Kirppuvisiitti

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa katsastuttamassa auton. Läpi meni. Odotellessani kävin viereisillä kahdella isolla kirppiksellä, joilta löytyikin muutama juttu kotiinviemisiksi!

Herkullisen värinen ja tosi hyväkuntoinen Marimekon meikkipussukka vitosella. Oikeastaan tämänhetkisellä tarpeellisten ostosten listalla on akuutisti keikkunut isompi meikkipussi kaikille yön yli -reissujen tavaroille, kun vanha on jo tosi likainen, mutta tätä en voinut jättää hyllyyn ja kun kotona tarkemmin tutkailin, vanha pikkumeikkipussinikin oli kyllä jo tosi kulahtanut. Marimekkoa sekin, tosin pikkuisen tätä uutta pienempi; sen kanssa on ollut ongelmana, että juuri ja juuri kaksi tärkeää meikkiasiaa on tilanpuutteen takia jäänyt ulkopuolelle. Nyt kaikki mahtuu yhtäaikaa, jee!

Kivat kullanväriset nappikorvikset kahdella eurolla.

Ja tämä oli näistä ehkä se todellinen heräteostos: Matka-Mölkky 1,5 eurolla! En ole vielä avannut ja katsonut, kuinka pieniä mölkkytötsät ovat, mutta varmaankin ihan hauska pelata tuttua peliä välillä pienemmässä mittakaavassa.

Itsellänikin olisi iso Ikea-kassillinen tavaraa kirppikselle menossa, mutta pari kertaa olen kokeillut tuossa lähikirppiksellä viikon pöytävuokraa ja hyvä jos olen plussalle hädin tuskin päässyt (vaikka vuokra on ollut jotain 16 euroa). En siis jaksa nähdä sitä vaivaa parin hassun euron tähden. Myöskään Facebook-kirppismyynti on täällä seudulla tosi nihkeää. Saa nähdä, missä ja milloin saan nuo tavarani myytyä!

PS. Tavaroiden alla näkyy rapistunutta pintaa - siinäpä yksi pitkään jäissä ollut jämäprojektini, jonka toivottavasti saan aluilleen talven jälkeen!

2015

Hoplaa. Niin sitä taas hypättiin seuraavaan vuoteen. Täällä vuosi on alkanut liikunnallisissa merkeissä; olen ekaa kertaa elämässäni saanut personal trainerilta minua varten suunnitellun saliohjelman, ja muutenkin liikuntakärpäsen purema kutittaa entistä pahemmin. Myös syömiseen kiinnitän nyt kevään ajan erityistä huomiota, ja esimerkiksi mitään herkkuja, kuten karkkia, suklaata, sipsejä, leivoksia tms, en ole loppiaisen jälkeen syönyt. Eikä ole edes oikeastaan tehnyt mieli!

Karkkia silmille ovat kuitenkin nämä Marimekon kuosit, joista tänään postiin viemäni synttäripaketti koostui. Paketti lähti kauas, ja toivon että se kestää tulevat tuhannet kilometrit!

Marimekko-fanille Marimekon mainoslehdestä leikattuun paperiin kääritty cd-levy sekä Marimekon ihanan värikäs pussukka. Kortti on Ivana Helsingin.

Postipaketiksi lahjoja suojaamaan taittelin Marimekon paksun paperikassin, ja niittasin ja teippasin sen tiukasti kiinni - toivottavasti pysyy. Tuohon liimasin vielä valkoisen osoitetarran ja kirjoitin vastaanottajan osoitteen. Tällaisen paketin minäkin tykkäisin saada, vaikka itse sanonkin! Marimekko on vaan niin <3

Viime vuosista poiketen tässä tammikuussa villasukkainnostukseni ei ole lopahtanut vuodenvaihteeseen. Nämä sukat voisivat olla jämälangoista, mutta todellisuudessa ostin ne ihan sukkientekoa varten jo viime tammikuussa. Lankoja riitti, motivaatiota ei. Nyt vuosi sen jälkeen tartuin toimeen ja muutaman viikon aikana rauhakseen neuloskeltuani sain valmiiksi nämä mahtavan väriset energiasukat. Ihan itselleni!

Niille, jotka ihmettelevät, miksi sukissa on pinkkiä; olen jostain kumman syystä alkanut pikkuisen pitää tuollaisesta vahvasta pinkistä... Hmm.

Tällaisen taulun löysin pari viikkoa sitten Clas Ohlsonilta heräteostoksena. Siinä on kyllä tosi hyviä pointteja ja tavoittelemisen arvoisia asioita. Näillä neuvoilla ja positiivisella asenteella minä olen aloittanut tämän vuoteni. Olethan sinäkin luvannut täksi vuodeksi (ja myös tuleviksi) pitää huolta itsestäsi ja läheisistäsi?

Tulkoon joulu

Tänäkin jouluna lahjat kääriytyivät kierrätysmateriaaleihin. Perinteinen joulutunnelmointi loppuukin sitten minun osaltani tähän; vietän tällä kertaa jouluni rapakon takana suuren maailman meininkiä ihmetellen. Toivottavasti ainakin tänne Suomeen tulee valkoinen joulu :) Merry Christmas, everyone.

Viimevuotisia joulukortteja

Sieltä se joulu uhkaavasti (jeejeejeeee) lähestyy, ja on jo pikkuhiljaa aika suunnata ajatuksia joululahjoihin ja -kortteihin. Tässäpä viime vuonna askartelemiani joulukortteja, joihin käytin tietysti mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Ainoa uusi, korttien tekoa varten viime joulun alla ostamani asia oli muutamat korttipohjat. Muuten mentiin omista askartelulaatikoista löytyneillä jutuilla.

- Kirjaimet kirpparilta ostetun kirjainmuotin avulla ja kultaista kakkupaperia

- Sateenkaaren värisistä teipinpaloista joulukuusi

- Viiksiteippiä sekä vanhoja kartonkeja ja lahjapapereita

- Edellinen punaisena versiona

- Tonttukuvioista lahjapaperia joulupalloina

Kuten korteista huomaa, olen hyvin yksinkertaisen askartelun ystävä. Pyrin käyttämään mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja, kuten säästämiäni lahjapapereita, sanomalehtien sivuja yms useammastakin syystä: se on ekologista, rahaa säästyy ja pääsen eroon vuosien varrella askartelulaatikkoon kerääntyneistä matskuista. Tämän vuoden joulukortteja en olekaan vielä ollenkaan suunnitellut, täytyy ehkä piakkoin ryhtyä miettimään niitä!

Edit: Tulipa vallitsevasta Tahdon-kampanjasta muuten mieleen, että noiden sateenkaariteipillä tehtyjen joulukuusikorttien ei ollut tarkoitus olla mitenkään kantaaottavia (vaikka tasa-arvoisen avioliittolain kannalla olenkin)! Silkkaa sattumaa! :)

Uusi tuttavuus

Keittiössä vihertää. Ostin elämäni ensimmäistä kertaa lehtikaalia. Söin sitä (tietääkseni) elämäni toista kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtui viikko sitten maman luona, kun hän kokkasi aivan superhyvää mausteista lehtikaalikeittoa flunssaiselle tyttärelleen. Oli muuten niin älyttömän hyvää että oksat pois! Lehtikaalisipseistä on paljon puhuttu, ja ajattelin tänään kokeilla tehdä niitä itse.

Googlasin lehtikaalisipsien ohjeen ja pohjana käytin Ruokala.netin ohjetta. Käytin 200 gramman pussista puolet, ja siitä tulikin juuri sopivasti yksi pellillinen, ja sopiva iltapala minulle.

Näillä maustoin sipsit; cayennepippuria, vahvaa paprikajauhetta ja suolaa.

Lehtikaalisipsit eivät varsinaisesti näytä kovin houkuttelevan näköisiltä eivätkä tuoksukaan erityisen hyvältä, mutta maku oli kyllä oikein mainio! Pidin niitä uunissa noin 20 minuuttia, ja se oli pikkuisen liikaa, sillä osa sipseistä oli jo niin kuivia että hajosi käsiin, ja maistui myös hiukan palaneelta. Ensi kerralla vähän lyhempi aika uunissa.

Vihreä kattaus iltapalalla sisälsi sipsien kaveriksi kermaviilidippiä (itse maustettua tietenkin, eikä mitään pussikamaa), turkkilaista jugurttia banaaniviipaleilla ja passionhedelmällä, sekä teetä ihkauudesta muumimukista. Ei ole rillejä ei. Mutta kaunis se silti on. Taannoin sushia tehdessäni löysin Pirkan sushiainespaketista valmiiksi rikkinäiset levälevyt; tein asiallisen reklamaation Pirkalle ja minulle lähetettiin kiitokseksi postitse kymmenen euron tuotehyvitysseteli. Käytin sen juuri tuon muumimukin hankkimiseen, joten juhlamukille jäi hintaa vain vajaa 20 euroa. Kannattaa reklamoida!

Nämä herkut olivat leffaeväät Spiceworld the Movielle. Huomasin päivällä, että se tulee tänään telkusta, ja pakkohan sitä oli nostalgia-aspektin vuoksi katsoa. En muista lapsena olleeni erityisemmin juuri sen leffan fani (vaikka muuten olinkin henkeen ja vereen Spaissarityttö), mutta varsinkin nyt aikuisena on todettava, että onhan tuo aikamoista kuraa. Hehe.

Legot rivissä

Ostin jokunen vuosi sitten torilta käsityömyyjältä kivat punaiset legokorvikset. Itse tehdyt varmastikin. Pidin niitä jonkun verran, tosin palikat ovat niin isot, että häiritsivät puhelimeen puhumista. Jossain vaiheessa toisesta korviksesta irtosi tausta, enkä saanut sitä liimattua takaisin.

Tuttu juttu: kaikesta voi tehdä magneetteja.

Magneettilevyyn liimaa ja levy liimalla kiinni legon taustapuolelle.

Ja jääkaapin oveen.

Tämän illan legotuunaustakin suurempi saavutukseni oli ensimmäistä kertaa itse tekemäni sushit! Valmistus ei ollut niin vaivalloista kuin minkä kuvan siitä on saanut, ja lopputuloskin oli ihan ok. Ei superhyvää, mutta se johtui osittain väärästä täytevalinnasta ja osittain Pirkan sushipaketin tuotteista (olen syönyt parempaakin wasabia ja soijaa). Lisäksi paketissa olleet neljä levälevyä olivat kaikki jo valmiiksi rikki. Kahteen rullaan laitoin täytteeksi kurkkua, avokadoa ja porkkanaa, kahteen kurkkua, avokadoa ja surimipuikkoja. En uskaltanut ostaa raakaa kalaa, mutta halusin jotain merenelävämeininkiä - ravun- ja kalanmakuiset surimipuikot hyppäsivät kaupassa kalahyllystä ostoskoriin, mutta ihan varmasti viimeistä kertaa. Olivat meinaa niin kamalia löllömassapuikkoja, etten voinut syödä enempää kuin yhden. Ehkä joku tykkää, minä en.

Kokonaisuudessaan ei huonompi suoritus ekaksi kerraksi! Varmasti teen joskus toistekin!

Kinuskilla

Mama vei minut lyhyen syyslomareissuni päätteeksi lounaalle Tuusulan Kellokoskella sijaitsevaan Kinuskilla-kahvilaan. Olin kuullut siitä paljon hyvää, eikä ensimmäinen vierailuni tuottanut pettymystä.

Kinuskilla on perustettu vuonna 2011 vanhaan tehdasmiljööseen kosken varrelle. Ulkoisesti rakennus ei sinänsä ollut kovin edukseen, mutta sisätilan sisustuksesta tykkäsin. Eriparipöytiä ja -tuoleja, värikkäitä astioita, liitutaululle kirjoitettuja hinnastoja. Kinuskillasta saa ruokaa, kahvila- ja konditoriatuotteita, käsintehtyä jäätelöä sekä herkkuja kotiin viemisiksi. Viikonloppuisin voi nauttia brunssista.

Sisustuksessa näkyi tällä hetkellä ajankohtainen halloween-teema. Seinillä oli myös esillä vaatteita Järvenpään Vaatelainaamosta (jos muistin oikein).

Kakut olivat aivan mielettömän upeita.

Muutamasta lounasvaihtoehdosta valitsimme chili-bataattikeitot, joiden kanssa tarjottiin pieni vihersalaatti ja itse tehtyä foccaccia-leipää. Keitto oli samettisen pehmeää ja ihanan maukasta. Väritkin olivat niin kauniin syksyiset!

Jälkkäriksi otimme juustokakkupalat; mamalla mustikka-valkosuklaa, minulla passionhedelmä. Molemmat älyttömän hyviä, mutta yhdestä kakkupalasta olisi kyllä riittänyt vaikka kolmelle hengelle syötävää! Lounaaseen kuului kahvi tai tee. Maman mielestä kahvi eri ollut mitenkään erityisen maukasta. Minä teenjuojana sain valita haluanko vihreää, mustaa vai rooibosteetä. Valitsin rooiboksen. Luulin siinä vaiheessa tehneeni jo lopullisen valinnan, mutta sitten ystävällinen myyjä ojensi minulle vielä kaksisivuisen lappusen, josta sain valita noin kymmenestä rooiboslaadusta mieleiseni. Kyllä oli laatuja joista valita! Päädyin appelsiini-kaktusteehen, joka oli todella hyvää.

Suosittelen tsekkaamaan Kinuskillan!