sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ensimmäinen ravintolapäiväni

VIHDOIN pääsin osallistumaan Ravintolapäivään! Se on ollut ajatuksissa jo tosi moneen otteeseen, mutta joka kerta samalle päivälle on osunut jotain muuta. Nyt olin viettämässä viikonloppua Lahdessa, jonka pop up -ravintolatarjonnasta valkkasin kolme mielenkiintoisinta. Seuraksi herkkuja maistelemaan lähti mama. Omassa tämänhetkisessä kotikaupungissani kun ei tällä kertaa olisi edes ollut ainuttakaan ravintolaa!

Ravintolapäivä ei tosin liity millään tapaa blogin varsinaiseen teemaan eli jämäjuttuihin, mutta hyvä ruoka on suuri intohimoni, ja ehkä kaikenkaikkiaan jo jonkinlainen harrastus - kuulukoon tämä (ja muutkin ruoka-/ravintolapostaukset) sarjaan "muita elämän pieniä iloja".

Ensimmäiseksi kolmen ruokalajin lounaan meille valmisti Deli KK Kaksi kokkia. Kahden herrasmiehen pitämä ravintola sijaitsi toisen kotona tyylikkäästi sisustetussa kerrostaloasunnossa. Pöytävaraukset tehtiin etukäteen Facebookissa istumapaikkojen rajallisuuden vuoksi - meidän kattaukseemme ei kylläkään tullut ketään muita, joten saimme hyvin henkilökohtaista palvelua! Alkuruokana oli yllä näkyvä pesto-bruschetta. Hyvin pelkistetty, mutta maukas. Itse leivotusta leivästä ehdottomasti plussaa! Ehkä vähän kaipasin siihen tomaattia mukaan, mutta hyvä oli näinkin.

Pääruuaksi sai valita joko kolmen sipulin keiton tai kermaisen mustatorvisienikeiton. Molemmat kuulostivat hyviltä, mutta valinta ei ollut minulle yhtään epäselvä: sienikeittoa, kiitos! Ja se oli NIIIIIIIIIN hyvää. Aivan älyttömän maukasta. Juuri tuollaista keittoa haluaisin itsekin osata tehdä. Mustatorvisienet olivat tietysti itse kerättyjä!

Mama tilasi sipulikeittoa, ja sen kanssa oluen. Oli kuulemma myös erittäin hyvää. Keiton kanssa tarjottiin myös vähän paahtoleipää, se sopikin kivasti ainakin oman keittoni kylkeen.

Jälkkäriksi saimme mustikkashotit - siis tietysti alkoholittomat sellaiset näin päiväsaikaan. Mustikkakeittoa ja päällä kermaa, ja kokonaiset mustikat olivat iloinen yllätys!









Ruoka oli aivan loistavan hyvää ja palvelu erinomaista. Toivottavasti herroilla on ollut päivän myöhemmissä kattauksissa vähän enemmän väkeä! Pohdittiin jälkeenpäin, että suomalaisen voi olla vaikea mennä toisen ihmisen kotona sijaitsevaan ravintolaan - jos vaikka joutuu puhumaan ihmisten kanssa! Mielestäni sellaiset ennakkoluulot ja asenteet voisi heittää romukoppaan, ja lähteä rohkeasti katsomaan, millaisia elämyksiä toiset ihmiset voivat tarjota. Minusta oli ainakin tosi mielenkiintoista saada vierailla tuntemattoman ihmisen kodissa, rupatella kokkien kanssa niitä näitä ja syödä herkullista ruokaa. Ei mikään jokapäiväinen elämys!

Seuraava kohteemme sijaitsi rautatieaseman läheisyydessä, vanhassa asemapäällikön talossa. Ränsistynyt puutalo toimii tällä hetkellä Oiko studio & shop -nimisenä korumuotoilijoiden työhuoneena.


