassit ovat olleet pelastukseni muuttopuuhissa. Onneksi evakkokoti on kalustettu, ja toin tänne ainoastaan pienen osan tavaroistani, mutta silti tuntuu että sitä kannettavaa oli älyttömästi. (Huomaa Muumin murot -pahvilaatikko! Miltähän vuosituhannelta mahtaa olla...)
Kävin lauantaina kaverin kanssa lounastreffeillä maittavan wokin ääressä ja innostuin tekemään pitkästä aikaa wokkia kotonakin; näin kauniilta se näytti! Fit-lehden ilmestyminen postiluukusta on aina yksi kuukauden kohokohdista.
Puhelimella nappasin pari kuvaa maanantaisista porrastreeneistä stadionilta. Uusi, innostava treeni ja ihana aurinkoinen ilma - pää saa tuulettua stressaavista ajatuksista edes hetken!
Jätin suurimman osan käsityö- ym. tarvikkeistani kotiin evakkoasumisen ajaksi, joten ihan hirveästi tässä ennen kesää ei varmaan tule väkerreltyä mitään. Siltä osin blogi siis jää joksikin aikaa vähän paitsioon, mutta ehkä muita juttuja kirjoittelen, mikäli aikaa riittää.
Ihan parasta että tulee kesä. (Vaikka huomenna kuulemma tulee lumimyrsky...???)
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Kokeilevaa kokkailua
Viime päivinä on tullut kokeiltua jälleen uusia juttuja keittiössä. Yleensä junnaan vaan niissä samoissa vanhoissa ruokalajeissa, vaikka maailma on pullollaan reseptejä ja kiinnostavia ruokia. Virkistävää saada vähän vaihtelua - vaikka aina kokeilut eivät kyllä mene "kuin Strömsössä".
Yksi kokeiluistani on vajaan viikon mittainen maidoton jakso. Syksyllä kokeilin gluteenitonta, ja nyt halusin huvikseen kokeilla, miltä tovi ilman maitotuotteita tuntuu. Soijajugurtti ja soijamaito ovat positiivisia yllätyksiä, ja myös riisi- ja kauramaitoa olen kokeillut. Noita maitoja en kylläkään juo tavallisen maidon tapaan, vaan käytän niitä smoothieisiin, puuron kanssa jne.
Tähän mennessä olen maistanut ainoastaan tavallista, maustamatonta soijajugurttia; innolla odotan myös pääseväni kokeilemaan noita kookoksella ja mantelilla maustettuja!
Lauantaina tein thaimaalaista Tom Yam -keittoa. Minulla on kaappientyhjennysprojekti meneillään myös keittiössä, eli pyrin käyttämään loppuun kaiken mitä voin, ettei ole niin paljon kannettavaa väliaikaiskotiin remontin alkaessa. Keittoon liotin loput kuivatut aasialaiset sienet, joita olin jostain kauan sitten ostanut. Marketista löytyi Tom Yam -maustetahna, jota piti ohjeen mukaan laittaa koko purkillinen - aluksi sitä kummastelin, mutta vähitellen huomasin, että se ei maistu juuri miltään, ja kippasin huoletta koko purkillisen soppaan. Sienien lisäksi siihen tuli sipulia, paprikaa, pinaattia, tofua ja riisinuudelia sekä tietysti kaikenlaisia mausteita. Täytyy kyllä myöntää, ettei ollut mikään maailman paras keitto. Siitä syytän suurilta osin mautonta (tai oikeastaan ei-sen-makuista-mitä-sen-pitäisi-olla) maustetahnaa.
Life-lehdestä bongaamani resepti kookos-tyrni-chiapuurosta muokkautui kotikeittiössä epäilyttävän näköiseksi kookos-appelsiini-vanukkaaksi. Chiasiemeniä turvotettiin siis kookosmaidossa sekä appelsiinimehussa ja tehtiin niistä kerroksia. Tai siis yritettiin tehdä. Nuo nyt ovat epämääräiset kuin mitkä, koska kookosmaito oli liian paksua, vaikka yritinkin sitä vielä vedellä notkistaa. Mutta ihan hyvää oli!
Uskokaa tai älkää, tänään tein elämäni ensimmäistä kertaa kotonani paistettua lohta. Muita kaloja on joskus tullut paisteltua, ja lohta olen ihan pari kertaa tehnyt uunissa, mutta nyt pakkasesta sulattamani lohenpalanen pääsi pannulle kookosrasvan kanssa. Tuli muuten keittiössä leijailleesta savusta päätellen paistetun lisäksi myös savustettua lohta. Minulla on outo suhde kalaan: tykkään siitä, mutta todella harvoin teen sitä kotona. 2-3 kertaa viikossahan sitä pitäisi syödä... Tämä lohenpaistokokeilu tuotti kuitenkin hyvänmakuisen tuloksen, joten ehkä innostun vielä toistekin ostamaan lohta paistettavaksi! Tässä sillä kaverina kantarelli-sipulihöystöä, paprikaa, kananmunaa ja parsakaalia. Hah, varsinainen urheilijan annos! Hyvä minä!
Olin täysin unohtanut teekaappiin viime vuonna ystäviltäni saamani pakurin. Iso ruskea möhkäle pääsi nyt lillumaan veteen inkiväärin kanssa, ja näin valmistui ensimmäinen itse tehty pakuritee. Ei hullumpaa! Tuosta kimpaleesta riittää ties kuinka moneksi kerraksi, joten voin kokeilla maustaa sitä jatkossa muillakin aineksilla.
Viimeisen kuvan annos näyttää jälleen epäilyttävästi sammakonkudulta. Selailen melkein joka päivä Fitfashion-blogeja, ja sitä kautta vastaani tuli myös tämä ohje Nina Ioannan blogista. Sekoitin desin soijamaitoa, 3 rkl chiasiemeniä sekä 2 rkl mansikanmakuista proteiinijauhetta ja turvotin muutaman tunnin jääkaapissa. Tämä on todella hyvä pikkuherkku, jos kaipaa jotain makeaa ja silti terveellistä! Maistuu ihan mansikkajätskiltä proteiinijauheen ansiosta.
Kyllä ruoka on kiva asia!
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Let it rain
...vai let it snow? Ulkona tulee pieniä lumihiutaleita. Ei tarttis.
Rakas monia vuosia sitten Saksasta ostettu sateenvarjoni hajosi syksyllä. Säästin kuitenkin raadon tuunauskäyttöä varten, sillä ajattelin, että sateenvarjokankaasta voisi koittaa ommella jotain.
Tänään tartuin toimeen. Tavoitteena oli ommella pyörän satulaan sateensuoja.
Irrotin kankaan kehikosta.
Taitoin pyöreän kankaan kaksin kerroin ja leikkasin sellaisena puoliksi.
Ompelin kolmionmallisen kankaan avonaiset reunat kiinni.
Ompelin kuminauhakujan ja jätin kärkeen reiän, josta kuminauhan voi pujottaa. Ompelukset vedin tosi ronskilla kädellä, jälki ei siis todellakaan ole mitään siistiä. Mutta kuten tapanani on, ompeluasioissa mennään yleensä siitä, missä aita on matalin.
Etsin nauharasiasta sopivan kuminauhan.
Pujotin hakaneulan avulla kuminauhan paikoilleen.
Ompelin kuminauhan päät tiukasti yhteen ja piilotin ne kankaan alle.
Sitten menin ulos kokeilemaan suojaa pyörän satulaan.
FAIL.
Ensinnäkin sateensuojasta tuli sitten kuitenkin niin pieni, että se nippa nappa mahtuu edes satulan ympärille. Mutta isompi fail tapahtui kameran kanssa: se ei vaan suostunut ottamaan ulkona kuvaa. Kamerani sekoilee joskus ihan ihmeellisellä tavalla, koneesta kuuluu vaan pieni raksutusääni kun kuvaa yrittää ottaa, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Eikä se ole asetuksista kiinni. Tätä on tapahtunut ennenkin, enkä ymmärrä mistä se voi johtua. Noh, joka tapauksessa tässä pitäisi olla kuva pyörästä iloisen värisen sateensuojan kanssa tuolla harmaassa kelissä, mutta eipä ole.
Toivottavasti tätä ei kukaan ryövää satulasta!
Rakas monia vuosia sitten Saksasta ostettu sateenvarjoni hajosi syksyllä. Säästin kuitenkin raadon tuunauskäyttöä varten, sillä ajattelin, että sateenvarjokankaasta voisi koittaa ommella jotain.
Tänään tartuin toimeen. Tavoitteena oli ommella pyörän satulaan sateensuoja.
Irrotin kankaan kehikosta.
Taitoin pyöreän kankaan kaksin kerroin ja leikkasin sellaisena puoliksi.
Ompelin kolmionmallisen kankaan avonaiset reunat kiinni.
Ompelin kuminauhakujan ja jätin kärkeen reiän, josta kuminauhan voi pujottaa. Ompelukset vedin tosi ronskilla kädellä, jälki ei siis todellakaan ole mitään siistiä. Mutta kuten tapanani on, ompeluasioissa mennään yleensä siitä, missä aita on matalin.
Etsin nauharasiasta sopivan kuminauhan.
Pujotin hakaneulan avulla kuminauhan paikoilleen.
Ompelin kuminauhan päät tiukasti yhteen ja piilotin ne kankaan alle.
Sitten menin ulos kokeilemaan suojaa pyörän satulaan.
FAIL.
Ensinnäkin sateensuojasta tuli sitten kuitenkin niin pieni, että se nippa nappa mahtuu edes satulan ympärille. Mutta isompi fail tapahtui kameran kanssa: se ei vaan suostunut ottamaan ulkona kuvaa. Kamerani sekoilee joskus ihan ihmeellisellä tavalla, koneesta kuuluu vaan pieni raksutusääni kun kuvaa yrittää ottaa, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Eikä se ole asetuksista kiinni. Tätä on tapahtunut ennenkin, enkä ymmärrä mistä se voi johtua. Noh, joka tapauksessa tässä pitäisi olla kuva pyörästä iloisen värisen sateensuojan kanssa tuolla harmaassa kelissä, mutta eipä ole.
Toivottavasti tätä ei kukaan ryövää satulasta!
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Retrotyyny
Jokunen vuosi sitten ompelin kahdesta virkatusta pikkuliinasta ja vanhasta ruskeasta kankaasta tyynynpäällisen. Kivat retrovärit siinä. Sopii hyvin kotini väreihin - mutta nyt tämä yksittäinen tyyny saa valitettavasti lähteä kirppikselle etsimään uutta kotia. Täällä on käynnissä kaappien siivous ja kirppispöytä on varattuna huomisesta lähtien. Putkiremontti lähestyy uhkaavasti, ja muuton yhteydessä on aina hyvä käydä tavaroita läpi. Mitä vähemmän kannettavaa, sen parempi.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Keltaista
Kevätaurinko on saanut pääni sekaisin. Ostin tänään kukkia. Leikkokukkia. Itselleni.
Tuhannet kerrat todettu asia pitää kyllä paikkansa: auringonpaiste kohottaa mielialaa ja vireystilaa mielettömästi. Maanantaina kävin kevään ekalla juoksulenkillä aurinkoisessa säässä, tänään olen siivoillut ja laittanut pikkuisen keväistä ilmettä kotiin.
Elämäni on tällä hetkellä aika liikuntapainotteista kevään kuntoprojektin takia. Pyrin käymään salilla, jumpassa tai lenkillä 5 kertaa viikossa, mutta joskus kertoja tulee enemmänkin. Tämän viikon suunnitelmissa on melkein joka päivälle jotain, joten tänään päätin perua jokakeskiviikkoisen aamujumppani ja nukkua ilman herätyskelloa (heräsin silti kahdeksalta). Aamutoimien jälkeen vedin mamalta saadut ihanat keltaiset nilkkurit jalkaan ja suuntasin kaupungille asioille. Näitä kenkiä en pääse kovinkaan usein tässä kaupungissa käyttämään loskaisen ja sateisen sään takia, mutta tänään ei ollut pelkoa sateesta ja kadutkin olivat puhtaat; vihdoin sain ne jalkaani!
Kaupungilta tarttui tosiaan tulppaaneja mukaan kotiinviemisiksi. Aikamoista, sanon minä. Olen tosi huono kukkien kanssa, erityisesti leikkokukkien. Näistä tulppaaneista koitan kyllä pitää parhaani mukaan huolta!
Keltainen sävymaailma jatkui lounaani jälkkärissä, kun kuullotin omenalohkoja kookosöljyssä ja herkuttelin ne luonnonjugurtin ja kurpitsansiemenien kanssa. Voisin elää jugurtilla, nam. Muutakin pitää kuitenkin syödä; taas on löytynyt lehdistä monia mielenkiintoisia reseptejä kokeiltavaksi.
Kaivoin kaapista myös keltaisen imurini, joka ei valitettavasti kovin usein näe päivänvaloa... nyt aurinko toi armottomasti esiin hiuskasat ja pölyt, joten ne oli hoidettava pois näkyvistä.
Nyt vielä pohdin, kummalla keväisellä sävyllä lakkaisin kynteni tänään!
Tuhannet kerrat todettu asia pitää kyllä paikkansa: auringonpaiste kohottaa mielialaa ja vireystilaa mielettömästi. Maanantaina kävin kevään ekalla juoksulenkillä aurinkoisessa säässä, tänään olen siivoillut ja laittanut pikkuisen keväistä ilmettä kotiin.
Elämäni on tällä hetkellä aika liikuntapainotteista kevään kuntoprojektin takia. Pyrin käymään salilla, jumpassa tai lenkillä 5 kertaa viikossa, mutta joskus kertoja tulee enemmänkin. Tämän viikon suunnitelmissa on melkein joka päivälle jotain, joten tänään päätin perua jokakeskiviikkoisen aamujumppani ja nukkua ilman herätyskelloa (heräsin silti kahdeksalta). Aamutoimien jälkeen vedin mamalta saadut ihanat keltaiset nilkkurit jalkaan ja suuntasin kaupungille asioille. Näitä kenkiä en pääse kovinkaan usein tässä kaupungissa käyttämään loskaisen ja sateisen sään takia, mutta tänään ei ollut pelkoa sateesta ja kadutkin olivat puhtaat; vihdoin sain ne jalkaani!
Kaupungilta tarttui tosiaan tulppaaneja mukaan kotiinviemisiksi. Aikamoista, sanon minä. Olen tosi huono kukkien kanssa, erityisesti leikkokukkien. Näistä tulppaaneista koitan kyllä pitää parhaani mukaan huolta!
Keltainen sävymaailma jatkui lounaani jälkkärissä, kun kuullotin omenalohkoja kookosöljyssä ja herkuttelin ne luonnonjugurtin ja kurpitsansiemenien kanssa. Voisin elää jugurtilla, nam. Muutakin pitää kuitenkin syödä; taas on löytynyt lehdistä monia mielenkiintoisia reseptejä kokeiltavaksi.
Kaivoin kaapista myös keltaisen imurini, joka ei valitettavasti kovin usein näe päivänvaloa... nyt aurinko toi armottomasti esiin hiuskasat ja pölyt, joten ne oli hoidettava pois näkyvistä.
Nyt vielä pohdin, kummalla keväisellä sävyllä lakkaisin kynteni tänään!
torstai 19. helmikuuta 2015
Talvinen Ravintolapäivä Lahdessa
Pääsin kuin pääsinkin neljä päivää kotona sairauslomalla möllötettyäni lähtemään kauan odottamalleni hiihtolomareissulle entiseen kotikaupunkiini Lahteen. Loma sisälsi monien ystävien tapaamista, pesäpalloa, laskettelua, vauvoja ja vauvauutisia sekä mahtavia talvikelejä. Yhden ystävän kanssa ehdittiin myös tutustua sunnuntaisen Ravintolapäivän tarjontaan.
Lahdessa oli Ravintolapäivän ravintoloita kymmenisen kappaletta, joista ehkä noin puolet vaikutti mielenkiintoiselta. Ystävän kanssa tsekattiin muutama niistä.
Heti puoliltapäivin suuntasimme nälkäisinä lounaalle Funny Bunny Restaurantiin Elokoloon, joka toimii arkisin päihteettömänä kohtaamispaikkana ja toiminnallaan edistää asiakkaidensa sosiaalista hyvinvointia ja arjessa selviytymistä. Funny Bunny mainosti vegaanista kasvisruokaa, mistä minä tietysti kasvissyöjänä innostuin. Vaihtoehtoja olikin paljon (mm. keittoja, hampurilaisia, risottoa, lasagnea, salaatteja jne), ja niistä me molemmat päädyimme soijarouhelasagneen.
Paikka oli vähän ruuhkainen jo heti auettuaan. Henkilökuntaa oli paljon, mutta asiakaspalvelu oli vähän hämmentävää. Ruoan tilaaminen kesti, kun kassaneiti laski jokaiset vaihtorahat kännykän laskimella (voisin kuvitella, että esim. lasku 20 - 7 sujuisi ihan päässälaskuna) ja kysyi moneen kertaan, oliko tilattu annos pieni vai iso ja tuliko muuta jne. Ruoka tuli pöytään kuitenkin nopeasti, olihan lasagne varmastikin tehty jo aiemmin valmiiksi. Annos oli reilu, mutta ikäväksemme totesimme, että makua siinä ei valitettavasti juurikaan ollut, ja lisäksi ruoka ei ollut kunnolla lämmintä. Seurailin sivusilmällä muidenkin asiakkaiden kokemuksia omista annoksistaan, ja kyllä siellä useampia sekaannuksia ja pettymyksiä tuli. Harmi. Useiden erilaisten vaihtoehtojen sijaan tämän ravintolan olisi ehkä kannattanut keskittyä muutamaan ruokalajiin ja tehdä ne kunnolla - sekä panostaa vähän paremmin asiakaspalveluun.
Viihtyisyydestäkään Funny Bunny ei saa kovin korkeita pisteitä, mutta hyvällä asialla he tietysti olivat.
Seuraavaksi lähdimme etsimään netissä mainostettua Pirtelöbaaria, joka noin vartin pakkasessa haahuilun jälkeen löytyikin ihan lähinurkilta - minkäänlaista Ravintolapäivä-kylttiä eivät olleet laittaneet näkyville. Pirtelöbaarikin kuulosti etukäteen paljon paremmalta kuin mitä se paikan päällä viihtyisyydellään osoitti, joten kävimme sisällä vain kääntymässä ja totesimme, että tänne emme nyt halua jäädä.
Jälkkärille menimmekin sitten Henkien kätkemään kakkubuffettiin, joka osoittautui aika jännäksi paikaksi. Muutaman eri toimijan yhteistyössä järjestämässä kahvilassa sai tehdä vintagelöytöjä, herkutella lukemattomilla kakuilla ja istuskella värikkäässä tyynyhuoneessa.
Tyynyhuone oli viihtyisä, ja pääsimme vielä ikkunalautapaikoille istumaan ja katselemaan ohikulkijoita. Henkilökunta oli ystävällistä ja puheliasta, mistä plussaa tälle paikalle. Kahvilassa soi underground-musiikki, jota soitti DJ Pronssikettu. Ihan kivaa musaa!
Lopuksi kävimme vielä satamassa ihastelemassa laskiaissunnuntain väenpaljoutta ja upeaa talvikeliä. Lahti Roller Derbyllä oli ulkoilmaravintola satamassa - tosin se osoittautui paljon pienimuotoisemmaksi, mitä olin kuvitellut. Pikku "kioskista" sai suolaisia kinkku-kakkutikkareita, chili-tomaattikeittoa sekä minttu- tai vaahtokarkkikaakaota. Meidän ei ollut tarkoitus enää syödä mitään, mutta tämän paikan todella edulliset hinnat saivat toisiin aatoksiin. Ja minulle oli kyllä jäänyt sen lasagnen jälkeen vielä nälkä.
Ystäväni herkutteli minttukaakaolla (kaakaoon sulatettiin After Eight -konvehti), minä puolestani maistoin lämmikkeeksi chili-tomaattikeittoa. Annos oli pieni, mutta siihen tilanteeseen juuri sopiva. Se lämmitti kylmällä ilmalla ihanasti ja tälle chilinarkkarille keitossa oli onneksi tarpeeksi potkua!
Kokonaisuudessaan tämän päivän anti ei ihan yltänyt Ravintolapäivien parhaimmistoon, mutta oli kiva viettää aikaa ystävän kanssa ja tukea kovan työn tehneitä pop up -ravintoloitsijoita. Pikkuisen mieltä jäi kaivertamaan kahden sushipaikan missaaminen, mutta kaikkea ei voi ehtiä! Seuraavaa Ravintolapäivää odotellessa :)
Lahdessa oli Ravintolapäivän ravintoloita kymmenisen kappaletta, joista ehkä noin puolet vaikutti mielenkiintoiselta. Ystävän kanssa tsekattiin muutama niistä.
Heti puoliltapäivin suuntasimme nälkäisinä lounaalle Funny Bunny Restaurantiin Elokoloon, joka toimii arkisin päihteettömänä kohtaamispaikkana ja toiminnallaan edistää asiakkaidensa sosiaalista hyvinvointia ja arjessa selviytymistä. Funny Bunny mainosti vegaanista kasvisruokaa, mistä minä tietysti kasvissyöjänä innostuin. Vaihtoehtoja olikin paljon (mm. keittoja, hampurilaisia, risottoa, lasagnea, salaatteja jne), ja niistä me molemmat päädyimme soijarouhelasagneen.
Paikka oli vähän ruuhkainen jo heti auettuaan. Henkilökuntaa oli paljon, mutta asiakaspalvelu oli vähän hämmentävää. Ruoan tilaaminen kesti, kun kassaneiti laski jokaiset vaihtorahat kännykän laskimella (voisin kuvitella, että esim. lasku 20 - 7 sujuisi ihan päässälaskuna) ja kysyi moneen kertaan, oliko tilattu annos pieni vai iso ja tuliko muuta jne. Ruoka tuli pöytään kuitenkin nopeasti, olihan lasagne varmastikin tehty jo aiemmin valmiiksi. Annos oli reilu, mutta ikäväksemme totesimme, että makua siinä ei valitettavasti juurikaan ollut, ja lisäksi ruoka ei ollut kunnolla lämmintä. Seurailin sivusilmällä muidenkin asiakkaiden kokemuksia omista annoksistaan, ja kyllä siellä useampia sekaannuksia ja pettymyksiä tuli. Harmi. Useiden erilaisten vaihtoehtojen sijaan tämän ravintolan olisi ehkä kannattanut keskittyä muutamaan ruokalajiin ja tehdä ne kunnolla - sekä panostaa vähän paremmin asiakaspalveluun.
Viihtyisyydestäkään Funny Bunny ei saa kovin korkeita pisteitä, mutta hyvällä asialla he tietysti olivat.
Seuraavaksi lähdimme etsimään netissä mainostettua Pirtelöbaaria, joka noin vartin pakkasessa haahuilun jälkeen löytyikin ihan lähinurkilta - minkäänlaista Ravintolapäivä-kylttiä eivät olleet laittaneet näkyville. Pirtelöbaarikin kuulosti etukäteen paljon paremmalta kuin mitä se paikan päällä viihtyisyydellään osoitti, joten kävimme sisällä vain kääntymässä ja totesimme, että tänne emme nyt halua jäädä.
Jälkkärille menimmekin sitten Henkien kätkemään kakkubuffettiin, joka osoittautui aika jännäksi paikaksi. Muutaman eri toimijan yhteistyössä järjestämässä kahvilassa sai tehdä vintagelöytöjä, herkutella lukemattomilla kakuilla ja istuskella värikkäässä tyynyhuoneessa.
Minä tyydyin herkkulakon takia teehen, mutta seuralaiseni otti palan suklaista kakkua ja se oli ilmeisesti oikein maukasta. Kakkubuffetista sai siis joko yhden palan muutamalla eurolla tai isomman hinnan pulitettuaan niin paljon kakkua kuin napa vetää.
Tyynyhuone oli viihtyisä, ja pääsimme vielä ikkunalautapaikoille istumaan ja katselemaan ohikulkijoita. Henkilökunta oli ystävällistä ja puheliasta, mistä plussaa tälle paikalle. Kahvilassa soi underground-musiikki, jota soitti DJ Pronssikettu. Ihan kivaa musaa!
Lopuksi kävimme vielä satamassa ihastelemassa laskiaissunnuntain väenpaljoutta ja upeaa talvikeliä. Lahti Roller Derbyllä oli ulkoilmaravintola satamassa - tosin se osoittautui paljon pienimuotoisemmaksi, mitä olin kuvitellut. Pikku "kioskista" sai suolaisia kinkku-kakkutikkareita, chili-tomaattikeittoa sekä minttu- tai vaahtokarkkikaakaota. Meidän ei ollut tarkoitus enää syödä mitään, mutta tämän paikan todella edulliset hinnat saivat toisiin aatoksiin. Ja minulle oli kyllä jäänyt sen lasagnen jälkeen vielä nälkä.
Ystäväni herkutteli minttukaakaolla (kaakaoon sulatettiin After Eight -konvehti), minä puolestani maistoin lämmikkeeksi chili-tomaattikeittoa. Annos oli pieni, mutta siihen tilanteeseen juuri sopiva. Se lämmitti kylmällä ilmalla ihanasti ja tälle chilinarkkarille keitossa oli onneksi tarpeeksi potkua!
Kokonaisuudessaan tämän päivän anti ei ihan yltänyt Ravintolapäivien parhaimmistoon, mutta oli kiva viettää aikaa ystävän kanssa ja tukea kovan työn tehneitä pop up -ravintoloitsijoita. Pikkuisen mieltä jäi kaivertamaan kahden sushipaikan missaaminen, mutta kaikkea ei voi ehtiä! Seuraavaa Ravintolapäivää odotellessa :)
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Uusia tuulia keittiössä
Olen joutunut olemaan pari päivää sairauslomalla äänen katoamisen takia, ja pari päivää on vielä edessä. Kun ei saa puhua eikä laulaa, pitää pysytellä ylhäisessä yksinäisyydessään ja keksiä kotona kaikenlaista puuhaa. Viime päivinä olen kokeillut uusia juttuja keittiössä, tässä niistä maistiaisia:
Salaattiwrap paistetulla tofulla, sweet chili -kastikkeella ja kasviksilla, bataattiranskalaisia ja guacamolea. Itse tehtyä sekin, tietysti.
Bataattiburger linssipihvillä ja tsatsikilla.
Ja sitten tämän illan kokeilu, joka meni aika pahasti vihkoon. Mutta aina ei voi onnistua, eihän?
Elämäni ensimmäiset proteiiniletut. :D Tältä näyttivät ensimmäiset versiot, kunnes vaihdoin pannua ja lisäsin tiettyjä ainesosia koostumuksen parantamiseksi. Sen jälkeen letut pysyivät sentään kasassa, mutta osa niistä paloi silti.
Ensi kerralla vähän paremmin.
Salaattiwrap paistetulla tofulla, sweet chili -kastikkeella ja kasviksilla, bataattiranskalaisia ja guacamolea. Itse tehtyä sekin, tietysti.
Bataattiburger linssipihvillä ja tsatsikilla.
Ja sitten tämän illan kokeilu, joka meni aika pahasti vihkoon. Mutta aina ei voi onnistua, eihän?
Elämäni ensimmäiset proteiiniletut. :D Tältä näyttivät ensimmäiset versiot, kunnes vaihdoin pannua ja lisäsin tiettyjä ainesosia koostumuksen parantamiseksi. Sen jälkeen letut pysyivät sentään kasassa, mutta osa niistä paloi silti.
Ensi kerralla vähän paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