Vanhat puutalot ovat heikkouteni, ja ihastuinkin miljööseen välittömästi. Kuusi vuotta asuin tuossa ihan lähellä, mutta en jostain syystä koskaan varmaan edes nähnyt tätä rakennusta, enkä varsinkaan käynyt siellä sisällä. Onneksi nyt asiaan tuli korjaus!





Kahdeksan korumuotoilijan porukka tarjosi kahvin, teen ja mehun lisäksi mm. bageleita, erilaisia kakkuja ja itse tehtyä jugurttijäätelöä. Uusien jäätelöiden maistelusta on tullut minulle viime vuosina tapa (mahtaakohan johtua parista jäätelönmyyjänä vietetystä kesästä...), ja halusin ehdottomasti maistaa jugurttijäätelöä. Jätskin kanssa sai mustikoita ja se tarjottiin suloisesta kahvikupista. Mamalle maistui kahvin kera pumpkin pie. Ja oli jälleen tosi hyvääää!

Maman otos

Kahvilan pöydät sijaitsivat taiteilijoiden työhuoneessa - samalla sai siis ihastella vanhoilla tavaroilla ja kaikenlaisilla työkaluilla kuorrutettuja työpöytiä. Värikkäät pöytäliinat olivat aivan ihanat. Kuvassa ei tarkoituksella ole ihmisiä, mutta oikeastaan heti kuvan oton jälkeen kahvilassa alkoi aikamoinen kuhina. Kiva nähdä, että ihmiset olivat löytäneet sinne.

Kahvittelun lomassa sai myös ihastella korumuotoilijoiden omia tuotoksia, jotka oli laitettu kivasti esille. Taitavia ihmisiä!

Viimeinen etappimme oli vanha huoltoasema, nykyinen Muotohuoltamo, jossa järjestetään kaikenlaisia tapahtumia silloin tällöin. Tällä kertaa sen olivat vuokranneet Bay City Rollersin nuoret naiset, jotka pitivät viimeisen päälle amerikkalaistyylistä kahvilaa ja samalla tekivät tutuksi omaa toimintaansa. Roller derby -seura on siis käsittääkseni vasta parin vuoden ikäinen, mutta laji tekee tuloaan Suomeen hurjalla vauhdilla ja tällä hetkellä pelataan jo jonkinlaisia sarjapelejä eri kaupunkien seurojen välillä. Näiltä naisilta ei asennetta puutu! Ihailen. Itse en kyllä uskaltaisi sinne toisten taklattavaksi, en ole koskaan edes rullaluistellut :D


Miljöö oli juuri kahvilan tyyliin sopiva - kuten myös menu. Toasteja, pirtelöitä, cupcakeja, vohveleita... Ameriikan herkkuja. Ja kuinkas muutenkaan, kuin rulliksilla tarjoiltuina!


Tässä vaiheessa varsinaisesta lounaasta oli jo kulunut muutama tunti, ja masuun mahtui taas sekä suolaista että makeaa. Tilattiin aurinkokuivatulla tomaatilla, pestolla ja juustolla täytetyt toastit, seuraan liittynyt serkku mansikkapirtelön, minä lisäksi banaanicupcaken. Erityisesti cupcaket näyttivät huippuherkullisilta, ja sitä ne olivatkin. Olisin voinut syödä niitä vaikka kuinka monta!

Kolme hyvin erilaista ravintolaa, kolme hienoa elämystä. Jokaisella ravintolalla oli oma tyylinsä ja omanlaisensa miljöö. Olen todella iloinen, että tuli käytyä jokaisessa näistä. Ravintolapäivä on Suomessa vielä ehkä jokseenkin tuntematon käsite, mutta toivon, että tätäkin kautta joku bongaa idean ja mahdollisesti seuraavana ravintolapäivänä (joka muuten on 18.5.) lähtee rohkeasti katsomaan, minkälaisia herkkuja ihmiset osaavat valmistaa. Tai ehkä joku jopa keksii perustaa oman pop up -ravintolan! Minulla ainakin on toukokuussa edessä vaikea valinta - kierränkö taas toisten ravintoloita vai perustanko mahdollisesti oman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti